Keskiuusmaalainen pitsinnypläys elää 2000-lukua

Olisitko uskonut, että tämä on pitsinnypläyksen matkatyyny? Se on helppo ottaa mukaan.
Pitsistä on moneksi jahka se valmistuu. Koruissa hento pitsi on erityisen kaunista.






















Pitsinnypläyskö harmaan pölyn kuorruttamaa kansanperinnettä? Kattia kanssa.

Rouva Sanan väitteen todistaa jo raumalainen kolmikymppinen Tarmo Thorström. Hän on pitsitaiteilija.

Kyllä, luit ihan oikein.

Kulttuurin ja opetusalan sekatyömieheksi itseään tituleeraavan taiteilijan erityismielenkiinnon kohteena on raumalainen perinnekäsityö. Thorström päätti aikanaan, että nypläämistä on kokeiltava ainakin kerran elämässä.

Ja kuinkas sitten kävikään. Thorström pääsi mestarinyplääjä Impi Alangon oppiin hyvin seurauksin.

Viime vuoden lopussa Thorströmille myönnettiin kädentaidon Noste-palkinto pitsinnypläyksen uudistamisesta. Lisää miehestä voit lukea täältä.

Jatan aitassa kenen tahansa kävijän on mahdollisuus kokeilla pitsinnypläämistä. Rouva Sana pääsi Marjo Maisin oppiin.
Monet harrastajat sanovat pitsinnypäläämisen tyhjäävän pään arkisista asioista. Se on helppo uskoa.
Rouva Sanan päähän ei mahtunut nypläämishetkellä kuin nypylät ja niiden oikea järjestys.






Ja näin pitsiä pitäisi nyplätä siis oikein. Marjo Maisi näyttää.







Tässä samassa Thorströmin uudistavassa hengessä kulkee Tuusulan rajapinnassa Nurmijärven Palojoella majapaikkaansa pitävä Jatan aitta. Nimi on muuten oikeastaan harhaanjohtava. Kyse on pikemminkin kookaasta salista - tyylillä entistetyssä navettarakennuksessa kun yritys kerran sijaitsee - kuin pienestä aitasta.

Jatan aitta on Suomen suurin pitsinnypläykseen keskittynyt verkkokauppa. Kerran vuodessa tilan täyttää myös kokeilevaan pitsinnypläykseen liittyvä näyttely.

Aikaisemmin Jatan aitassa on nähty muun muassa keramiikkaa ja pitsiä yhdistäviä töitä. Ensi vuoden teemakin on jo tiedossa: luvassa on pitsiä Porvoon mitalla.

Tuorein, tämän vuotinen näyttely avautuu huomenna perjantaina. Se kantaa nimeä Pitsiä ja punottua viljaa.

Eikä näitä poikkitaiteellisen pitsinnypläyksen taitajia ole tarvinnut hakea kaukaa. Kolme kättentaitajaa, Pirjo Nousiainen, Tuula Siitonen ja Pirkko Särkimäki tulevat Tuusulasta.

Kolmikkoa yhdistää pitsinnypläysharrastus Tuusulan kansalaisopistossa. Särkimäki on ryhmän opettaja.

Yhtä taidokkaista olkitöistä vastaa nurmijärveläinen olkitaiteilija Sari Kilpeläinen, joka vaikuttaa myös Olki-Set yrityksessä.


Eikös olekin upeita?






























Pitsinäyttelyiden polkaiseminen kokoon on kulttuuriteko Jatan aitan yrittäjältä Marjo Maisilta - joka muuten nyplää pitsiä itsekin ainakin kiireiltään ehtii.

Jotta vanha suomalainen kansanperinne säilyy tuleville sukupolville se vaatii paitsi Thorströmin kaltaisia ennakkoluulottomia uudistajia ja esikuvia, mutta myös Maisin kaltaisia yhtä ennakkoluulottomia puurtajia.

Jatan aitta on esimerkillinen yritys, joka vaalii paitsi itse käsityön harrastamisen edellytyksiä, mutta myös tuo esille harrastuksen uusia mahdollisuuksia.

Vain näin pöly ei missään vaiheessa pääse laskeutumaankaan tämän perinteen päälle.

Rouva Sana tykkää!

Käy ehdottomasti tutustumassa näyttelyyn, jos hiukankaan olet kallellaan kättentöihin. Pitsistä ja oljesta todellakin SAA aikaan aikamoisia taidonnäytteitä.





Pitsiä ja punottua viljaa -näyttely on esillä Jatan aitassa Nurmijärven Palojoella vain viikon ajan 5. - 15.2. Näyttely on avoinna arkisin klo 14-18 ja la-su klo 11-18, sopimuksen mukaan viikon aikana myös muulloin. Katso lisätiedot näyttelystä täältä.

4 kommenttia

  1. Kiva blogi. Ei Raumalla ainakaan ole mitään pölyttynyttä hommaa, innostuneita ihmisiä iso porukka nyplää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raija palautteestasi, ja mukava, että viihdyit Rouva Sanan parissa.

      Vaikka en itse pitsiä nyplääkään tuota ainutlaatuista kokeilukertaa lukuun ottamatta, uskon hyvin, että alan harrastajien joukossa harrastus ei todellakaan ole pölyn peittämää, päinvastoin! Ja hienoa, että erityisesti Rauma tunnetaan tästä taidokkaasta käsityön lajista!

      Pitsinnyplääminen lienee kuitenkin tänä päivänä kohtuullisen marginaalinen harrastus. Sitä harrastanee pieni, mutta toki sitäkin ahkerampi ja iloinen joukko. Mutta niin kauan kuin jokin elää marginaalissa, vaarana on, että pöly alkaa hiljalleen leijailla sen ylle.

      Siksi harrastukselle tekee erittäin hyvää Thorströmin kaltaiset nuoret ennakkoluulottomat kokeilijat, jotka tuovat pitsinnypläämisen lähemmäksi tätä päivää (ja toki Marjo Maisin kaltaiset puurtajat, jotka kuuntelevat sydäntään ja vaalivat harrastusta mahdollistamalla sen) - ja samalla houkuttelevat uusia nuoria harrastajia mukaan. Ilman heitä mikä tahansa laji tai harrastus on vaarassa pölyyntyä - ja lopulta hävitä.

      Pitsinnyplääminen on vanhaa suomalaista kansanperinnettä, ja sillä on arvo sinänsä. Siksi sitä kannattaa ehdottomasti vaalia ja sen edellytyksiä pitää yllä.

      Maailmalla on jo pitkä rivi suomalaisia vaate- ja kenkäsuunnittelijoita. Entä jos joskus näkisimme suomalaisen pitsinnyplääjän designpitsiä...? Olisi huimaa :).

      Poista
    2. Pitsinnyplääminen on marginaalia siitä vinkkelistä jos ei arkipäivässä seuraa harrastusta. Jokaisessa pitäjässä kansalaisopistoissa on useimpia ryhmiä ja harrastajia sen mukaan paljon. Varmaan yhtä paljon tai enemmänkin kuin ralliharrastajia erotuksena vain että telkkarissa ei tule käsityöruutua urheiluruudun tapaan.Taito ei ole pölyttymässä eikä perinteinen nyplääminen katoamassa. Modernia suomalaista pitsinnypläämistä on ollut uudistamassa ja rajoja rikkomassa jo vuosia Anelma Savolainen. Hän on vienyt osaamistaan ansiokkaasti ulkomaille opettamalla ja näyttelyillä. Aihe vaan ei ole koskaan ollut "mediaseksikästä" eikä siten ole kaiken kansan jokapäiväisessä tietoisuudessa.

      Poista
    3. Kiitos kommentistasi! Olet ihan oikeassa. Urheiluun ja sen saamaan huomioon - monellakin eri tasolla - verrattuna oikeastaan kaiken kulttuurin ja taiteen laajasti ymmärrettynä voi ajatella olevan marginaalissa.

      Kiitos myös, kun toit esiin Anelma Savolaisen. Kaikki julkiset esimerkit ovat hyvästä!

      Poista

Jaa blogikirjoitukseen liittyvä ajatuksesi, anna palautetta, lähetä salainen viesti, kerro tarina. Kaikista näistä: iso, lämmin kiitos!