Säästöt näyttävät usein perin yksinkertaisilta ja helpoilta paperilla ja excel-taulukoissa, mutta inhimillisiä näkökulmia laskentatavat eivät huomioi.

Rouva Sana on pohtinut näitä asioita kuluneiden viikkojen aikana: koulut ehtivät hädin tuskin alkaa, kun järvenpääläiset opettajat jo kuumeisesti valmistautuivat tulevaan lauantaikoulupäivään.

Järvenpäässä toteutetut laajat henkilöstölomautukset ja niiden ulottaminen myös muun muassa päiväkoteihin ja kouluihin ovat herättäneet vuoden aikana runsaasti polemiikkia: niin vastaan, mutta myös puolesta.

Kun kerran on pakko säästää, on oikein, että talkoisiin osallistuvat kaikki kohderyhmästä riippumatta, toteavat kriittisimmät äänenkannattajat muun muassa julkisessa Järvenpää-Facebook-ryhmässä.

Ottamatta tässä (ja tällä kertaa) kantaa lomautusten ja säästöjen kohdentamisen oikeellisuuteen tai oikeudenmukaisuuteen, harva tulee ajatelleeksi, mitä säästötoimien taakse lopulta kätkeytyy.

Järvenpäässä opettajat on lomautettu, joku sanoisi vain, kolmeksi päiväksi - ainoana keskiuusmaalaisista kunnista muuten. Käytännössä lomautuksista kaksi napataan pois opettajien palkallisista koulutuspäivistä ja yksi koulupäivistä.

Siksi oppilaat Järvenpäässä viettävät tänään vapaapäivää. Korvaava koulupäivä tehdään tämän viikon lauantaina 30. elokuuta, jolloin opettajat ovat töissä ilman palkkaa.

Hyvin yksinkertaista, eikö? Mutta kun tämä ei ole koko totuus.

Yksinkertaiseksi tilanteen saisi tuntumaan se, jos lauantaina toteutettaisiin menetetyn maanantain lukujärjestyksen mukainen koulupäivä.

Järvenpäässä on kuitenkin haluttu kuunnella vanhempien toiveita ja lauantaikoulupäivä on nimetty Kodin ja koulun päiväksi. Kouluihin ovat päivän aikana tervetulleita siis myös oppilaiden vanhemmat. Hieno ja erittäin kunnioitettava toteutustapa.

Päivä sisältää erikoisohjelmaa, josta ainakin oppilaat (ja toivottavasti myös vanhemmat) kiittävät, mutta - hiukankaan jos tuntosarvet ovat pystyssä - jota opettajat suunnitellessaan ja järjestäessään todennäköisesti tuskailevat.

Monikaan ei nimittäin tiedä, millaisen määrän ylimääräistä (!), normaalikoulupäivästä poikkeavaa valmistelutyötä poikkeuksellisen koulupäivän järjestäminen ja suunnitteleminen opettajille aiheuttaa.

Paradoksaalista kyllä, lomautusten vuoksi monessa koulussa on istuttu elokuun alusta alkaen monta tuntia miettimässä ensi lauantaikoulupäivän ohjelmaa. Ne ovat sellaisia tunteja, jotka ovat opettajien työstä muutoin pois - tavalla tai toisella.

Kuntien opetustoimet painivat alati supistuvien määrärahojen kanssa, ja säästötoimet heijastuvat ilman opettajien lomautuksiakin vuosi vuodelta yhä kitkerämmin jokaisen peruskoulua käyvän lapsen arkeen. Tietenkään määrärahojen vähyyden ei ihan aina tarvitse olla uhka. Jokainen elämänsyrjässä roikkuva kuitenkin tietää, että vähästä on enää vaikea säästää. Noin niin kuin yleensä.

Vaan ei mitään niin ikävää, ettei jotain hyvääkin. Vanhemmille tarjotaan nyt kuin kultatarjottimella oiva mahdollisuus tutustua oman lapsensa kouluun ja opettajiin, lapsen kavereihin ja heidän vanhempiinsa.

Rouva Sana toivoo sydämestään, että mahdollisimman moni hyödyntää tilaisuutta - ja samalla osallistuu Kodin ja koulun päivän toteuttamiseen vapaaehtoistoimin siltä osin kuin kouluista tai vanhempainyhdistyksistä heitä siihen pyydetään.

Se on vähintä solidaarisuutta mitä vanhemmat voivat tässä talouskurjimuksessa omaa lastaan opettavia opettajia ja koulua kohtaan osoittaa.

Vai mitä?