Maailma matkaa radallaan

Tunnistatko tunteen, kun toimitat pitkän aikaa monta asiaa yhtä aikaa?

Ei siis sillä, että asioissa mitään vikaa olisi, mutta että tunteja tehtävien tekemiseen päivässä tai viikossa on yksinkertaisesti välillä vain aivan liian vähän.

Rehkit ja uurastat, hajoitat itsesi moniin palasiin ja jaksat ehkä lopussa vain sen voimalla, että tiedät päivän, jolloin kaikki helpottaa? Silmäilet kalenteria ja tiedät: tuossa on SE päivä.

Hyvä. Sitten tiedät, miltä Rouva Sanasta tuntuu juuri nyt: samaan aikaan on suunnattoman hyvä ja silti niin tyhjä olo.





























Ja ympärillä maailma jatkaa menoaan. Elämä on hetken kuin hidastetussa elokuvassa - tai Anssi Kelan kappaleessa Puistossa:

"Maailma matkaa radallaan, päivä nousee uudestaan.
Ei mikään muutu milloinkaan, kaikki säilyy ennallaan.
Samat tuulet puhaltaa, samat sateet laukeaa.
Kaikki kaunis katoaa, kaikki kuolee aikanaan."










Viime viikonvaihde oli joka tapauksessa eräänlainen kulminaatiopiste koko kevään uurastukselleni. Sinä, joka seuraat rouvaa Facebookin puolella, tiedät, mistä on kysymys.

Ja vaikka tekeminen ei todellakaan loppunut tähän, arki on tämän jälkeen ehkä, no, hieman normaalimpaa.

Parempaa hetkeä kuin kesän alku ei ajankohdalle voisi olla. Sen verran takki on nyt kuitenkin yhä tyhjä, että tänään laitan pisteen tähän.


Aurinkoista kesäkuun viikkoa sinulle! Pian kuullaan taas!

Käyhän sillä aikaa tykkäämässä Rouva Sanan Facebook-sivuista. 
Osallistut samalla hienoon kirja-arvontaan. Katso ohjeet Fb:n puolelta tai täältä kliks.
Arvonta suoritetaan, kun rouvan sivuilla on kaikkiaan 200 tykkääjää.
Kommentoimalla (kesän) suosikkikirjasi Fb-sivuille tuplaat arpamahdollisuutesi. 
Osallistuhan! Onnea!

6 kommenttia

  1. <3 Aivoihin tulee kyllä hälyytystila, kun huomaa ettei vuorokauden tunnit riitä, ei millään <3 Pullonkaula syvenee... Mutta nyt on sinulla väljempää, ottaa aikansa, että keho ja mieli sen oivaltaa, mutta hups sitten on hyvä olla. <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri näin kirjaimellisesti on. Ja ihanatkin asiat käyvät joskus uurastuksesta. Kiitos Tiia <3!

      Poista
  2. Yksi etappi takana ja älä huoli, kyllä sen vapautuvan ajan kohta huomaat täyttäneesi muilla toiminnoilla ;) Olisipa kiva joskus palata aikaan "Äiti, mulla ei oo mitään tekemistä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit PauMau täysin naulan kantaan. Saakohan sitä koskaan enää kokea tuota tunnetta: "Mulla ei oo mitään tekemistä!". Edes yhden kerran? Voisin haluta. Olisi varmasti nyt aika taivaallinen tunne <3.

      Poista
    2. Ja toinen on se, että voisi lähteä jonnekin ja oikeasti ei tarvitsisi miettiä ketään toista! Ikinä milloinkaan ei varmaan enää ole sitä rennonletkeää oloa kuin nuorena reissuun lähtiessä. Perikunta jollain tavoin mielessä maailman tappiin asti!

      Poista
    3. Totta!! Niin se jälkikasvu varmaan muuten on - silloinkin, kun sitä yrittää eläkepäivillä potkiskella kiviä ja kuunnella meren huminaa - tai moottoripyörän pärinää ;)...

      Poista

Jaa blogikirjoitukseen liittyvä ajatuksesi, anna palautetta, lähetä salainen viesti, kerro tarina. Kaikista näistä: iso, lämmin kiitos!