Sisällöntuottajan työpäivä

 Tiedätkö, millainen on sisällöntuottajan normityöpäivä?

Älä välitä.

Ei Rouva Sanakaan aina tiedä, vaikka hän sisältöjä pääsääntöisesti työkseen tuottaakin.

Juu-u: tämä on sisällöntuottajan työn parhautta - työpäivä omalla kesäterassilla.
Niitä päiviä odotellessa tässä vain...

Toisaalta tietämättömyys ja ennalta-arvaamattomuus on tämän työn sokeri ja suola. Työpäivät ovat hyvin erilaisia.

Omalla kohdallani työtehtäville yhteistä on kuitenkin yksi asia: erilaiset sisällöt ja kirjoittaminen.

Rouva Sana avautui viime viikolla sisällöntuottajan arjesta, ja siitä, kuinka raastavaa ilmaisen työn tekeminen on.

Tarina herätti viikonlopun aikana runsasta mielenkiintoa. Juttu keräsi suuren joukon lukijoita ja kommentteja - myös muualla kuin täällä blogin puolella. Iso, lämmin kiitos niistä.

Palautteiden määrä osoitti, että Rouva Sana ei kokemuksineen todellakaan ole yksin. Juttua jakoivat somessa eteenpäin myös muut kuin sisällöntuottamisesta leipänsä ansaitsevat.

Vaikka tarinani kärki oli omassa ammatissani, itse ongelma koskettaa myös muita luovan alan yrittäjiä, yksinyrittäjiä sekä heitä, joiden oma osaamisala on (aineettomissa) palveluissa.

Ehkä olemme yhä taantumavuosien (vuosikymmenen?) uurastajia, ja juuttuneet loukkuun, josta on vaikea päästä pois?

Kun Suomella meni pitkään huonosti, ja pääministeriä myöten julkisuudessa toitettiin lähes päivittäin tuottavuusvajeen kirimisestä kuntoon, muodostui maan tapa maksaa monille työstä pienempää palkkaa - tai mikä pahinta, teetättää työt ihan ilmaiseksi, kuten sisällöntuottajat ovat saaneet pitkään tuta.

Piti tinkiä, ja hyväksyä tinkiminen ainoana oikeana työn tekemisen muotona.

Olla kiitollinen siitä, että sai edes tehdä töitä - saihan ilmaisestakin työstä itselleen kuitenkin referenssin.

Huonoinakin vuosina unohtui kuitenkin yksi asia. Meillä ei ollut liikaa vapaa-aikaa vaan liian vähän töitä, joka olisi tuonut voin leivän päälle.

Me emme halunneet täyttää vapaa-aikaamme työllä vaan saada tekemästämme työstä sellaisen korvauksen, jolla tulee toimeen; jolla elää.

Ja siinä tuntuu olevan pähkinää purtavaksi monilla aloilla edelleen, vaikka talouden rattaat puksuttavat kiivaammin kuin vuosiin. Levy on monilla jäänyt päälle.





Millainen sisällöntuottajan päivä sitten on? Se on sekalainen salaatti erilaisia työtehtäviä (kuten yllä olevat kuvat antavat siitä jo viitteitä).

Rouva Sana tekee yrittäjänä kaiken itse asiakkaan tilaamista sisällöistä ja valokuvien käsittelystä laskujen lähettämiseen asti. Ainoastaan kirjanpitoni on ulkoistettu.

Olen moneen kertaan todennut, että jos jotain entisestä työelämästäni kaipaan niin help deskiä, jolle voin soittaa tietokoneeseen tai tulostimeen liittyvän pulman tullen - tai työkaveria, joka nappaa puheluni, kun työt kaatuvat päälle.

Sillä aika usein ne kaatuvat, ja aika usein on kiire.

Sisällöntuottajan työ on myös muistiinpanojen laatimista.


Työviikkoni alkaa aina edellisenä viikonloppuna, jolloin suunnittelen ja käyn läpi päivä päivältä seuraavan viikon ohjelman.

Suunnitteleminen ennakkoon varmistaa kaksi asia:

1) en unohda työviikon aikana mitään tärkeää ja oleellista ja

2) stressaan vähemmän, kun minulla on etukäteen pohdittu to do -lista (jos aikaisemmista jutuistani ei ole käynyt selville, niin tämä rouvahan siis rakastaa to do -listoja.).

Jokainen työpäivä alkaa aamulla tasan seitsemän, viimeistään. Ihan vain sen vuoksi, että Rouva Sana nyt vain sattuu olemaan parhaimmassa työmoodissaan aamun varhaisimpina tunteina.

On todellista työarjen luksusta siirtyä sängystä suoraan läppärin ääreen hommiin. Aa että.

Ajoitan kirjoitustyöt yleensä työpäivän ensitunneille ennen kello kahtatoista - kirjoittaminen tosin jatkuu senkin jälkeen. Paras kirjoitusvireeni on kuitenkin aina aamuisin.

Maanantai on lähes poikkeuksetta kotityöpäivä yksinomaan ihan siitä yksinertaisesta syystä, että silloin asiakastapaamisia ja muita käyntejä on erittäin harvoin. Jostain syystä.

Se, millaiseksi työviikot lopulta muodostuvat, riippuu vireillä olevista asiakasprojekteista. Tyhjäkäyntiä ei ole koskaan.

Aikaa vaativat myös blogi, yrityksen kehittäminen ja Kublon pyörittäminen.

Rouva Sanan työviikot täyttyvät muun muassa seuraavista työtehtävistä:

tarjousten suunnittelusta ja laatimisesta; asiakkaiden some-sparraamisesta joko puhelimitse, sähköpostitse tai asiakaskäynnein; asiakkaiden (sisältö)markkinoinnnin suunnittelusta; asiakkaiden verkkosivujen sisällöllisestä uudistamisesta (joko yksin tai yhteistyössä graafisen suunnittelijan kanssa); asiakkaan tilaamien tai omien koulutusten ja työpajojen suunnittelusta ja koulutusmateriaalin laatimisesta: valokuvaamisesta, kuvien purkamisesta tietokoneelle sekä kuvien käsittelystä; kuvausrekvisiitan etsimisestä ja kuvauskeikoista; asiakkaiden some-päivityksistä; asiakaskäynneistä; asiakkaiden sparraus- ja suunnittelusähköposteista ja -puheluista sekä ylipäätään työpuheluista: erilaisten juttujen kirjoittamisesta asiakkaille heidän tilaamiinsa tarpeisiin; yhteistyökumppaneiden muihin sähköposteihin ja kutsuihin vastaamisesta; läsnäolemisesta yrityksen some-kanavilla ja verkkosivuilla sekä vuorovaikutuksesta; lukemisesta; laskujen laatimisesta ja lähettämisestä; kuittien ja tositteiden tulostamisesta ja niputtamisesta yhteen kasaan; yrityksen ja palveluiden markkinoimisesta; omien markkinointimateriaalien suunnittelemisesta ja laatimisesta; Kublon vetämisestä yhteistyössä sisällöntuottajakumppanini kanssa ja kaikesta, mikä liittyy alueelliseen sisällöntuottajien yhteisöön; yrittäjille suunnatuissa aamu- ja iltatilaisuuksissa ja koulutusilloissa käymisestä sekä verkostoitumisesta; ynnä kaikesta, kaikesta muusta.



Hengästyttääkö? Joskus minuakin.

Erityisesti niinä viikkoina, kun työviikko muodostuu monesta yllä olevan listan palasesta. Monelle asialle jää ihan liian vähän aikaa.

Yhteistä kaikelle tekemiselle onkin ajan tarve. Ei ole yhtään sparrausta eikä koulutusta ilman suunnittelua. Ei ole yhtään blogikirjoitusta ilman sitkeitä istumalihaksia.

Mikään ei synny hetkessä.

Parasta yrittäjyydessä on vapaus. Ikävintä ovat järjettömän pitkiksi venyvät työviikot (ja työtehtävät, joihin on mennä hermo kuten oikuttelevaan tulostimeen).

Käytännössä vapaus tarkoittaa sitä, että saan määritellä itse, millaisiksi 8-12 tuntiset työpäiväni muotoutuvat. Töitä teen enemmän kuin palkkatyössä.

Työpäivää venyttää yksi asia: kaikki se työ, jonka työpaikoilla ja palkkatyössä hoitaa joku muu; joka on määritelty jonkun toisen tehtäväksi.

Silti jokaisesta työtunnista, myös siitä suunnittelutyöstä, pitää saada jossain vaiheessa korvaus, palkka.

Suo siellä, vetelä täällä. Osa työtehtävistä on mahdollista ulkoistaa, totta kai. Mutta korvauksen määriin ne eivät vaikuta kuin korkeintaan kohottavasti.

Mitä enemmän ulkoistan, sitä enemmän on tienattava.

Siihen saakka pyöritän sisällöntuottajan työarjen tetristä.


Juttu on osa kolmiosaista sisällöntuottajan työtä käsittelevää juttusarjaa. 
Edelliset osat löydät täältä ja täältä.


6 kommenttia

  1. Tosiaankin hegästyttävä lista työtehtäviä! Omaa aikaa täytynee osata ottaa välillä, vaikka töitä olisi kuinka paljon rästissä. Muuten ei jaksa.

    Nostan sinulle hattua, että uskallat silti yrittää ja onnittelen näin jälkikäteen yrityksesi synttäreiden johdosta! Täällä meikäläisen leipätyörintamalla on sen verran kiirettä, että blogin kanssa mennään hetken hiukan hidastetulla tahdilla. Mutta vain hetken. :) Ihanaa kevättä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä viisas Yrtteilijä, joka osaat ja taidat hidastamisen. Se, jos jokin on suurta viisautta!

      Voimia ja jaksamista työarkeesi! Aurinkoa ja lämpimiä ajatuksia <3.

      Poista
  2. Huh hengästytti niin paljon, että kävin astmapiipusta huikat ottamassa. Oli kyllä mielenkiintoista kuulla sun työpäivistä.
    Kivaa ja touhukasta viikkoa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin ubikinonille on tässä huushollissa usein käyttöä, joten ymmärrän Outi :D.

      Kaikkein innostavinta ja inspiroivinta työssäni on kirjoittaminen ja erilaiset sisällöt sekä ihanat yhteistyökumppanit ja ihmiset. Tykkään.

      Valoa ja iloa kevätviikkoosi Outi <3!

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoista lukea työpäivästä ja odotan lukevani aiheesta lisääkin.

    Onko sinulla lainkaan ns. hiljaisia hetkiä viikolla vai pitääkö olla koko ajan "sata lasissa"? Ajattelin vaan, kun yrittäjänä maksat omasta pussista kaikki laskusi ja menosi ja jotain pitäisi saada ilmeisesti myös palkkaa ja ehkä kerryttää lomakassaakin. Jos ei tee (tai ole) töitä, ei ole tulojakaan ts. koetko työssäsi ylimääräistä painetta ( =stressiä) vai onko sinulla töitä "sopivasti" (pitkistä päivistä huolimatta)? Koet ilmeisesti työsi mielekkäänä vaikka työmääräsi on taatusti moninkertainen aikaisempaan työhösi verrattuna...?

    Koska itse olen "sivutoiminen yrittäjä", minua kiinnostaa täysipäiväisyys ja työmäärän kokeminen. Nostan edelleen hattua sinulle, sillä olet ollut rohkea ryhtyessäsi yrittäjäksi. Tiedän että leipä ei tule pöytään kuin ahkeruudella ja kovalla työllä. On vaikea pukea sanoiksi, miten ihailen sinun rohkeuttasi ryhtyessäsi yrittäjäksi...ja vielä kun vaikuttaa siltä, että sinä osaat ja pärjäät hyvin!!!
    Lämpimin ajatuksin, Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii, jutun näkökulma oli tietoisesti hieman provosoivasti laadittu ;). Työtehtävälistauksesta saattaa jopa puuttuakin vielä jotain, mutta rehellisyyden nimissä en kyllä tee kaikkea koko ajan ja yhtä aikaa. Itse asiassa koko ajatus kylmäisi jo itseänikin.

      Pitkien asiakasprojektien aikana (kuten muun muassa verkkosivujen sisällöllisissä uudistamisissa) tahti on verkkaisempi. Toisaalta yrittäjyydessä ovat samat piirteet kuin freelancerina työskentelemisessä (josta minulla on niin ikään monta kokemusta): työt tulevat ryöppyinä ja kun niitä tulee, niihin on tartuttava. Koskaan ei tiedä, milloin on jälleen hiljaisempaa. Sillä hiljaisempia hetkiä tulee aina.

      Uskon, että puhun monen yrittäjän suulla, kun sanon, että suurinta stressiä ei aiheuta työmäärä ja sen suuruus vaan toimentulon riittävyys. Omasta työstä pitää saada asianmukainen korvaus. Sellainen, että sillä tulee toimeen. Palkka motivoi muitakin kuin yrittäjiä...

      Fakta on, että erityisesti hiljan yrityksensä perustaneet tekevät tutkitusti huomattavasti enemmän töitä kuin palkansaajat tai pitkään yritystään pyörittäneet. Tehtäviä töitä yksinkertaisesti vain on enemmän - pitkälti jutussani valottamistani syistä.

      Myönnettävä on toki sekin, että olen harvoin tekemättä täysin mitään. En koe omaa bloggaamistani eli näiden juttujen kirjoittamista työkseni, koska en saa näistä rahaa. Kun on hiljaista, kirjoitan juttuja varastoon - tai sitten yksinkertaisesti jatkan työpäivää kirjoittamalla näitä, kun muut työt on tehty: siis ihan samaan tapaan kuin valtaosa muistakin bloggaajista.

      Myös alueellisen sisällöntuottajayhteisön Kublon pyörittäminen on harrastuspohjaista. En saa siitä korvausta, mutta se vaatii aikaa. Hiljaisillekin hetkille löytyy siis hyvin tekemistä.

      Toisaalta se on miina, johon on helppo vaivihkaa astua. Relata pitäisi osata työssä kuin työssä, ja luovassa työssä erityisesti. Läppäriin pitäisi osata ottaa etäisyyttä, vaikka kuinka olisi töitä. Tai silloinkin, kun niitä ei ole.

      Kun tarkkaan miettii, eihän tässä ole juuri järkeä. Monessa muussa työssä pääsisin helpommalla. Mutta kuten bloggaajakollegani hiljan sanoin: toisen hulluus on toisen onni. Rakastan sanoja ja rakastan ihmisiä. Työ itsessään motivoi <3.

      Ihanaa, kun kävit kylässä Satu <3. Valoa ja lämpöä kevääseesi <3!

      Poista

Jaa blogikirjoitukseen liittyvä ajatuksesi, anna palautetta, lähetä salainen viesti, kerro tarina. Kaikista näistä: iso, lämmin kiitos!