Tiedätkö sen tunteen, kun jokin asia yksinkertaisesti vain vetää sinua puoleensa?
Kuinka joku (tai jokin) tietää ennen kuin sinä tiedät?
Kuinka asiat vain tapahtuvat suunnittelematta niitä mitenkään erityisesti, ja vasta jälkikäteen huomaat, että niin kaiken piti mennäkin?
Että valinta, päätös tai suunta oli ollut täysin oikea.
Sitten tiedät, miten minusta tuli Rouva Sana.
Myönnetään.
Rouva Sanan rinnan ja pinnan alla on kuplinut ja poreillut jo tovin aikaa.
Ei ole mitenkään itsestään selvää erottua alati kasvavasta, tätä nykyä aika megalomaanisenkin kokoisesta sisällöntuottajajoukosta ja läpäistä jo kolmannen kerran peräkkäin pääsy Suomen ainoaan vaikuttajamarkkinoinnin ammattitapahtumaan PING Helsinkiin.
Siellä se Rouva Sana kuukauden kuluttua kuitenkin lukuisan muun tunnetun bloggaajan ja sisällöntuottajan kera jälleen on.
On aika nöyrän kiitollinen olo. Taas.
Miten yksi blogikirjoitus syntyy, ja kuinka kauan yhden valokuvin kuvitetun tarinan laatimiseen menee? Tapoja ja keinoja lienee yhtä monta kuin on sisällöntuottajaakin. Kaikilla on oma tyylinsä.
Jokaisella jutulla on kuitenkin yksi yhteinen piirre. Laadukkaat sisällöt eivät synny muutamassa tunnissa muun arkipuuhastelun ohessa.
Rouva Sana avasi viime viikolla sisällöntuottajan arjen nurjaa puolta; sitä, miksi liian usea yhteistyökumppani edelleen olettaa vaikuttajamarkkinoinnin olevan ilmaista.
Siitä kumpusi ajatus kahden jatkojutun kirjoittamiseen.
Eilen Rouva Sana julkaisi tarinan siitä, millainen on
sisällöntuottajan työpäivä. Tänään valotan, miten omat blogikirjoitukseni syntyvät - ja mistä työn hinta koostuu.
Tiedätkö, millainen on sisällöntuottajan normityöpäivä?
Älä välitä.
Ei Rouva Sanakaan aina tiedä, vaikka hän sisältöjä pääsääntöisesti työkseen tuottaakin.
|
Juu-u: tämä on sisällöntuottajan työn parhautta - työpäivä omalla kesäterassilla.
Niitä päiviä odotellessa tässä vain... |
Toisaalta tietämättömyys ja ennalta-arvaamattomuus on tämän työn sokeri ja suola. Työpäivät ovat hyvin erilaisia.
Omalla kohdallani työtehtäville yhteistä on kuitenkin yksi asia: erilaiset sisällöt ja kirjoittaminen.
Tähän alkuun seuraa tunnustus.
Tästä tarinasta piti tulla alun perin toisenlainen.
Tarkoituksenani oli aloittaa siitä, kuinka mies eräänä iltana viime viikolla totesi Rouva Sanan olevan jotenkin hirveän...
jännittynyt, kireä.
Ai, mä vai? tajusin miettiväni, sillä lomastani oli ehtinyt kulua hädin tuskin muutama päivä.
En ollut ymmärtänyt, kuinka olkapääni olivat olleet silti korvissani monta vuorokautta.
Tarinan piti jatkua pari päivää myöhemmin koittaneeseen aamuun, jolloin seikkailin päättömänä vaatehuoneessani, mittailin lattiaa jaloillani, ja kuinka purskahdin lopulta itkuun.
Farkujen ja paitojen keskellä tajusin, että kyse ei ollut vaatteista, eikä edes ihanaksi tuntemastani asiakkaasta, jonka luo olin hetken kuluttua menossa.
Kyse oli siitä, että olin lomastani huolimatta loputtoman väsynyt.
Olin kyllästynyt kaikkiin niihin korvauksetta tekemiin töihini, jotka olivat varastaa ja viedä arkeni kokonaan.
Ensin tuli netti ja sitten tuli some.
Opimme, että netistä löytyy meille melkein kaikki oleellinen ja tärkeä. Siellä ovat päivän uutiset ja muu aamusta iltaan meitä viihdyttävä sisältö.
Ja nyt, digitaalisen murroksen laineiden lyödessä rantaan, suuresta osasta suomalaisia on tullut - tai on erittäin vahvaa vauhtia tulossa - erilaisten verkkosisältöjen tuottaja.
Miten ihmeessä tässä näin on käynyt?
|
(Kuva: Pixabay) |
Verkkosivut ovat erinomainen väylä tuoda haluamiamme asioita esiin ja markkinoida - olipa kyseessä sitten yrityksen tuotteet tai palvelut, myyntilupaus asiakkaalle tai oma henkilökohtainen ammattitaito ja osaaminen.
Verkkosivut ovat tänä päivänä paras tapa jakaa tietoa ja tiedon avulla edistää omaa liiketoimintaa tai ammattiosaamista.
Jos et ole verkossa ja jaa siellä tuoreita sisältöjä, et ole olemassa. Olemassaolo ja preesens ovat nyt bittejä.
Rouva Sana teki sen taas! Ekopaasto alkaa osaltani jälleen kerran piirun verran myöhässä.
Mutta alkaa kuitenkin.
Tänään: tässä ja nyt.
Vuosi sitten törmäsin Ekopaastoon liittyviin blogipostauksiin jälkijunassa, mutta koin vahvan herätyksen.
Bloggajakollegoideni kokemukset ja kertomukset innostivat. Aloitin oman paastonajan hiljentymisen tovin virallista h-hetkeä myöhemmin.
Ja tänä vuonna Ekopaasto sitten otti ja käynnistyi kesken lomani, eikä startista tullut taaskaan mitään ajallaan.
Vaan vahvasti mukana hei ollaan: noin viikkoa muita myöhemmin, mutta vielä on kuutisen viikkoa hyvää paastoaikaa jäljellä.
Luova joutilaisuus.
Siis
luo-va jou-ti-lai-suus, sanoo Rouva Sana.
... Vai olenkohan puhunut siitä jo ihan liikaa? Sehän on itsessään aika kulunut, hapottunutkin sanapari.
Mutta kun tykkään siitä niin.
Sillä tähän ikään saakka on tämän rouvan pitänyt elää, että olen aidosti ymmärtänyt joutilaisuuden merkityksen luovuudelle.
Onnelliselle, hyvälle elämisen tahdille.
Caramba, kukapa olisi uskonut, että Rouva Sana olisi vielä joskus tässä.
Huomenna lauantaina 4. maaliskuuta Rouva Sana täyttää tasan kolme vuotta.
Rouva Sana sai alkunsa blogin syntymisestä. Samaa nimeä kantava sisältötoimistonkin puoli ehti juhlistaa kaikessa hiljaisuudessa tammikuun lopulla yksivuotissyntymäpäiviään.
3 + 1 vuotta. Kukapa olisi joskus uskonut?
Ei tämä rouva ainakaan.