Miten kehittyä paremmaksi kirjoittajaksi ja tarinankertojaksi?

Rouva Sana saa tasaisin väliajoin viestejä, jotka kiteytyvät yllä olevan yhden lauseen ympärille.

Niistä samoista syntyi myös edellisessä postauksessa esittelemäni Sisältötoimisto Rouva Sanan blogianalyysi.

Ja viestitkös tämän rouvan sydäntä aidosti lämmittävät.

Tässä globaalissa maailmassa, jossa jokaisen on käytännössä mahdollisuus julkaista tätä nykyä mitä vain, tuntuu poikkeuksellisen hyvälle, kun sanoista viehättyneet ovat kiinnostuneita oman kirjoitustaitonsa kehittämisestä ja sisältöjensä laadusta.

Että ihan mikä tahansa julkaistu sana ei sisällöntuottajalle itselleen välttämättä enää kelpaa.

Jes!

Opiskelin takavuosina Jyväskylän yliopistossa kirjoittamista. Ne antavat pohjan myös kirjoittajaohjaana toimimisen.

Opintoja edelsi lukemattomien, eri mittaisten luovan kirjoittamisen kurssien sarja. Olin yhdessä elämäni vaiheessa kirjoittamisen janoamaton ja jatkuva opiskelija.

Olen ollut aina kiinnostunut sanoista. Siitä, miten tarina rakennetaan, ja miten siihen luodaan koukuttava tunnelma.

Siitä, mitä kaikkea sanoilla voi luoda vastaanottajan mieleen näkemättä ja tapaamatta häntä.

Taidot eivät kartu kuitenkaan ilman opiskelemista ja määrätietoista harjoittelemista.

Kirjoittamisella yleisesti on ollut kautta aikain hieman alavireinen kaiku. Kirjoittamista on pidetty itsestäänselvyytenä.

Kun muun muassa kuvataiteesta, musiikista ja näyttelemisestä on ollut mahdollisuus saada yliopistollista koulutusta aikojen alusta (eli siis pitkään), kirjoittaminen akateemisena alana on varsin nuori.

Jyväskylän yliopistossa käynnistetty kirjoittajakoulutus on vasta reilun 20 vuoden ikäinen.


Siksi, kun kansa tänä sisältöjen kultaisena aikana janoaa kirjoittamisen oppeja enemmän kuin niitä heille ehditään tarjota, jokainen teos on enemmän kuin tervetullut huutavaan tiedonnälkään.

Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta (Art House, 2017) on mielenkiintoinen uutuus kirjoittamisesta harvoin julkaistujen oppaiden joukossa.

Näkökulma on uusi ja raikas. Se esittelee 20 kirjailijaa: joukossamme olevaa ja edesmennyttä.

Teokseen on valikoitunut itseoikeutetusti muun muassa Ernest Hemingway, Franz Kafka, Virginia Woolf ja Haruki Mukarami, mutta myös kaksi kirjailijaa Suomesta: Katja Kettu ja Anja Snellman.

Kirjailijaesittelyt ovat mielenkiintoista luettavaa, toki hiukan kirjailijasta riippuen.

Erityisen antoisaksi sisällöntuottajalle kirjan tekee sen runsas tehtäväosio; sormiharjoitukset, kuten olen itsekin pieniä kirjallisia kirjoitustehtäviä usein nimittänyt.

Harjoituksia on kirjassa paljon, peräti 70. Sellaiseen määrän mahtuu aika työläiltä tuntuvia tehtäviä, mutta myös vino pino omaan kirjoittajan arkeen istuvia simppeleitä treenejä.

Miten tarinan ideaa voi kehitellä eteenpäin? Miltä jokin tila tarinassa näyttää?

Entä jos vaihtelun vuoksi esine kertoisikin seuraavan tarinasi tai blogipostauksesi?

Tunnollisimmat sisällöntuottajat säilyttävät teoksen arjessa lähellään ja kirjaavat siihen mieleen juolahtavia listoja: hyviä, osuvia otsikoita, erilaisiin substantiiveihin sopivia adjektiivejä, kahden, kolmen satunnaisen sanan lauseita tai mielleyhtymiä.

Koskaanhan ei voi tietää, mitä listoihin kirjattuja tietoja voi joskus vielä tarvita....

Rouva Sanaan erityisen hyvin uppoavat muun muassa kirjassa olevat harjoitukset henkilöhahmon ja tapahtumapaikan piirteiden luonnehtimiseen ja tarinan suunnitteluun.

Oivia tehtäviä kaikki.


Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta on erinomainen teos jokaiselle tekstinikkarille, kun sitä hyödyntää... luovasti. Valikoiden ja itselleen sopivasti.

Tämä rouva tekee kesän aikana oppaasta monta tehtävää.

Meistä jokainen osaa ainakin noin niinku periaatteessa lukea ja kirjoittaa. Tarinoiden tuottamista pidetään kansalaisten perustaitona.

Moni suhtautuu kirjoittamisen harjoittelemiseen siksi hieman väheksyvästi. Mitä ihmeellistä siinä nyt muka on?

Jokainen enemmän kirjoittava kuitenkin  tietää, että kyllä siinä on. Kirjoittaminen vaatii treeniä. Ja kirjoittamaan oppii parhaiten kolmella tavalla:

1) kirjoittamalla, kirjoittamalla ja taas kirjoittamalla - kaikenlaisia tekstejä ja harjoituksia
2) lukemalla, lukemalla ja taas lukemalla - kaikenlaisia tekstejä ja kaikenlaista kirjallisuutta sekä
3) pyytämällä ja saamalla teksteistä rakentavaa ja ammattimaista palautetta ja sen jälkeen taas kirjoittamalla.

Ykköskohtaa ei ole ilman kakkosta. Ne kulkevat käsi kädessä. Tutustumatta toisten teksteihin ja kirjoitustyyleihin on mahdotonta kehittää omaa kirjoitustaitoaan.

Kolmoskohtaakin tarvitaan. Jos kirjoittaja ei saa koskaan palautetta (enkä tässä tarkoita blogiin tulleita perinteisiä kommentteja), se tarkoittaisi samaa kuin söisi toistuvasti itse leipomansa pullat.

Ovathan pullat varmasti omassa suussa hyviä, mutta harva meistä leipoo vain omiin tarpeisiin. Että olisi kiva, jos siis kaverikin joskus ottaisi ja kertoisi, miltä pullat maistuvat.

Onnekkaita on, jos kaveri olisi joskus leipuri.

Eikö?

PS. Aawink, aawink - kesä ja loma on perinteisesti kirjoittamisen treenaamisen ja lukemisen kulta-aikaa (puhun muuten pitkäaikaisesta kokemuksesta...). Alkunälkään sopivat hyvin Luovan kirjoittajan työkirjan sormiharjoitukset.

Suuremman himon täyttävät sitten vaikka luovan kirjoittamisen erilaiset kesäkurssit ja Sisältötoimisto Rouva Sanan blogianalyysi.

ArtHouse bloggaaminen blogi blogiyhteistyö kirja kirjoittaminen Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa 70 sormiharjoitusta sisällöntuotanto