10 faktaa Rouva Sanasta

05 syyskuuta 2016

Seuraavista asioista ehkä osan olet osannut ounastella ja lukea rivien välistä, mutta ihan kaikkea et varmastikaan ole tiennyt.


Rouva Sana


Eli 10 faktaa Rouva Sanasta.

Olen inhonnut liikuntaa. Aina. Piste.

Kuulun siihen ikäluokkaan, jolle koululiikunta oli silkkaa painajaista. Sisäliikunta tarkoitti voimistelua ja sievää sipsuttelua liikkasalissa tamburiinin tahdissa.

Jokaiseen talveen kuului pakollinen hiihtokilpailu (kerran sukset unohtuivat koulutaksin katolle, ja episodi oli enemmän kuin häpeällinen - niin minulle kuin suksia jälkikäteen metsästäville vanhemmillekin), ja keväällä juostiin pakolla kilpaa. Kultaiset ja hopeiset lusikat - tai ylipäätänsä mitkään lusikat - kotiin itselleen vei aina joku muu.

Pesäpallossa en saanut koskaan palloa kiinni, ja pakkosuunnistuksessa lystikkäintä oli hapantuneiden mustikoiden ja mehevien puolukoiden syöminen.

Kunnes oivalsin, että liikunta on parasta lääkettä pääkopalle, ja se pitää samalla muutkin paikat edes joten kuten kunnossa.

40 vuotta siinä meni.

Rouva Sana
Ihminen muuttuu ja kasvaa.
Tänään juokseminen on arjen parhautta: joogan ja jumpan lisäksi.


































Uin kyllä, mutta inhoan sukeltamista enkä hyppää ikinä, koskaan pää edellä veteen - muuta kuin kuvainnollisesti.

Rouva Sana


Pesen hampaani päivittäin, ohjeiden mukaan vähintään kaksi, parhaimpina noin kuusi kertaa.

Ystäväni totesi kerran yhteisellä reissullamme, että ai, sullakin on tää sama addiktio.

Juu, kyllä on.

***

En syö maksamakkaraa.

Syön maksaa pihvinä ja laatikossa, ja jopa oikein hyvillä mielin, mutta makkarassa maksa tarkoittaa samaa kuin kissanruoka.

Älä kysy miksi. Syy löytyy kohdan yksi miljööstä, eikä niistä muistoista tässä sen enempää (terveisiä nimimerkiltä "Sai koulu aikaan sen...").

Rouva Sana
Tämän lohturuoan sairaspäivän iloksi taioin  bloggaajakollegan Kulinaarin reseptin perusteella.
Ulkonäko ei päätä huimaa, mutta maku oli sitäkin parempi. Intialaisen voittanutta ei ole.


































Olen villasukkafriikki, ja pakkaan ne aina mukaan sisälle lentokoneeseen - muun muassa.

Itse opin tekemään villasukkia vasta nelikymppisenä, ja onneksi opin; nyt niistä olisi jo suoranainen vaje.

Rouva Sana
Villasukat lohduttivat ja lämmittivät myös viime lauantaina,
kun odottamani Midnight Run -tapahtuma jäi haaveeksi sairastumiseni vuoksi.

































Ihan parasta terapiaa kaikkeen on musiikki, kaikenlainen musiikki.

Kun arki potkii päähän, Icona Popin I don´t care -biisi (löytyy muuten tällä hetkellä myös Bad moms -leffasta ja sen soundtrackiltä) vain soimaan ja punk-asenteella pomppimaan hetkeksi aikaa olohuoneesta keittiöön ja takaisin.

Voin vakuuttaa; jo muuten helpottaa.

Surukaihoon on ihan muut biisit.

***

Keitän kaurapuuronkin aina, jokikinen aamu paketin kyljestä löytyvän ohjeen ja desimitan perusteella.

Vaikka ruokaa joka päivä teenkin, soveltaminen keittiössä ja ruoanlaitossa ei tod. ole tämän rouvan juttu.

kurpitsahillo
Rouva Sanan historian ainut itseloihtima resepti: tähtitaivaallisen hyvä rouvan makea kurpitsahillo.
Löytyy muuten edelleen blogin puolelta, vink vink... Muita reseptejä ei sitten löydykään.


























Olen olen ollut koko ikäni vankkumaton tennari-, farkku- ja huivi-ihminen. Aina ja kaikkialla. Arjessa ja juhlassa.

Ja siitäkin huolimatta, vaikka esikoiseni noin viisi vuotta sitten katsoi rähjääntyneitä tennareitani ja totesi, että en saa lähteä niillä mihinkään - koska olen äiti.

Talvisin siirryn hetkeksi aikaa maihareihin, mutta ihan vain siksi, kun tennareissa ei ihan lumihangessa viitsi.

Farkut menevät säällä kuin säällä. Onneksi.

Ja ne huivit myös.

farkut
Rouva Sanan lempparifarkut lankoineen päivineen.






























Elävistä olennoista listittäviksi on tarkoitettu vain ja ainoastaan kärpäset ja hyttyset - tai sääsket, kuten olen oppinut niitä kutsumaan.

Kiikutan ja pelastan sisätiloista ulos kaikki muut: ampiaiset, mehiläiset, hämähäkit, koppikset ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan.

Elävillä olennoilla on elämisen oikeus, ja jokin tärkeä tehtävä täytettävänä.

perhonen
























Siivoan aina ennen reissuun lähtöä

Ja ihan vain siksi, että rentouttavalta lomalta on superpaljon mukavampi palata kotiin, kun tietää, että heti ensimmäiseksi ei tarvitse tarttua imuriin tai tiskirättiin.

Rouva Sana
Tuulen tuivertamana uusia tuulia päin.

Muuten hei PS.

Tänään maanantaina 5. syyskuuta vietetään valtakunnallista yrittäjän päivää. En ole koskaan aikaisemmin piitannut niin moisesta päivästä, mutta tänään se tuntuu poikkeuksellisen merkitykselliselle.

Ilman, että suomalaiset ostavat suomalaisia palveluja ja tuotteita, ei Sisältötoimisto Rouva Sanaakaan olisi olemassa. Kiitos, että suosit kotimaista sekä lähellä tuotettua ja toteutettua: oman kotiseutusi palveluita.

Sillä on aidosti merkitystä. Jos nyt ei muuta niin ihan vain muutaman tyypin työllistymisen kannalta.

Lippu salkoon tänään sille (vaikka päivä ei virallisesti liputuspäivä olekaan)!

Suomen lippu


10 faktaa -blogijuttutyyppi on poimittu bloggajakollegani Tuula´s life -blogista. 
Hänen ihaniin vastauksiinsa voit tutustua klikkaamalla itsesi tänne.

26 kommenttia

  1. Paljon löytyi samoja myös tästä rouvasta.
    Kivaa viikkoa <3

    VastaaPoista
  2. Hyvää Yrittäjänpäivää <3 Pienet popitukset kesken päivää putsaavat pääkoppaa tehokkaasti! Lapset katsovat kauhuissaan, että mikä tolle nyt tuli kun äiti vetää tanssimuuveja kesken ruuanlaiton :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Ainakin yksi mukana pääntyhjennyssessioissa: ah, tuo musiikin terapeuttinen vaikutus :D.

      Kiitos yrittäjänpäivätoivotuksista <3! Rempseää viikkoa Marika!

      Poista
  3. Hyvää yrittäjän päivää.

    Pelastan jättiläisampiaiset ja perhoset aina kotona, juomalasi ja A4 työkaluina. Koskaan ei ole amppari kääntynyt takaisin pistämään kostoksi.

    Villasukkia en ole oppinut neulomaan (liittyy kohtaan yksi - koulu...), mutta onneksi on anoppi, joka neuloo vähintään yhdet sukat jouluksi.

    Hampaiden pesuun löysin jonkun blogivinkin perusteella mustaa Warpaint-luomuhammasjauhoa, joka poistaa tummentumia helläsi. Nyt "esipesen" sillä hampaat ja perinteisemmällä tahnalla sen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mitä vinkkejä: kiitos Lumo <3.

      Juuri tuo sama ötököiden pelastuskeino on tälläkin käytössä: ampparit ja muut pörriäiset mukiin, hämähäkit ja koppikset paperiin - ja kaikki ulos. Ei niitä voi listiä, ei.

      Sydäntäni riipoo sekin, kun kuulen, että kyyt pitää tappaa (omalta pihalta, mökkitieltä, rannasta, mistä nyt vain). Siis oikeasti. Mikä on lopulta vaarallisempi: kyy vai ihminen?

      Oi, tuota luomuhammastahnaa pitäisi löytää :D.

      Poista
  4. Hyvää yrittäjän päivää :)

    Ilman villasukkia ei vaan voi elää <3 Koululiikunta oli täälläkin suunnalla yhtä tuskien taivalta. Tamporiinin tahtiin sipsuttelun olin vallan unohtanut :D

    Ihana sinä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kaikilla nelikymppisillä rouvasihmisillä taitaa olla muistoja tamburiinista :D. Kamalaa.

      Onneksi on edes ne villasukat <3. Ihana Dioriina <3!

      Poista
  5. Olipas mielenkiintoisia paljastuksia! Allekirjoitan omalta osaltanikin monta kohtaa. Yksi hassu yhteinen piirre on tuo matkaa ennen siivoaminen. Sitä siirrän nyt seuraavallekin sukupolvelle... 😉 Hyvää yrittäjän päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jei, sinäkinkö siivoat ennen reissua <3? Mahtia! Saan ystäväpiirissäni naureskelua tälle piirteelleni: kaverit tietävät, että yhteistä reissua edeltävänä iltana minut kiireisenä pitää... juu, ehkä toki pakkaaminenkin, mutta myös muun muassa imurointi ja vessanpesu :D.

      Mutta eikö olekin ihanaa palata lomalta puhtaaseen kotiin? Tuntuu kuin loma vain jatkuisi.

      Joskus jatkan samaa tunnetta kätkemällä matkalaukut kodinhoitohuoneeseen ja purkamalla ne vasta seuraavana päivänä. Jään fiilistelemään hyvänolontunteeseen.

      Ihanaa yrittäjän päivän jälkeistä viikkoa!

      Poista
  6. Kivoja paljastuksia. Hyvää yrittäjän päivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa syyskuun viikkoa Maiju; kiva, kun poikkesit kylään <3!

      Poista
  7. Olipa hauskaa luettavaa! Olen vihreänä kateudesta sinun juoksuharrastuksellesi. Minulla on polvi särkynyt niin, että juoksu ei sille sovi. Paitsi lämpimissä olosuhteissa se ei ole moksiskaan. Sinä olet ihminen, jonka mieluusti tapaisin oikeassa elämässäkin. Joskus teen retken teidän luoksenne Järvenpäähän. Siis sinun ja Future-Marjan. Minäkin puunaan kotia ennen matkaa, koska siistiin on niin kiva palata. Aurinkoista iltaa! :) Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jei, ehkä postaus valotti hieman sitä, että juoksuharrastukseni - niin kuin mikään muukaan liikunta - ei ole ollut osaltani mikään helppo homma. Jouduin tekemään tietoisesti töitä pääni ja (rapakuntoisena aloittaneena myös) kroppani kanssa, että pääsin hyvään juoksu- ja liikuntavireeseen.

      Olen muuten usein ajatellut, miten paljon koululla on vaikutusta meidän myöhäisempien aikojen elämäämme. Omakohtaisia esimerkkejä olisi vielä monta liikunnan ja maksamakkaran lisäksi. Hmm, ehkä kirjoitan aiheesta joskus vielä lisää..

      Mutta klisee tai ei, nyt en vaihtaisi liikuntaharrastuksiani pois. Ne ovat kuin hyvänlaatuista huumetta, jotka vaalivat muutakin kuin kroppaa.

      Heii, tervetuloa Järvenpäähän! Lupaan tarjota sinulle kahvit, jos tulet :D.

      Ihanaa syyskuun viikkoa Tuja <3!

      Poista
  8. On meissä "blogisiskoni" paljon samaa. Tunnustaudun villasukkien suurkuluttajaksi ja olen myös ryhtynyt tekemään niitä vähän myöhemmällä iällä, siivousintoni allekirjoitan myös ja tuon maksalaatikkojutun. Pukeutumistyylissä on samoja piirteitä ja tunnistan siinä eräänlaisen "jämähtymeisyyden"...katson aina samlaisia vaatteita ja kenkiä...voi olla, että pukemisneuvojalle olis vähän töitä...
    Toivottelen vielä näin jälkikäteen hyvää yrittäjän päivää! Sitä vois varmaan toivottaa ihan joka päivä, koska se on kuitenkin sitä 7/24 hommaa, tavalla taikka toisella. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotikaupungissani Järvenpäässä toimii huippuihana designvaatteita lainaava vaatelainaamo Vaatepuu. Aloitin sen asiakkaana viime keväänä, ja se on ollut kyllä meikärouvan virkaminän pelastus; loistava yritysidea ja huippumahtava paikka.

      Vaatepuun ansiosta Rouva Sana kulkee edes joskus hieman paremmissa vaatteissa kuin farkuissa ja tennareissa. No, paitsi että tennareista en ole vieläkään luopunut. Vaatepuusta kyllä saa myös kenkiä... Ehkä kokeilen joskus :D..

      Ihanaa yrittäjän päivän jälkeistä elämää sinullekin ihana Satu <3! Niin kuin sinäkin puoliomakohtaisesti tiedät, yrittäjän päivä on yrittäjälle oikeasti joka päivä; jopa sunnuntainakin ;).. Halaus!

      Poista
  9. Matkablogien puolella tämä taisi kiertää vähän aikaisemmin ja laajensin sen silloin, pariskuntana kun blogimme takana olemme, muotoon 10 faktaa meistä - tässä, jos haluat vilkaista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä todellakin taitaa olla jo vanha juttutyyppi blogien joukossa. Itse vain bongasin sen bloggaajakollegamme Tuulan blogista ja nappasin formaatin itselleni. Soveltamisen varaahaan siinä on hyvin: teille sama sopii hyvin duona <3.

      Poista
  10. Voimistelu ja yleisurheilu oli ihan kamalaa liikuntatunneilla. Sählystä ja koriksesta tykkäsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö ollutkin!

      Itse en saanut kiksejä lopulta oikeastaan mistään, koska en ollut missään liikuntalajissa. Onneksi, kun nainen tulee tiettyyn ikään, hän ymmärtää, että kouluajan kokemukset joutaa heittää romukoppaan ja aloittaa kaikki uusiksi.

      Kiva, kun kävit kylässä <3! Aurinkoa viikonloppuusi!

      Poista
  11. Liikunnalla on tosiaan energisoiva vaikutus! Kävin juuri tunnin lenkillä luontopolulla, sen jälkeen tein lyhyen treenin omalla minikuntosalille ja lopuksi hyppäsin vielä Saimaan aaltoihin. Nyt on aivan super hyvä olo. Ja ttta kai punttitreeni tehtiin musiikin tahtiin ja välillä tanssimuuveja :). Niin parhautta.

    Minun villasukkarakkaus alkoi vasta noin vuosi sitten. Mutta se olikin menoa se. Nyt villasukat lähtee aina reissuunkin mukaan. Katastrofi on, jos ne unohtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelepa, mikä merkitys liikunnalla on ihmisen hyvinvoinnin kannalta, mutta kuinka koulussa suorittaminen ja veren maku suussa painaminen (tai vastaavasti hipsuttaminen... vrt. tamburiini) voi monen ei-niin-liikuntaan-alussa-orientoituneelta latistaa viimeisenkin innon ja kiinnostuksen.

      Liikunta ja luonto on todellisuudessa yliveto yhdistelmä!

      Ihanaa, että olet liittynyt villasukkaheimoon; joukossa on tilaa <3!

      Poista
  12. Olipa mukava lukea tämä postaus sinusta! Aiempi liikuntavastenmielisyytesi ja hampaanpesuaddiktio oli uutta. :D On hauska muuten, miten lapsilla on hyvin tiukat näkemykset, millainen äiti on - ja ei ole. Itsekin saan palautetta, että en voi laittaa jotain vaatetta, koska olen ÄITI. Muistan kyllä itsekin antaneeni vastaavaa palautetta omalle äidille lapsena. :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa jos tykkäsit - juttutyyppi on kyllä sinänsä mainio. Tykkään itsekin lukea näitä bloggajakollegoilta.

      Jälkikasvu on elämän parhautta; mitä siitä tulisikaan, jos he eivät olisi valvomassa omia äitejään ;) <3.

      Poista
  13. Kiva juttu! Näitä "paljastelujuttuja" on aina kiva lukea.

    Minäkin kiikutan ulos kaikki pörriäiset jos mahdollista. Jos koirat huomaavat ampparin ja liittyvät jahtiin, joudun usein listimään ampparin pahempia seurauksia välttääkseni. Ihan pian on taas edessä se aika kun seison passissa hirvikiväärin kanssa, mutta ajattelen että jos haluan lihaa syödä en voi ulkoistaa tappamista. Tästä pitäisi kirjoittaa blogiinkin, mutta kypsyttelen ideaa vielä.

    Aurinkoista päivää sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, varsinaista seiska päivää -kamaa :D.

      Tuo eläimiin liittyvä oli muuten osaltasi hyvä näkökulma, kiitos sen tuomisesta esiin.

      Oma kannanottoni liittyi pikemminkin sellaiseen turhaan eläinten listimiseen; sitäkin kun on tässä maassa ja maailmassa valitettavasti tolkuton määrä. Vrt. käärmeet ja pihojen narisevat varikset ja räkättirastaat.

      Se, että eläin listitään ruoaksi (joka siis todellakin sitten syödään), onkin jo kokonaan toinen juttu - vaikka henk.koht. en minä kyllä kykenisi siihenkään...

      Mielenkiintoinen aihe. Kirjoitapas siitä joskus. Tulen ehdottomasti lukemaan <3.

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram