Joulurauhaa ja unelmakasta uutta vuotta

Kävin kurkkaamassa lähes päivälleen vuoden takaista Rouva Sanan blogipäivitystä.

Jos tähtien asento on oikea, se tietää tulevalle vuodelle jännittävää ja mielenkiintoista uutta, kirjoitin.

Järvenpää
Kahvila Vellikello/Järvenpää.
Paljonpa osasin ennustaa jo silloin. Vuodesta 2017 tuli aika tavalla mieletön.

Suviranta on järvenpääläinen kokonaistaideteos

Jokainen, joka on onnistunut joskus poikkeamaan Eero Järnefeltin ateljeekodissa Järvenpäässä tietää, että rakennusta ja sitä ympäröivää miljöötä voi kutsua ansaitusti ja hyvällä syyllä kokonaistaideteokseksi.

Suvun yksityisessä omistuksesssa olevassa Suvirannassa vieraileminen ei ole helppoa, sillä Ainolan, Halosenniemen ja Aholan kanssa samoihin aikoihin valmistunut taiteilijakoti on Tuusulanjärven taiteilijayhteisön rakennuksista ainoa, joka on edelleen yksityisenä kotina.

Mutta ei ole loputtomiin, jos suoraan alenevassa polvessa Järnefeltin sukuun kuuluvan Juhani Kolehmaisen ajatuksia on uskominen.

Kolehmaisen vilpittömänä toiveena on, että Suvirannan tarina jatkuu tulevaisuudessa museona.

Tuusulanjärvi


Ja niin Suvirannan toden totta kuuluukin, jos Rouva Sanalta kysytään.

Se on ainoa, oikea päätös kulttuurihistoriallisesti, paikallisesti ja valtakunnallisesti merkittävälle rakennukselle, jonka käypää arvoa mahdoton mitata rahassa.

Joulu käynnistyy Tallinnasta

Ei ole joulukauden avajaisia ilman Tallinnan joulutoria.

Näin voi kai sanoa viimeistään nyt, kun Rouva Sana on hakenut vauhtia jouluntunnelmaan jo kolmannen kerran peräkkäin rakkaan bloggaajakollegan Dioriinan kera Tallinnasta.

Tallinna
Perinteet eivät synny itsestään. Ne pitää itse luoda, sano.

100 syytä juhlia

Niin ovat ruokapöydän tuolit tyhjentyneet.

Kynttilät ovat sammuneet, kaiuttimet nojaavat hiljentyneinä, ja eilisen Suomi-soittolista pyörii enää tajunnanvirtana ja korvamatona takaraivossa.

Juhlista jäljelle jääneet herkkujen jämät odottavat jääkaapissa perheen saapumista arjen aherruksesta kotiin, ja onnellisten tuokioiden kertausta.

Suomi 100 vuotta

Menneistä hetkistä muistuttavat kakun muruset pöytäliinalla, valkoiset ruusut maljakoissa, tiskipöydälle unohtuneet kuohuviinilasit, ja eteisessä odottavat tyhjät viini- ja limpparipullot.

Suomi-liput, jotka eivät enää liehu.

Tahmeat läikät keittiön lattiassa, joiden päällä sukka ratsahtaa jokaisella kerralla, kun jalka osuu niihin.

Olohuoneen pöydällä pilkottaa tyhjentynyt suklaakulho, ja sen vieressä rutistetut, siniset Suomi-suklaapaperit.

Hiipuvat muistot. Syyt, joiden vuoksi koontua yhteen, luoda muistoja - ja juhlia.