Omat asuinalueen nurkat ja hoodit ovat rempallaan, ja täytyisi tehdä jotain.
Kaupunkikulttuuri kaipaisi uutta piristämistä, ja jonkun todellakin täytyisi tehdä jotain.
Minulla on ihan pähkähullu idea kaikkien asukkaiden iloksi, ja ... nyt on jo suorastaan ihan pakko tehdä jotain.
Kiireellä.
Maailma on muuttunut, ja me olemme muuttuneet sen mukana.
Yhä tyypillisempää yhteiskunnassamme on, että enää ei kysellä kaupungin haalarimiestä tai virkanaista korjaamaan rempallaan oleva paikkaa tai järjestämään kaupunkitapahtuma.
Jos muutamalla, samaan tapaan ajattelevalla on jonkin hyvä idea, joka mahtuu suomalaisten lakien ja sääntöjen puitteisiin, edes jotenkin, tehdään ja toteutetaan se.
Ihan ite.
Joulu.
Sehän tarkoittaa muun muassa, että:
Pitää leipoa piparit ja tonneittain joulutorttuja. Pitää vaihtaa sohvatyynynpäälliset ja verhot. Ja sitä ennen ne pitää silittää.
Pitää etsiä joulukoristeet ja asetella ne esille. Pitää ostaa lapsille joulukalenterit - ja kaivaa sen päälle varastojen kätköistä SE perinteinen joulusukkakalenteri, ja hankkia niihin pienet yllätykset. Yksi jokaiselle joulukuun päivälle ennen aattoa.
Pitää tehdä joulukranssi ulko-oveen, viritellä viimeisetkin jouluvalot, tehdä adventtikynttilä - tai mieluummin monta eli yksi jokaiselle pöydälle (ja muistaa, että jokaisen uuden adventtisunnuntain kohdalla myös adventin numero vaihtuu).
Niin eli mistä tänä vuonna saan sammaleet adventtikynttilään, varvut kranssiin ja pienen pikkujoulukuusen pöydälle!
Ja pitää siivota, kuurata lattiat, pestä ikkunat, ostaa joulukinkku - ja se KUUSI - sekä tuhannet muut jouluruoat, joista osan valmistuksella alkaa olla kohta jo kiire.
 |
Työntäkää koko joulu ahteriinne: huonot äidit Carla (Kathryn Hahn), Amy (Mila Kunis) ja Kiki (Kristen Bell)
irrottelevat (vähän) joulupukin kanssa. (Kuva: SF Studios)
|
Ja niin, ne joululahjat. Nekin pitää hankkia myös. Eikä yhtään ole vielä ostettu.
Niin, että
tingel-tangel sinullekin vain. Niin paljon tehtävää, niin paljon tekemättä.
Kuulostaako tutulle joulunalusajalle?
Ei näin tietenkään saisi ääneen todeta, mutta sanonpa nyt kuitenkin: Rouva Sanan kuvakalenterin synty oli monen asian summa.
Olin ikuistanut Tuusulanjärven lähitienoota herra ties kuinka monta vuotta.
Ei siinä tietenkään mitään ihmeellistä ole. Niin tekee moni muukin luonnossa liikkumisesta ja valokuvaamisesta pitävä keskiuusmaalainen.
Osa kuvista alkoi päätyä tämän blogini kuvitukseksi nelisen vuotta sitten. Valtaosa jäi kuitenkin biteiksi ja pikseleiksi eri muistien syövereihin. En enää muistanut kaikkia kuvia itsekään.
Kunnes yksi ystävistäni sanoi:
"Sinun pitäisi tehdä kuvistasi kalenteri, josta olisi iloa useammallekin."
Hän tiesi, että ottamiani kuviani oli julkaistu myös muualla kuin blogissani: muun muassa journalististen juttujen kuvituksena, aikakauslehden kannessa ja Matkamessuille tehdyssä julisteessa.
Ja niin sitten lopulta tein kuten ystäväni vinkkasi. Mutta meni kolme vuotta ennen kuin toteutin sen ystäväni tarkoittamassa merkityksessä.
Tarvittiin kaksi prototyyppiä ja harjoituskappaletta ennen kuin
Vuosi 2018 Tuusulanjärvellä -seinäkalenteri on nyt ensimmäistä kertaa kaikkien ulottuvilla ja ostettavissa.
Rouva Sana on ollut koko syksyn ajan ihmeissään.
Suomessa juhlitaan parasta aikaa 100-vuotiasta kotimaatamme, mutta kuinka moni tietää, että samaan aikaan 120-vuotisjuhliaan viettää Tuusulanjärven taiteilijayhteisö?
Oletko kuullut?
Never?
No, eipä ole kovin moni mukaan.
Puhutaan nyt siis siitä monipäisestä, maan ja maailman kuulusta, Tuusulaa ja Järvenpäätä halkovan järven rannalle muuttaneesta taiteilijajoukosta, joka oli osaltaan vahvasti vaikuttamassa siihen, että Suomi parikymmentä vuotta heidän muuttonsa jälkeen itsenäistyi.
Testataanpa.
Sanopa sinä, miten ja milloin Tuusulanjärven taiteilijayhteisö sai alkunsa? Ja mikä merkitys sillä oli Suomelle?
