Ehkä se johtui joulua edeltäneestä riivaavasta flunssasta.

Tai ehkä se johtui flunssan jälkeisestä pienimuotoisesta paniikista.

Rouva, joka lupasi itselleen, että tänä vuonna joulu tulee helpommin kuin koskaan, huomasi vajaata viikkoa ennen h-hetkeä makaavansa sohvan mutkassa viimeisten joulupuuhien (siis niiden ainoiden) sijaan.

Tai ehkä se lopulta johtui eräänä flunssapäivänä katsotusta Eat, pray. love -elokuvasta. Juu, siitä rainasta, joka uppoaa tähän rouvaan edelleen kerran vuodessa.

Nyt oli jälleen sen aika.

Aivan kuin tällaisessa tilanteessa pari päivää ennen juhlapyhäkautta ei olisi todellaakaan mitään muuta tekemistä, ryhdyin eräänä varhaisena aamuna kaivelemaan kännykän syövereistä uusia podcast-tuttavuuksia.

Olen jäänyt niihin koukkuun, siis podcasteihin.

Mikä onkaan ihanampi tapa aloittaa levollinen viikonloppuaamu kuin kuulokkeet korvilla antoisaa podcastia kuunnellen. Kokeilepa joskus vaikka, lämpimästi suosittelen

Hetken mielijohteesta valitsin Elizabeth Gilbertin Big Magic -podcastien suuresta joukosta summassa yhden, sitten toisen ja kolmannen, ja jumituin yhdeksi kokomaiseksi aamupäiväksi kuulokkeet korville.

Pienen googlaamisen jälkeen sain selville, että podcastissa lukuisia kertoja mainittu kirja oli jo vuonna 2015 ilmestynyt teos luovuudesta ja sen ylläpitämisestä - ja joka oli mennyt minulta tyystin sivu.

Ja siksipä joulun jälkeen singahdin suoraaan kirjastoon, lainasin kirjana sen, mistä ennen joulua kuuntelin tarinoita monta tuntia, huitaisin teoksen kahdella istumalla loppuun, ja aloin nähdä yöaikaan vuolaita, runsaita ja rikkaita unia.

Yö toisensa jälkeen.

Ei mitenkään tavanomaista tälle rouvalle.

Jos Elizabeth Gilbertin Big Magic - uskalla elää luovasti (Gummerus, 2015) on sinulle entuudestaan tuttu, skippaa suosiolla tämä tarina. Tässä ei ole sinulle todennäköisesti mitään uutta.

Mutta jos ei, tervetuloa mukaan. Tämä kirjoitukseni on eräänlaisia muistiinmerkintöjä kirjasta: notes to myself.

Havaintoja ja muistutuksia itselleni siitä, mitä kirja sisälsi, ja miksi se saattoi ihan pienesti kolahtaa, ainakin nyt niihin rikkaisiin uniin asti (joiden muuten enteilen nyt tarkoittavan jotain, mutta siitä lisää joskus myöhemmin).


Mitä sitä kiertelemään. Rouva Sana ei olisi missis es, jos puhutteleva kirja ei olisi jotenkin sanoista, tarinoista, kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta tehty.

Gilbert itse sanoo, että vaikka hän on kirjailija ja toimittaja, hän ei puhu kirjassaan vain näistä: hän pyrkii teoksessa katsomaan luovuutta laajasta näkökulmasta.

Kuten hän toteaa: luovuutta on kaikissa. Vaikkapa siinä kirjan miehessä, joka maalasi tähtiä polkupyöriin.

Mutta vahvasti kirjoittamista ja kirjoittamiseen liittyvää luovuutta teos kuitenkin käsittelee. Eikä siitä käy tietenkään kirjailijaa moittiminen. Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi.

Glibert käy kirjassaan läpi luovuuden määritelmää, itseilmaisumme ja luovuutemme pakkoa, ja pelkotiloja, joita luovuuteen liittyy. Toisaalta hän miettii, kuka meistä meistä saa kutsua itseään luovaksi: pitääkö sitä varten olla koulutus? (Ei pidä, sanoo Gilbert.)

Gilbert pohtii, mistä ideat tulevat, miksi ne lähtevät lentoon, ja miksi ne tyrehtyvät. Mikä saa meidät viemään luovat aikeemme vaikka läpi harmaan kiven, ja mikä on meidän motiivimme kaikelle sille.

Mitä on inspiraatio, ja miten sitä ruokitaan? Ja miten olla ylpeä siitä, mitä me luomme?

Ja samalla hän antaa piupaut arjen hidastamiselle ja kauniille kiiltokuvapuheille irtiotosta omasta päivätyöstä luovan työn mahdollistamiseksi. "Miten monta kertaa olenkaan halunnut sanoa -...: Kuule, vähennä paineitasi ja hanki työpaikka!"

Gilbert itse on elänyt niin kuin opettaa. Hän piti kiinni omasta päivätyöstään ja kirjoitti sen ohessa vuosikaudet monta kirjaa, kunnes Eat, pray, love ilmestyi.

Loppu onkin historiaa.


Olen lukenut viimeiset pari vuotta niin runsaan määrän luovuuteen, oman tien etsimiseen ja löytämiseen sekä itseensä luottamiseen (sekä oman osaamisen markkinointiin ja brändäämiseen ja...), että aikuisten oikeasti, Gilbertin kirja ei tarjoa oikeasti mitään uutta.

Silti Big Magic on oiva synteesi kaikesta lukemastani, ja vielä erittäin kepeästi ja hauskasti sekä runsain esimerkein kirjoitettu sellainen. Joissakin havainnoissaan Gilbert on pelottavankin tarkka.

Kirjan nimi mukailee Gilbertin ajatusta ideoiden lentelystä, jossa on hänen mukaansa suurta taikaa: big magicia.

Todennäköisesti jokainen luovassa työssä tovin aikaa uurastanut valehtelee, jos väittää, ettei tunnista Gilbertin kuvailua ideoista.

Ideoilla ei ole yksinoikeutta. Muistan omasta toimitustyöstäni usein aikoja, jolloin sitä kirjaimellisesti näki saman idean sykkineen monessa paikkassa samaan aikaan. Gilbert puhuu samanaikaisista havainnoista.

Ja joskus näki hetkiä, jolloin oma salainen ja ainutlaatuinen idea kumpusi julkisuuteen ja luovaksi hengentuotteeksi jonkun muun toteuttamana. Tilanteen, joka ei oikeasti pitänyt olla edes mahdollista.

Gilbertin mukaan planettaamme asuttaa muun muassa ihmisten, eläinten, kasvien, bakteerien ja virusten lisäksi, he, ideat. Parhaimpina (tai pahimpina) hetkinä niitä suorastaan lentelee luoksesi.

Kaikkia ideoita on kuitenkin mahdoton toteuttaa yhtä aikaa, ja siksi, jos ne siis uhkaavat jäädä toteuttamatta, ne Gilbertin teesien mukaan siirtyvät toisen luovan työn harjoittajan luo. Ja siksi niiden toteuttamisesta on mahdoton olla toiselle mustasukkainen.

Eniten minua kirjassa kiehtovat Gilbertin ajatukset luvastamme luovuuteen ja luomisen pakon tarpeesta. Siitä on lopulta tässä blogissakin kysymys.

Siitä pitäisi ylipäätään olla kysymys koko bloggaamisessa. Vielä joulunaikaan blogistaniassa on käyty keskustelua taskulämpimistä blogisisällöistä sekä harrastajabloggaamisen motiiveista.

Gilbert antaa yhden ohjenuoran asian ratkaisemiseen. Kysypä itseltäsi pari helppoa kysymystä: mitä ilman et omassa elämässäsi tulisi toimeen? Mikä on sinulle niin tärkeää, että olisit valmis jättämään kaiken muun väliin?

Mitä tekisit, jos sinulla olisi tarjolla kaikki maailmassa ja saisit käyttää aikasi juuri niin kuin haluat?

Itse yritin aikanaan esittää yhden vuoden ajan kovempaa rouvaa kuin olin. Sen jälkeen luovutin. Omalla kohdallani vastaus oli kirjoittaminen. Ja sen jälkeen syntyi Rouva Sana.

Liki neljän vuoden jälkeen vastaus Gilbertin kysymyksiin on edelleen täysin sama.

Se on se kirjoittaminen.

Big Magic bloggaaminen blogi Elizabeth Gilbert kirja kirjoittaminen luovuus