Hiljennä pliis vähän tahtia... Jep, mutta miten?

25 elokuuta 2016

Rouva Sanan hyvän ystävän Facebook-seinä täyttyi viime viikolla tsemppi- ja rohkaisuviesteistä.

"Heiii, koita jaksaa!" 

"Nyt sun pitää kyllä rauhoittua ja ottaa omaa aikaa. Eihän tosta tule mitään." 

"Kohta sun temppelisi ei kuule enää kestä!"

Tsemppaajat tiesivät hetkessä, mistä oli kysymys, ja kiireen painamaa ystävääni oli helppo kompata.

Niin, kukapa meistä keski-ikäisistä, työntekijän ja vanhemman roolin yhdistävistä arjen sankareista ei tunnistaisi, mistä ystäväni kohdalla oli kysymys. Arki on kesän jälkeen alkanut kirjaimellisesti rysähtämällä.

On työ ja hitaasti matelevat, usein kohtuuttoman pitkät työmatkat. On omat ja muiden harrastukset, lasten koulu ja kaikenlaiset kuskaamiset (tästä on muuten tehty mainio Bad moms -elokuva, lue siitä lisää täältä).

On koti, piha, mökki, puutarha, koira ja parhaimmassa tapauksessa vielä huolehtimista tarvitsevat isovanhemmat - tai jo lastenlapset.

Ei ihme, että kroppa huutaa jo elokuussa vain vajaa kuukausi kesäloman jälkeen, että hiljennä pliis vähän tahtia.

kello
Ajan pitäisi olla ystäväsi - ei vihollisesi.
(Kuva: Pixabay)

Vielä kun siellä töissä ei kahdeksan tunnin työpäivän aikana selviä yhtään helpommalla. Aivan sama, mihin sitä ahterinsa laskee: aina ja kaikkialla sama rumba.

Miten tätä kiireen kerää voi keriä enää auki?

Elämäntaidonvalmentaja Sari Hämäläinen Masari Oy:sta tunnistaa alussa mainitun kaltaisen tilanteen.

Kiire ja siitä aiheutuva stressi on kuin sairaus, joka on syöpynyt yhden, jos toisenkin suomalaisen pääkoppaan ja ihon alle.

Liumme elämässämme ulkopuolisten tekijöiden ehdoilla, ja oman arjen ohjaksissa on vuoronperään aina joku muu: työ, kotityöt, lapsi, mies, jopa isoäiti tai koira.

Jopa niistä, joiden piti tuottaa iloa ja hyvää, kuten harrastusten, onkin muodostunut - paradoksaalista kyllä - pelkkää ilotonta vääntämistä

Arjesta on tullut vaivihkaa suorittamista, jossa omilla toiveilla ei ole sijaa, ja aurinko on hävinnyt jonnekin todella kauas.

kesä

Vaan ei ole enää.

Suuren suosion toukokuussa saanut Kiitos lähtee lapasesta -luento saa elokuun viimeisenä päivänä Järvenpäässä jatkoa Aika on ystäväsi -luennolla.

- Kuvittele, että olisi olemassa pankki, joka lahjoittaisi tilillesi joka aamu 86.4000 euroa,  Hämäläinen toteaa ja jatkaa: - Mutta tili tyhjennettäisiin joka ilta, olisitpa onnistunut sen käytössä miten hyvin tai huonosti tahansa. 

- Mitä tekisit?

Ääk. Kääk. En tiedä.

Ehkä varmaan yrittäisin sitten muuttaa jotain niin, että voisin hyödyntää tuota lahjoitusta edes jotenkin?

- No niinpä, toteaa Hämäläinen.

Juuri tästä on kyse myös Aika on ystäväsi -luennossa. 

- Ajankäytössä jo pienikin muutos, joka koskee epäolennaisia asioita arjessamme, auttaa meitä. Viisailla valinnoilla saamme aikaan uudistuksen, ja elämään tulee voimaa ja jaksamista.

Hämäläinen tietää, että kotona yksin on paha nyhjäistä. 

Siksi hän lupaa tarjota illan aikana sellaisen yhteisöllisen työkalupakin, että on ihme, jos kävijän mukaan ei tartu ainakin yhtä hyvää, konkreettista vinkkiä sujuvamman arjen luomiseen. 

Vinkkien avulla mieli laskeutuu loman jälkeen leppoisalla tempolla syksyiseen moodiin ilman ahdistuksen ja stressin tuntua.

Kuulostaako liian täydelliseltä? No, tule tsekkaamaan. Varsinkin, kun tämä kaikki on ihan ilmaista.

Jos tulevina kuukausina jäisi sittenkin edes hetki aikaa sille, mitä sinä itse rakastat, uskallatko jättää mahdollisuutta väliin?


Kiitos lähtee lapasesta - Aika on ystäväsi -luentotilaisuus 
keskiviikkona 31.8. klo 18.30 - 19.30
neulekahvila Lentävässä Lapasessa (Mannilantie 30, Järvenpää).

Tapahtumaan on vapaa pääsy.


Tilaisuuden sinulle mahdollistavat Masari Oy:n lisäksi
neulekahvila Lentävä Lapanen sekä Sisältötoimisto Rouva Sana.


2 kommenttia

  1. On kyllä päiviä, jolloin tuntuu, että tunnit eivät vain riitä. Kiire on kyllä yksi vitsaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella pukkaa kiirettä ja stressiäkin silloin tällöin. Joskus pikkustressi on eteenpäin työntävä voima, jonka avulla saa aikaan. Kun stressin alle lyhistyy ja se on pysyvä olotila, hälytyskellojen pitäisi soida.

      Monilla se kyllä jopa soi, mutta heillä ei ole eväitä riuhtaista itseään irti muiden ohjastamasta elämästä. Tähän dilemmaan ilta antaa vinkkivitosia.


      Ihanaa viikonloppua energinen Outi <3!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram