Huh hah hei, glögiä pullo - ja yksi blogiarvonta

Huh hah hei - ja glögiä pullo.

Jotenkin tuon kaltainen oli Rouva Sanan fiilis viime viikonloppuna Viisi vinkkiä luovuudesta kirjoittajille ja bloggaajille -kurssi- ja sisustusillan jälkeen.

Tuias joulushop
Tai voisi tunnelmia kuvailla myös toisella, paljon kuluneemmallakin sanan parrella.

Väsynyt, mutta onnellinen.

Olen kuullut lukuisten ammattikouluttajien (siis sellaisten, jotka tekevät leipätyökseen vain koulutuksia), että parhaimmillaan koulutuksesta saa itse saman verran, joskus enemmänkin, kuin antaa.

Nyt ymmärrän, mitä he sanoillaan tarkoittavat.

Oma oloni oli sanalla sanoen haltioutunut ja inspiroitunut Viisi vinkkiä luovuudesta -kurssi-illan jälkeen.

Jälkitila muistutti onnistuneen juoksulenkin jälkeistä flowta. Läppärin näppis alkoi nakuttaa tuhatta ja sataa sen jälkeen, kun onnentunne antoi hieman tilaa.

Paijaqo
Kuvan kurssi-illan päätteeksi Rouva Sanasta ja Tuiasin Tuijasta otti Paijaqo-blogin Pia.

Rouva Sana järjesti Viisi vinkkiä luovuudesta -kurssi-illan yhteistyössä kotimaista käyttökeramiikkaa valmistavan hyvinkääläisen Tuiasin kanssa.

Kurssipaikkana oli Tuiasin inspiroiva ja tunnelmallinen pop up -joulumyymälä Jokelan vanhassa, alkuperäisestä käytöstä poistetussa asemarakennuksessa Tuusulassa.

Jo alkuvaiheessa kävi selville yksi asia: kurssilaiset itse ovat tärkeässä asemassa tapahtuman luomisessa.

Entuudestaan toisilleen suurelta osin tuntemattomien, työkseen ja harrastukseen kirjoittavien ja eri taustat omaavien kurssilaisten kesken syntyi nopeasti ainutlaatuinen ja lämmin heimohenki.

Toisia kompattiin ja tuettiin. Kysyttiin rohkeasti neuvoja ja niitä annettiin. Ja huokaistiin helpotuksesta, kun kuultiin, että luoviin kuopiin eksyy urallaan yksi jos toinenkin paljon kirjoittava.

Jopa sitäkin pohdittiin, miksi kaikki eivät kuoppaan eksy.

Ilta sai aikaan jotain niin sanomattoman ainutlaatuista, että aika loppui aivan liian nopeasti. Kaksi tuntia on kuulkaa liian lyhyt aika, kun luovat ihmiset alkavat antaa itsestään.

Rouva Sana

Rouva Sana on julkaissut järjestyksessä historian toisen kuvallisen vuosikalenterin. Kuvissa on paljon tuttua ja täällä blogisivuillakin nähtyä, mutta myös paljon uutta.

Luovuusillan ja luovien kuoppien väistelemisen huumassa laitan tänään käyntiin pienen blogiarvonnan teidän ihanien lukijoiden kesken.

Nyt on sinun vuorosi: kerro ja jaa oma luovuusvinkkisi.

Miten sinä ruokit omaa kirjoittajan ja/tai valokuvaajan luovuuttasi? Tai jos et harrasta mitään näistä, kerro jokin muu luovaa joutilaisuutta vaaliva vinkkisi.

Oletko ollut joskus luovassa kuopassa, ja kerro, miten pääset sieltä mielestäsi parhaiten pois?

Aikaa vastauksille on tämä viikko, sunnuntaihin 11.12. asti.

Rouva Sana

Sisältötoimisto Rouva Sana

Rouva Sana arpoo kaikkien vastanneiden kesken yhden Vuosi 2017 Sisältötoimisto Rouva Sanan matkassa -kalenterin, ja voittaja julkistetaan täällä blogin puolella maanantaina 12.12.

Onnea arvontaan ja luovaa kirjoittamisen iloa kollegat.

Huomenna kohotetaan malja 99-vuotiaalle Suomelle, ja valmistaudutaan Suomi 100 -juhlavuoteen.

Huraa!

Sisältötoimisto Rouva Sana
4. maaliskuuta tapahtuu jotain. Hyvämuistisimmat saattavat jo muistaa, mitä. Asiasta lisää maaliskuussa.


15 kommenttia

  1. Ihanaa, että ilta oli noin mahtava!
    Kerään inspiraatioita paikoista joissa kuljen ja oikeastaan vain odotan, milloin sellainen tunne tulee, että tästä asiasta haluan nyt kertoa tai tämän jutun haluan nyt tehdä.
    Tunnepohjalla hoituu siis minun luovuudenpuuskat.
    Ihanaa viikkoa sinulle Rouvaseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun arki ei ahdista liikaa, ja työ ja muu elämä ovat tasapainossa muutoinkin, tuo ihana, joutilas kulkeminen on varmasti oivaa luovuuden ruokkimista.

      Omien havaintojeni mukaan se vaatii toimiakseen tosiaan vain tasapainon muun elämän kanssa. Jos tasapainoa ei ole, joutilas oleminen tuhlaantuu stressin selättämisyrityksiin. Ainakin tällä rouvalla ;).

      Juhlavaa itsenäisyys- ja vapaapäivää Outi ihana <3!

      Poista
  2. Kiitos Minna vielä kerran torstaisesta!

    Irrottautuminen erilaiseen arki-iltaan tuli minulle tosi hyvään aikaan ja isoon tarpeeseen! Eiköhän tässä nyt jaksa pakertaa niin töissä kuin vapaallakin kohti joulutaukoa. Minun luovuutta inspiroivat asiat liittyvät kaikki monipuoliseen käsillä tekemiseen. Käsitöiden laajan repertuaaria lisäksi leipominen ja kokkaaminen inspiroivat, myös sisustaminen, joksi naamioin aina inhokkiasian eli siivoamisen. Kirjoittamisen tarve tulee esille vasta, kun luova tila on saavutettu jollain muulla em. keinolla, mutta vaihtiinpäästyä myös kirjoittaminen ruokiin luovuutta.

    Kirjoittamisessa minulla oli isoin lukko lukion jälkeen eli liki 40 v sitten ja sitä kesti monen monta vuotta. Sen sai aikaan äidinkielenopettaja, jonka palautteen mukaan ei osannut kirjoittaa mitään selkeää saati mielenkiintoista. Lukko aukesi vähitellen tekstiilialan opintojen myötä. Näin itsekin vuosia opetustyötä tehneenä on aika ikävää miettiä, miten paljon inhoamista vääränlainen palaute koulussa on ihmisille saanut aikaan. Käsitöiden parissa törmään ihan liian usein ihmisiin (edelleen), joilla on traumaattisia kokemuksia käsitöistä kouluajoilta ja mielikuva omasta osaamattomuudesta tosi vahva, kunnes uskaltaa yrittää. Ja sitten huomaakin, että osaa, innostuu, kehittyy, vahvistuu.

    Ihanaa itsenäisyyspäivää sinulle! Ehkä tänään kirjoittelen blogiin jutun, jossa mukana myös viimeviikkoinen "valonlähde" - idea on jo päässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Nyt on aivan pakko kommentoida, koska samanlainen lukko oli minullakin kauan. Nyt tuntuu siltä, että positiivisen palautteen myötä olen rohkaistunut painamaan julkaise -nappia sormi tärisemättä. Iso kiitos kuuluu myös Rouva Sanalle kannustuksesta! Tutustunkin heti kohta blogiisi! Terveisin Tuija

      Poista
    2. Voi miten huikean ihania kommentteja Pirjo ja Tuija, ja iloista kuulla, että pidit illasta Pirjo <3! Lämmin halaus kaikista näistä!

      Kiitos Pirjo myös, kun kerroit ajatuksistasi kouluun liittyen. Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, ja omienkin kokemusteni varjossa olen usein miettinyt, miten ratkaisevassa roolissa koulu on edelleen luovuuden ruokkimisessa sekä omiin kykyihin ja taitoihin luottamisessa.

      Itse kuulun oppilaisiin, joille liikunta oli koko kouluhistorian tervanjuontia, ja kuvittelin, että en ole liikunnallinen. Käsityöt jäivät koulun jälkeen moneksi kymmeneksi vuodeksi, kunnes minulle kävi niin kuin Pirjo oivallisesti kuvaat. Sain neuvoja, harjoittelin sinnikkäästi, aloin uskoa ja luottaa - ja kas, nyt sujuu jo sukka ja pipo :).

      Kirjoittaminen ja kuvaamataito, piirtäminen ja maalaaminen, ovat myös yksi hyvä esimerkki siitä, miten koulu saattaa jo varhaisessa vaiheessa lannistaa oppilaan luovuuden. Luovuutta kun voi olla monenlaista. Kaiken ei tarvitse luontua kuten opetussuunnitelman arviointikriteereissä todetaan.

      Vastauksesi on myös oivallinen valottamaan sitä, että lopulta me kaikki ruokimme luovuuttamme hieman eri tavoin. Tärkeintä on, että tunnistamme, mikä tekee meille hyvää ja otamme työkalut käyttöön, kun jumi uhkaa.

      Ja hei, tämä bloggaaminenhan vasta luovuuden ihmelääkettä onkin kommenttien ja palautteen saantimahdollisuuden ansiosta. En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten suuri hyvää tekevä vaikutus jokaisella palautteella kirjoittajalleen on <3.

      Poista
  3. Kiitos tekstistä, Minna! Itse olen huomannut kiinnostavan jutun. Koska inspiraatio on ajatus siinä missä muutkin - toki varsin innostavalta tuntuva - se voi tulla missä vain, milloin vain. Se saattaa saada vaikutteita jostakin juuri käsillä olevasta tai sitten ei. Rento, kevyt perusfiilis näyttää useimmiten olevan päällä taustalla: se on muusalle otollista maaperää kuiskia. Olisipa mukava saada kalenterisi seinälle ensi vuodeksi! Toiv. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olipa ihana kommentti Anna! Iso kiitos <3.

      Parhaimmillaan asia on kyllä juuri noin. Tunnistan hyvin, mistä ouhut. Ja eikö olekin muuten maailman kihelmöivin tunne, kun saat yhtäkkiä kiinni jostain, joka vaatii työstämistä ja purkamista ja suorastaan vetää puoleensa. Oh my!

      Ja sinäpä sen sanoit: rento, kevyt perusfiilis on juuri se juttu. Voisipa sitä elää jatkuvasti tuollaista arkea. Siihen on ainakin hyvä pyrkiä.

      Valoa ja iloa Anna sinulle!

      Poista
  4. Iltanne kuulosti huikealta! Luovuuteni kukkii, kun olen koen itseni hyvän fiiliksen tyyssijaksi. Inspiraatio saattaa pulpahtaa yllättäen ja arvaamattakin. Tärkein osio luovuudessani on visuaalinen aspekti ja estetiikka, josta innostun aina vaan uudestaan ja uudestaan. Lisäksi olen ammantanut hurjan paljon positiivisen ajattelun ja pedagogiikan opeista. Myönteisyydellä saa ihmeitä aikaan. Elämä on ilo! Sydämellisin terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tuija, todellakin: myönteisyydellä saa ihmeitä aikaan. Kirjaimellisesti <3.

      Puhuimme kurssi-illan aikana jopa jonkin verran tuosta kuvailemastasi hyvästä fiiliksestä. Komppaan. Se todellakin on yksi luovuuden edellytys. Luovuuskuopat uhkaavat usein kiireessä, stressissä ja arkipaniikissa, joka ei anna tilaa´millekään muulle.

      Lämpimiä aatoksia sinne <3.

      Poista
  5. Vielä kerran kiitos torstai-illasta! Kotiin päästyäni tekstiä alkoi heti tulla ja halusin ehdottomasti pian saada illan kuvat julkaistua. Minulle ainakin toimi vertaistuki ja energiaa alkoi virrata ihan eri tavalla tavattuani joukon huikean luovia ihmisiä.
    Mahtavaa huomista itsenäisyyspäivää - juhlavuosi alkaa ihan kohta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pia, onpa todella ihana kuulla kurssi-illan jälkeisistä tunnoistasi.

      Vertaistuki ja samanhenkisten ihmisten seura tekee todellakin hyvää. Välillä yksinomaan se, että istuu yhden kahvikupillisen verran muiden bloggaajien kanssa, antaa uutta puhtia omaan tekemiseen.

      Ihanaa joulukuuta sinulle <3!

      Poista
  6. Tosi mielenkiintoinen kysymys! Miten päästä luovuuskuopasta ylös? Yksi vastaus tähän voisi olla se, että kun näkee luovuutensa tuloksien vaikuttavan muihin ihmisiin, se innostaa itseäkin. Tai kun pääsee keskustelemaan kyseisestä aiheesta toisten saman asian kanssa painivien kesken. Aivan kuten kerroit tässä postauksessa teidän upeasta illastanne. Ja tähänhän bloggaamisenkin hienous perustuu. On ihanaa, että samasta asiasta kiinnostuneet lukevat ja kommentoivat toistensa luovuuden tuloksia! Eli vastaus: vuorovaikutus toisten kanssa auttaa käynnistämään flow-moottorin (mahtava vertauskuva muuten!<3 <3 ) Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun kävit kertomassa ajatuksistasi Yrtteilijä <3, kiitos!

      Kurssi-illan aikana kerroinkin, että en koskaan lakkaa hämmästelemästä blogimaailman yhteisöllisyyttä ja blogin tuomaa palautteiden määrää. Olen kirjoittanut työkseni 20 vuotta ja blogannut kohta kolme vuotta, ja olen saanut henkilökohtaista palautetta blogistani enemmän kuin koskaan oman työurani aikana.

      Jokainen palaute on ilmiömäisen arvokas, ja jokaisen palautteen voimalla jaksaa uskomattoman pitkälle. Arvostan todella.

      Ihanaa itsenäisyyspäivän jälkeistä arkista oloa sinulle!

      Poista
  7. Teillä on ollut ihan huikea ilta.
    Nyt tuli kyllä paha kysymys :) En ole asiaa oikeastaan koskaan miettinyt.
    Omat inspiraatiot kuviin tulee oikeastaan sillä hetkellä. Jos esim. blogia varten olen koittanut suunnitellut ottavani tietynlaiset kuvat niin eipäs vaan onnistu :D En vaan saa mitään ideaa. Välillä käy kyllä niinkin,että saan idean kuvasta ja sitten teen kaikkeni, että kuvasta tulee juurikin sen näköinen, kun olen sen pään sisällä nähnyt. Yksi kuvaus siirtyykin keväälle, kun kesällä en saanut otettua sellaista kuvaa minkä halusin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mitä? Tällaisena sana edellä kulkevana on ollut avartavaa ja mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia postausten synnystä ja inspiraatiosta sellaisten sisällöntuottajien kanssa, jotka ajattelevat ensin kuvaa.

      Luovuus asuu meissä erilaisissa muodoissa ja se on yksinomaan rikkaus.

      Olisipa ollut ihana saada sinutkin luovuusillassa joukkoomme <3.

      Poista

Jaa blogikirjoitukseen liittyvä ajatuksesi, anna palautetta, lähetä salainen viesti, kerro tarina. Kaikista näistä: iso, lämmin kiitos!