Järki ja ennakkoluulottomuus ne yhteen sopii - erilaiset ystävät Mimmi-lehmä ja Varis

05 heinäkuuta 2017

Kautta pyrstösulkani! Tätä hetkeä ON odotettu.

Mimmi-lehmä ja Varis ovat näyttämöllä!

Vihdoin.

Keski-Uudenmaan teatteri
Mimmi-lehmän ja Variksen ystävyys kestää erilaisuudesta huolimatta.
(Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri/Kapina Productions, Sebastian Rosenberg)

Ja miten ja missä muodossa he ovatkaan.

Varttuneemmankin äiti-ihmisen sydän lähes sykähtyy hämmästyksestä, kun hän huomaa osaavansa katsomossa osan repliikeistä lähes ulkoa.

Miten ihmeessä tässä näin on päässyt käymään...?

Juu, juu, juu, Rouva Sana on toistanut tätä vuosien varrella ehkä jo tarpeeksi, mutta sanon siitä huolimatta vielä kerran:

Oman lapsuuteni ikisuosikkeja olivat Astrid Lindgrenin luomat maailmat (ja Viisikot ja Neiti Etsivät), ja niistä top ykkösenä oli ehdottomasti Saariston lapset.

Jopa siinä määrin, että kirja on kuulunut toistuvasti omaan kesälukemistooni läpi aikuisiän (kuka toisi muuten sen vihdoin myös näyttämölle...?).

Eivätkä tutut teokset mihinkään jääneet, kun jälkikasvu ilmaantui kuvioihin.

Nykylapset ovat vain siitä erilaisessa tilanteessa, että heille julkaistu kirjatarjonta on laajempi kuin koskaan. Tämä rouva on saanut vuosien varrella tutustua tukkuun uusia lastenkirjoja.

Oman jälkipolven lapsuusvuosista nousi kaksi ylitse muiden:

Viiru ja Pesonen (jonka useat eri versiot ehtivät muuten kuulua Keski-Uudenmaan teatterin Krapin kesäteatterin ohjelmistoon vuosien ajan - niistä viimeisimmän löydät edelleen täältä) sekä ennen kaikkea Mimmi-lehmä ja Varis.

Sinänsä juuri näiden kahden päätyminen suosikkilistalle ei ole mikään ihme. Molempien kirjasarjojen kuvitus on sattumoisin saman ruotsalaiskirjailija-kuvittajan, Sven Nordqvistin käsialaa.

Rouva Sana
Näistä(kään) kirjoista Rouva Sana ei koskaan luovu. Paikoin puhkiluetut sivut ovat rakkaita muistoja.

Ruotsalaiskirjailijakaksikon Jujja Wieslanderin yksin ja osittain yhdessä miehensä Tomasin kanssa kirjoittaman Mimmi-lehmä ja Varis -sarjan kantavia teemoja on ystävyys ja erilaisuus.

Erilainen ystävyys ja ystävyys, joka kantaa erilaisuudesta huolimatta.

Jo se, että navetassa tai kesät laitumella pääsääntöisesti tunnista toiseen möllöttävä rauhallinen ja lempeä lehmä sekä ilkikurisen luonteen omaava risukasan asukas varis voivat ystävystyä, on jo sinänsä juttu.

Kirjasarjassa Mimmin ja Variksen ystävyys on kuitenkin ihan omaa luokkaansa.

Ystävyys kestää Mimmin poikkeuksellisen ennakkoluulottoman ja periksiantamattoman luonteen sekä Variksen perusnegatiivisen ja varauksellisen, mutta selvästi ympäripuhuttavan asenteen.

Toisen mielestä kun maailmassa kaikki on mahdollista, kunhan vain haluaa ja yrittää.

Toinen taas tietää, että tähtien taivaalta hamuaminen kalahtaa aika helposti omaan nilkkaan - niin kuin Mimmille aika usein lopulta käy.

Sillä kraak, Varis on perin hyvin selvillä, että lehmät-eivät-keinu, eivätkä-lehmät-aja-polkupyörällä, eivätkä lehmät-varsinkaan-tanssi-navetassa-balettia, mutta tyytyisitkö sinä sellaiseen?

Vain märehtimään päivästä toiseen?

Millaista elämää se nyt sitten olisi?

Ei minkäänlaista, tietää jopa Mimmi, ja siksi lehmä keksii ystävänsä kauhistukseksi alati uusia kotkotuksia.

Keski-Uudenmaan teatteri
Mimmi-lehmä (Elina Varjomäki) uskaltaa irrotella eikä pelkää elämää, vaikka se on paikoin kynnyksiä täynnä.
(Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri/Kapina Productions, Sebastian Rosenberg)


Näistä tutuista aineksista ammentaa myös Keski-Uudenmaan teatterin Krapin kesäteatterissa tällä viikolla ensi-iltansa saanut Mimmi-lehmä ja Varis.

Se on Anna-Leena Sipilän esikoisohjauksessa niin tuttu ja tunnistettava, että ainakin Rouva Sana huomasi muistavansa aikanaan ääneen lukemistaan kirjan repliikeistä osan yhä edelleen ulkoa:

- Pitäisikö minun antaa vauhtia lehmälle, joka haluaa keinua? Kautta pyrstösulkani, saat itse työntää itseäsi.

Seikka, joka on ainakin Rouva Sanan mielestä lastennäytelmän kohdalla yksinomaan plussaa.

Näytelmän aikana Mimmi-lehmä (Elina Varjomäki) opettelee paitsi ajamaan polkupyörällä ja keinumaan myös tanssii ja käy Variksen (Jari Vainionkukka) kanssa kalassa.

Lisäksi Mimmi saa ystävänsä kiinni pienestä valheesta sekä komentaa häntä hänen heittäytyessään hieman liian ilkikuriseksi lammen ankkoja kohtaan.

Krapilla Varjomäen esittämä Mimmi on niin suloinen kuin se omissa mielikuvissani on aina ollut.

Mimmi-lehmä vetoaa kauniisti, perustelee ja ymmärtää, on positiivinen, vetää oikeasta narusta, heilauttaa sopivalla hetkellä utareitaan ja räpsäyttää tarvittaessa pitkiä silmäripsiään.

Mimmi-lehmä on ymmärtäväisyyden, positiivisuuden, herttaisuuden ja rohkeuden perikuva. Eräänlainen eläinmaailman Peppi.

Varis taas on Vainionkukan käsittelyssä päheä vastarannankiiski, jossa asuu samaan aikaan järki ja viisaus sekä harmaaseen pukuun puettu huoli ja rakkaus ystäväänsä kohtaan sekä sydäntä lämmittävä, raakkuva rock´n´roll -asenne.

Varis sanoo aina ensimmäisenä kaikkeen ei, mutta hän innostuu silti jokaisesta Mimmin kotkotuksesta vähintään yhtä paljon kuin Mimmi itse päästessään hänen mukanaan suureen seikkailuun.

Eikä tässa vielä kaikki. Vajaan tunnin mittainen esitys on höystetty Jussi Hongiston näytelmää varten tekemillä sävelillä.

Keski-Uudenmaan teatteri
Viisaudessa on vara parempi, tietää Varis (Jari Vainionkukka), mutta kyllä hänkin innostuu, kun suo siihen itselleen luvan.
(Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri/Kapina Productions, Sebastian Rosenberg)

Kyllä lapsia (ja kaikkia lapsenmielisiä) Krapilla nyt hemmotellaan.

Eikä mielipide ole vain yhden nostalgiapöhinöissä viipyilevän äidin.

Rouva Sanan teini-ikäinen seuralainen ei juuri katsomossa puhunut, nauranut tai pukahtanut, mutta paluumatkalla kuului jo viiltävä analyysi:

- Kyllä se Mimmi oli juuri sellainen kuin minä muistan.


Mimmi-lehmä ja Varis
Keski-Uudenmaan teatterin Krapin kesäteatterissa 
Tuusulassa 20.8. asti.

Kesäteatterista tutut 
Mimmi-lehmä ja Varis tekevät paluun kahden päivän ajaksi Krapin Pajalle:
la 7.4.2018 klo 14 ja la 14.4.2018 klo 15.
Lisätiedot ja liput www.kut.fi.


Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla.


2 kommenttia

  1. Mimmi lehmän tarinat on ihania. Mimmi on juuri sellainen, jollainen itsekin välillä haluaisi olla, mutta ikävä kyllä, suurimmaksi osaksi olen niin kuin Varis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimmi-lehmä-kirjoissa tarinoiden rytmi muistuttaa Kirsi Kunnaksen riimittelyjä, etäisesti, mutta muistuttaa kuitenkin. Kun luin Mimmi-lehmiä aikanaan runsain mitoin ääneen, niiden rytmi ja samalla repliikit syöpyivät syvälle tajuntaani (aivan kuten Tiitiäisen satupuunkin tarinat..).

      Ja mikäs siinä oli lukiessa ja juurruttaessa tarinoita mieleensä. Mimmi-lehmän elämänasenteessa on jotain hyvin, hyvin vetoavaa <3.

      No, eikä se Variskaan hassumpi ole ;).

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram