Vuosi 2017: kuusi muistettavaa asiaa

15 tammikuuta 2018

Viimeistään nyt se on jysähtänyt taas kirjaimellisesti.

Arki.



Jos joulun ja uudenvuoden välinen maasto kalenterissa olikin suloisen joutilaisuuden (ja merkillisen värikkäiden unien..), tasaisesti sykkivän työarjen ja onnellisten hetkien värittämää matkantekoa sivuraiteella kolme, nyt juna jyskyttää omalla pääraiteellaan.

Ja kovaa vasta jyskyttääkin.

Vaan roikutaan vielä hetki menneessä vuodessa. Ihan vain hetki. Koska on tammikuu - ja kaikki.

Vuosi 2017 jäi Rouva Sanan mieleen näistä:


SISÄLTÖTOIMISTO ROUVA SANA


Myönnän olevani aika mielikuvitukseton, kun tarjoan ensimmisenä muistona vuodesta 2017 Sisältötoimisto Rouva Sanan. Yritykseni täyttää ensi torstaina 18.1. tasan kaksi vuotta.

Uskaltaako tätä sanoa julkisesti? En ollut villeimmissäkään kuvitelmissani varma, että sisältötoimisto näkee tämän päivän.

Mutta jos oma yritys on vienyt vuoden 365 päivästäni ainakin, vähintään, minimissään 300 päivää, saanko mainintani anteeksi? Saanhan?

Onko elämässäni ollut vuoden aikana juuri mitään muuta kuin yrittämistä?

Lähdin yritttäjäksi nöyrin mielin ja lyhyin askelin: jalat maassa ja realistisin ajatuksin.

Päätin alusta saakka, että jos Rouva Sana ei veny suosiolla sisältötoimistoksi asti, annan itselleni luvan laittaa pillit pussiin ensimmäisen vuoden jälkeen.

Kivirekeä en suostunut perässäni raahaamaan. Olen tähän ikään mennessä raahannut niitä liian monta.

Ei tämä yrittäjäarki ole toisenkaan vuoden jälkeen helppoa ollut. Olen tehnyt töitä tuntimäärällisesti enemmän kuin koskaan, ja toistuvasti on tunne, että paljon jää tekemättä.

Olo on kuin Elizabeth Gilbertin Big Magic -kirjassa olevassa kappaleessa, jossa hän kuvaa ideoiden lentelyä. Joudun jatkuvasti sanomaan: "Kiitos idea, kun kävit, mutta nyt ei kiitos!"

On kirjaimellisesti liian paljon ideoita ja ihan liian vähän aikaa niiden toteuttamiseen. Yksinyrittäjän on pakko karsia.

Mutta kuuluu kuluneeseen vuoteen myös toteutuneitakin ideoita.

Niistä eräs on Minustako bloggaaja? - Näin markkinoin sisällöillä verkossa ja somessa -verkkokurssin julkistaminen. Sen julkistustilaisuus oli kaikilla mittareilla mitattuna enemmän kuin osasin koskaan unelmoida.

Toinen toteutunut on keskiuusmaalaisen sisällöntuottajayhteisön, Keski-Uudenmaan blogien perustaminen yhdessä bloggaajakollegani, Pullo hunajaa -blogin takaa löytyvän Laihon Sarin kanssa.

Aina kannattaa haaveilla, ja aina kannattaa yrittää. Ja tässä sitä siis nyt ollaan ja porskutetaan, ja kiitos Tapio Rautavaaran: en rehellisesti päivääkään vaihtaisi pois.

Kuten kotipuolessa sanottaisiin: Skål på den saken!


Marjon matkassa
Sisältötoimisto Rouva Sanan Minustako bloggaaja? - Näin markkinoin sisällöillä verkossa ja somessa -verkkokurssin
julkistamistilaisuus elokuussa 2017 (kuva: Marjon matkassa -blogi/Marjo Aaltonen).


JUOKSU (Tuusulanjärven Rantatien Kymppi), JUMPPA, JOOGA - ja puntit 

No, tässäkään ei ole mitään uutta ole: tylsä, tuttu liikuntalista. Kolme kovaa ja sitkeää jiitä. Vaan minkäs teet, kun vuosi sujuu samoilla tutuilla urillaan myös liikunnallisesti.

Vuoden läpi ohjelmassa olivat juoksu, jumppa ja jooga - sekä tsadaa: uutuutena puntit ja cross training -tunnit.

En olisi ihan heti uskonut näkeväni tämän rouvan nostamassa puntteja ja piiskaamassa itseänsä muutoinkin liikunnalla lähes henkihieveriin.

Mutta arvoitukselliset ajat eivät ole ohi. Sitä voi joskus (usein) yllättää itsensäkin.



MATKUSTAMINEN

Tiesin sen jo lähes 20 vuotta sitten. Kun perheen nuorimmat jäsenet tulevat tiettyyn ikään, se alkaa jälleen.

Matkustaminen.

Jos elämään saisi sulloa jotain muuta tärkeää yhden asian lisäksi, joka Rouva Sanalla on kirjoittaminen (ja tässä ei siis nyt puhuta mistään perustarpeista Maslowin tarvehierarkian tapaan vaan viittaan edelliskertaiseen blogikirjoitukseeni ja sen aiheeseen), se olisi matkailu.

Uusiin paikkoihin, kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen.

Matkailu on osa minua. Pysyvästi. On ollut jo 15-vuotiaasta teinistä ja viimeistään parikymppisestä nuoresta asti, kun työskentelin alalla usean vuoden.

Viime vuonna sain kokea matkailullisesti enemmän kuin vajaaseen 20 vuoteen, mikä oli vain sanallakin sanoen mahtavaa - ja tänä vuonna tahti pysyy vähintäänkin samanlaisena.

Tervetuloa vain vuosi 2018!


LÄHEISET, YSTÄVÄT, VERKOSTOT: IHMISET

Ikääntyminen on omalla tavallaan julma juttu. Se näyttää meille pitkää nenää ja osoittaa, että mikään ympärillämme ei ole pysyvää. Pysyvää on vain muutos ja luopuminen.

Saanko siis nyt lisätä äskeiselle "Mitä ilman en tule ilman toimeen" -listalleni jälleen yhden asian?

Perheenjäsenet, läheiset, ystävät, verkostot: se tuki ja turva, joka ovat läsnä, kun maailma murjoo, arki kaataa tai kun naurattaa.

Itsenäisyyspäivän 100 syytä juhlia oli vuonna 2017 yksi muisto tästä.

VALOKUVAAMINEN

Valokuvaaminen on ollut osa arkea ja elämääni reilun 30 vuoden ajan. Kuluneen vuoden aikana suhteeni kameraan on kuitenkin muuttunut. Tai paremmin Rouva Sanan ja luonnon välinen suhde on muuttunut.

En haikaile reppureissuille koluamattomiin maisemiin enkä tuhansien kilometrien päähän kotoa ikuistamaan jotain, jonka vain harvat voivat tallentaa muistikortilleen.

Minulle riittävät omat kotimaisemat. Tuusulanjärvi ja sen lähiympäristö, joka ei ole koskaan täysin samanlainen.

Olen kuvannut kuluneen vuoden aikana määrällisesti ehkä vähemmän, mutta suunnitelmallisemmin. Siitä kiitos ammattitaitoisen ja ihanan Fridan ja hänen oivallisen kuvauskurssin, jonka kävin parahiksi juuri ennen Thaimaan matkaani alkuvuodesta.

Suhteestani luontoon syntyi järjestyksessä kolmas kuvakalenteri, jonka uskalsin laittaa ensi kertaa julkiseen myyntiin - hyvällä menestyksellä. Työ tuskin päättyy tänä vuonna tähän.



KULTTUURI: teatteri, elokuvat, taidenäyttelyt, konsertit

Listan kohta ei ehkä tullut juuri kenellekään yllätyksenä. Sen verran kulttuuri on ollut läsnä kuluneenakin vuonna Rouva Sanan arjessa.

Vuoden tähtihetkiä olivat Bruno Marsin keikka Helsingin Hartwall Areenalla (joka oli kenties ikimuistoisin jäähallikeikka koskaan), Krapin Pajan liukuminen vuoden aikana lähes puolittaiseksi olohuoneeksi sekä oman kotiteatterin huikaisevan hienot kulttuuriteokset (erityisesti Mechelin ja Suomenhevosen tarina).

Kulttuuri on Rouva Sanan henkireikä. Happiyhdistelmä, joka takaa astmaatikolle terveen ilmanalan.




Vuosi sitten halusin varjella itseäni liialta rehkimiseltä ja yrittämiseltä, sillä sisältötoimistossa oli yrittämistä kerrakseen. Perinteeksi muotoutunut uudenvuodenlupaukseni jäi silloin kokonaan tekemättä.

Ja ihan hyvä niin. Se oli silkkaa kaukonäköisyyttä.

Tänä vuonna kuron menettettyjä lupauksia umpeen ja rakettien loisteessa lausuin ilmoille peräti kaksi toivetta, ajatusta... no, jos ne ovat minusta kiinni, ihan lupausta.

Toiveista ensimmäisen tiedän jo nyt toteutuvan kesän alussa, kun osallistun Oriveden Opiston viikon mittaiselle luovan kirjoittamisen kurssille.

Se on nii-in mahtavaa, sillä tämä kirjoittamista aikanaan ihan kyllästymiseen saakka opiskellut rouva palaa takaisin kirjoittajakoulunpenkille - jälleen sen edellä mainitun vajaan 20 vuoden tauon jälkeen.

Toiveista toinen liittyy sekin kirjoittamiseen. Mutta siitä ehkä lisää aikana parempana.

Inspiroivaa ja innostavaa vuotta 2018!



4 kommenttia

  1. Ihanalta kuulosti vuosi 2017, ja hitsin hyvältä kuulostaa myös tämä vuosi. Ihanaa viikkoa sinulle Rouva Sana ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa viikkoa - ja koko vuotta - sinullekin Outi-ihana <3!

      Poista
  2. Voi kuinka upealta vuotesi kuulosti! Ihana postaus ja nyt en keksi mitään järkevää sanottavaa!

    Paljon, paljon onnea ensimmäisestä vuodesta yrittäjänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iik, kiitos ihanasta kommentistasi Tuulanneli <3! Lämmin halaus ja aurinkoa viikkosi!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram