Kuka taitaa sisällön paremmin kuin toimittaja?

Tänään puhutaan pitkästä aikaa ammatillisesta lempiaiheestani, media-alan murroksesta. Jee!

(Vai mahtaakohan koko termi olla jo niin puhkihangattu, että harmaa pöly leijailee sen ylle ja keskustelijat lähtevät mieluummin oluelle kuin osallistuvat mihinkään, missä lausutaan sanat media ja varsinkaan murros..?)

Jos siis tämä... muutos.. ja sisällöntuottaminen kiinnostavat sinua tavalla tai toisella, tervetuloa seuraavien rivien ajaksi mukaan.

Kirjaimien ja sanojen ääreen Rouva Sanan kirvoittivat viimeviikkoiset keskustelut ja uutiset. Erityisesti jälkimmäiset ovat kaikessa kurjuudessaan edelleen oikeasti aika lohdutonta kuultavaa.

Muun muassa Olivia-lehti on lakkautettu, ja toimittajia palvellut, hyvämaineinen viestintätoimisto Deski ajautui viime kuussa konkurssiin. Toimitusjohtajan tiedetään jossain uutisotsikossa todenneen, kuinka alalla tapahtui raju käänne.

Just.

No, tämän saman rajun käänteen seurauksia paikkaillaan jälleen kerran myös Sanomilla, jossa on käynnistynyt näillä näppäimillä ties kuinka monennet yt-neuvottelut kolmen viime vuoden aikana.

Trust me, I know what I´m saying.

Erään alkuvaiheen yt-kierroksen seurauksena myös tämä rouva sai aikanaan kengän kuvan ahteriinsa samasta talosta monivuotisen työuransa päätteeksi, kun uurastamalleni lehdelle kävi kuten Olivialle.

Tällä kierroksella irtisanomisuhan alla on vajaat 300 Sanomien työntekijää.

***

Edellisen kerran Rouva Sana kirjoitti journalismin ja media-alan murroksesta, sisällöntuotannosta ja, kyllä, myös sisältömarkkinonnista, viime keväänä.

So sorry, journalismi muutttuu - myös sisällöntuottamiseksi -tarina on Rouva Sanan blogihistorian yksi suosituimmista teksteistä. Löydät sen edelleen täältä.

Kirjoitus aiheutti aikanaan tukun henkilökohtaista palautetta: valtaosa puolesta, mutta myös vastaan. Se oli aika... jännittävää.

Jännittävää siksi, että (kaupallinen) sisällöntuottaminen (journalistisen) media-alan sisällä tuntuu olleen näihin päiviin asti jonkinlainen kirosana. Rouva Sana ihmetteli silloin ja ihmettelee edelleen, miksi?

Ei Rouva Sana silti aivan yksin ole ajatuksiensa kanssa.

Kirjoittamisen ja viestinnän ammattilainen, Tarinakoneen toimitusjohtaja Anne Kalliomäki toteaa viime vuonna julkaisemassaan kirjassaan Tarinallistaminen - palvelukokemuksen punainen lanka seuraavasti:

"Näenkin, että tulevaisuudessa kysyntä ammattikuntani palveluksista kasvaa. Erilaisia sisältöosaajia tarvitaan. 

Tarinankerronnan syvällinen hyödyntäminen liiketoiminnassa suorastaan vaatii ammattiosaamista. 

Kuka tahansa ei voi heittäytyä tähän työhön ilman asianmukaista koulutusta tai käytännössä opittuja taitoja."

Nonni. Siinä se tuli.

"Vaatii ammattiosaamista". "Kuka tahansa ei voi heittäytyä". 

Ja toisen ammattilaisen suulla sanottuna.

(Kuva: Pixabay)



























Kuten jo keväällä lausuin, ei sisältöosaamisen tarve maailmasta mihinkään katoa. Tekemisen (ja rahan ansaitsemisen) muodot vain muuttuvat.

Törmäsin viime viikon lopussa somessa Kauppalehden uutiseen median iloisesta uudistajasta. Hänen ajatuksiaan muun muassa mediatalojen johtamiskulttuurin kriisistä ei voi muuta kuin kompata (I know what I´m saying - vol 2...).

Mutta törmäsin myös Työterveyslaitoksen blogiin, jonka kirjoituksessa Työn vaatimukset ja voimavarat -tiimin päällikkö Krista Pahkin vertasi työtä, sen tekemistä ja eritoten sen muuttumista vaatekaappiin.

Juu-u, luit ihan oikein. Alkuperäisen tekstin löydät klikkaamalla itsesi tänne.

"Aloin leikkiä ajatuksella, että työpaikka tai oma työtehtävä on kuin vaatekaappi, jonka sisältö (työt) pitäisi uudistaa vastaamaan nykytrendiä. Onko oikea ratkaisu heittää kaikki ”turha” pois ja ostaa uutta tilalle?"

Hyvä kysymys. No, eipä tietenkään.

***

Nyt oman työn tuunaamiselle onkin melkein alalla kuin alalla, mutta erityisesti sisällöntuotannon puolella tuhannen taalan paikka.

No, mediatalojen kohdalla se paikka on ollut jo vuosia, mutta sitä ei ole taidettu tehdä vieläkään oikein, kun tulokset ovat tällaiset (vrt. median iloisen uudistajan ajatukset).

Tuhannen taalan paikka oman ammatillisen vaatekaapin uudistamisessa on kuitenkin edelleen myös kaikilla sisältötyön tekijöillä - olivatpa he palkkasuhteessa ja erityisesti, jos eivät.

Sillä ketkä lopulta hallitsevat sujuvan kirjoittamisen taidot, tarinat, draaman kaaren, kieliopin, viestinnän lainalaisuudet? Ketkä osaavat ottaa jo näkökulmien valinnassa lukijansa huomioon?

Ketkä ovat Kallionmäenkin peräänkuuluttamia ammattimaisia sisällöntuottajia?

Jatkanko?

Ketkä ovat valokuvanneet otona oman työnsä ohessa jo silloin, kun sanoja sisällöntuotanto tai vaikkapa bloggaaminen ei ollut vielä edes keksitty?

Ketkä muut ovat kaivattuja sisältöosaajia verkkoon, someen ja muuhunkin sisällöntuotantoon kuin ammattitoimittajat?

Kysypä samaa asiaa kaupunkilehden toimittajalta. Hän, joka on laatinut lukijoilleen journalistisesti hyvää, laadukasta ja objektiivista tarinankerrontaa markkinoiden - eli ilmoittajien ja ilmoitustulojen - ehdoilla, tietää kyllä ainakin vastauksen.

Lopulta kaikki on kiinni siitä, millaisin silmin tätä maailmaa katsotaan. Silloin tämä viestintäkentän(kään) muutos ei ole ihan kovin uusi tai mullistavakaan asia.

Kaikki riippuu mittakaavasta. Jos epäilet, kurkkaa vaikkapa Vapa Median tekstiä Sisältömarkkinointia á la Shakespeare.

Siispä vielä kerran: tarinoita on kerrottu ja sisältöjä tuotettu aina. Niiden muoto vain muuttuu.

Ja siinä muutoksessa ammattilaisia kannattaa käyttää hyödyksi. Ja siinä muutoksessa kannattaa olla mukana.

Tai tämä sisällöntuottaja-rouva ainakin on jo.


Uutta viikkoa kohti: työn tuunaamisen intoa ja iloa hei!

2 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Voi Outi, iso kiitos! Samaa sinulle <3!

      PS. Syy myöhästyneeseen vastaukseen löytyy seuraavasta päivityksestä...

      Poista

Jaa blogikirjoitukseen liittyvä ajatuksesi, anna palautetta, lähetä salainen viesti, kerro tarina. Kaikista näistä: iso, lämmin kiitos!