Naistenpäivää värittää musta huumori - ja ruusut

Kyllä, kyllä: rankka arki vaatii rankat, mustan huumorin täyteiset huvit. Siksi Rouva Sanan naistenpäivän ehdoton valinta oli Nurmijärvellä sijaitsevan Kino Juhan esitys Rosa Liksomin naisia ( http://www.teatterikinojuha.fi/ohjelmisto.php?groupID=1&itemID=119 ).

Ja voi elämä sentään, millaisia emäntiä katsojien eteen marssitettiinkaan: hersyviä, hauskoja – osin tosin täysin tahtomattaan –, härskejä, tiukkoja, ymmärtäväisiä, muiden ajatuksista piittaamattomia sekä oman puolensa ja arvonsa pitäviä reheviä ja rehellisiä suomalaisia akkoja.

Rosa Liksomin naisia -esitys perustuu näyttelijäkaksikon, Mira Kivilä ja Marja-Leena Kouki, dramatisointeihin kirjailijan teksteistä. Kaksikon monologisarjan ensimmäinen osa, De luxe, näki päivänvalon jo viitisentoista vuotta sitten. Naisia on jatko-osa sille.

Kivilän mukaan jatko-osaan on poimittu Liksomin hahmot näyttelijäkaksikon mieleen: mielenkiintoisimmat ja puhuttelevimmat tyypit.

Ja sen kyllä huomaa. Eri-ikäisten naisten mukana reissataan Suomea pohjoisista Tallinnaan ja takaisin, ja ruoditaan maailmanmenoa feminiinisestä näkökulmasta.

Yksinkertaisten hipsukoiden, vaatimattomien ressukoiden ja oman arvonsa tuntevien talon emäntien takaa kuoriutuu vajaan tunnin mittaisen esityksen aikana naiseuden lähes koko kirjo. Näitä naisia ei laiteta halvalla – ja jos laitetaankin, nainen päättää siitä ihan itse.

Jokaista monologin naista yhdistää arjen rosoisuus ja elämän kolhimat muistot. Monen tarinaan kuuluu myös ukko - tai useampi.

Kun mies ratkeaa ryyppäämään, jättää talon työt emännälle ja unohtaa apulannatkin vielä navetan seinälle vettymään, emäntä päättää, että tilanne ei totisesti jää siihen.

Rajun käsittelyn saa myös Napakymppi-mielitietty, joka kieltäytyy yhteisestä hotellihuoneesta Lempäälässä opettajattaren kanssa. 

Kesävauvan synnyttänyt teini nauttii äitinä olostaan niin kauan kunnes koittaa syys. Silloin lapsi onkin paljon mukavampi pikkusiskona.

Naiset eivät olisi Liksomin, jos heidän kieltään ei yhdistäisi pohjoisen murre vähintään etäisesti, häveliäisyyden kaihtaminen ja härskiys. Huumori on niin mustaa, että nauramisesta tulee paikoin lähes nolo olo. 

Ja silti, tässä esityksessä ei tehdä pilaa korkeintaan kuin omasta itsestä.

Katsoja saa päättää, kuka hän on. 

Ihanaisia naistenpäivän viimeisiä tunteja!


Ei kommentteja

Jaa blogikirjoitukseen liittyvä ajatuksesi, anna palautetta, lähetä salainen viesti, kerro tarina. Kaikista näistä: iso, lämmin kiitos!