Yrittäjäelämää eli onnea Rouva Sana

Ajaudun yhä usein keskusteluihin siitä, miksi minusta tuli yrittäjä. Viimeksi reilu viikko sitten.

Lähes poikkeuksetta keskustelukumppanini, riippumatta siitä keitä he ovat, katsovat minua pelonsekaisesti ihaillen kuin pientä hullunrohkeaa kauhukakaraa, ja huokaavat, että "ei minusta olisi kyllä koskaan tuohon".

En aina tiedä mitä vastaan.

Nyökyttelen vain ja sanon, jep jep tai ahaa.

Rouva Sana
Rouva Sana oli syksyllä 2017 puhumassa HRAKS:ssa  omiin unelmiin uskomisesta ja oman osaamisen markkinoimisesta.
Sillä niin minäkin vielä reilut kaksi vuotta sitten luulin. Että minusta ei tulisi koskaan yrittäjää.

Ja rehellisesti, en ihan aina usko sitä itse vieläkään.

Toisaalta sehän se kovin hullua vasta onkin.

Olen tehnyt palkkatöiden lomassa oman työurani aikana töitä kaikkiaan nelisen vuotta freelancerina. Mikä siinä eroaa yrittäjyydestä? Ei käytännössä oikein juuri mikään.

Ja silti minä himmailin yrittäjyyteni kanssa. Kuvittelin, että en pysty enkä kykene.

Että en omaa yrittäjyyteen tarvittavaa tietotaitoa, enkä osaa hoitaa asioita niin, että en veisi hommassa oman, perheen ja naapurinkin omaisuuden.

Että yrittäjyyteenhän tarvitaan sellaista poikkeuksellista (numero)osaamista, jota minulla ei ole, koska tämä rouva vain kirjoittaa (- tai mistäs minä tiedän, ehkä tarvitaankin, mutta en ole kirjoittamiseltani älynnyt sitä).

Rouva Sana
Rouva Sana -blogi ja Sisältötoimisto Rouva Sana eriytyivät syksyllä 2017 omille verkkosivuilleen.


Ja silti niin minusta tuli yrittäjä. Virallisesti päivälleen kaksi vuotta sitten.

Kokemukseni syvällä rintaäänellä (heh) ja eritoten yleisön pyynnöstä, listaan nyt kaksivuotiaan yrittäjän suulla (yksin)yrittäjätaipaleeni miinuksia ja plussia. Ja ne tulevat tässä:

Yrittäjyyden miinukset

- Yksinyrittäjänä olet todellakin yksin. Kirjaimellisesti.

Ja jäät yksin, jos et aika ajoin kisko itseäsi niskasta kiinni verkostojen pariin ja niiden ihmisten keskelle, jotka tietävät joistain asioista enemmän kuin sinä.

Kaikki yrittäjät verkostoja tuskin kaipaavat, ja ihan kaikki, luontaisesti lahjakkaat ja bisnessvainuiset yrittäjät eivät niitä ehkä edes tarvitse. Kai?

Tämä ihmisiä rakastava ja kirjoittava erakko kuitenkin kaipaa ja tarvitsee.

- Yksinyrittäjänä teet kaikki yksin. Ihan kaikki. Käytännössä se on monen asian tekemistä yhtä aikaa. Vastaat puhelimeen, naputtelet kesken jäänyttä asiakastarinaa ja laitat samalla kenkää jalkaan matkalla asiakastapaamiseen.

Kaipaan entisistä palkkatöistäni useaa ihmistä: häntä, joka tuli pähkimään kanssani, kun tulostin meni tukkoon; teki kesken jääneen työni loppuun, kun sairastuin; kopioi, kun en itse ehtinyt; muutamalla sormen naputuksella ja uudelleen käynnistämisellä sai tietokoneeni uuteen eloon; pallotteli tyhmiä ideoitani ja jalosti ne paremmaksi; vastasi puhelimeeni ja kertoi soittajalle, että olen varattu, kun en dead linen vuoksi ehtinyt hetkeen suoda yhtään ylimääräistä ajatusta ympäröivälle maailmalle; kuunteli ja jakoi edellisen päivän työkokemukseni yhden aamukahvin ajan. Maksoi joka kuukausi minulle säännöllistä palkkaa.

Voi elämä! Teitä kaikkia on ihan oikeasti kauhean ikävä!

Rouva Sana
Eräs antoisa koulutuspäivä.
Eli yksinyrittäjänä teet ylipäätään ihan kaiken yksin, ja sitä tekemistä on enemmän kuin yksi ihminen ehtii tehdä.

Korjaat tulostimen, käytät päivän tai kaksi oikuttelevan tietokoneen ongelmien pähkimiseen, mietit ja toteutat markkinoinnin, teet markkinointimateriaalin, käsittelet valokuvat, metsästät kadonneita kuitteja ja teet niistä ajantasaisen yhteenvedon (viimeksi käytin tähän puuhaan kokonaisen työpäivän ja vähän toista) ja-ja jajajajaja.

Moni on sanonut, että miksi teet. Että ei sinun ole pakko!

No, ei olekaan silloin, kun bisnes tuottaa niin hyvin, että voit jalostaa alihankintaverkostosi huippukuntoon.

Kun se päivä tälle rouvalle koittaa, annan ensimmäisenä todellakin koko kuittirumban kirjanpitäjälleni ja totean, että teepä kuule sinä, kun oma pinnani ei tahdo oikein kestää.

Mutta toistaiseksi, kun homma on vielä jotenkin hallinnassani, säästän siitäkin työstä eurot leipäni päälle.

- Olet töissä aina. Siis niin kuin aina-aina.

Jos palkkatöissä teinkin omasta mielestäni pitkää ja raskasta päivää, hah, en silloin tiennyt työn tekemisen määrästä yhtään mitään.

Keskivertotyöpäiväni kestää nyt noin kymmenen tuntia. Teen töitä viitenä-kuutena päivänä viikossa.

Teen töitä iltaisin, sunnuntaisin, juoksulenkillä, suihkussa, ruokakaupan hyllyjen välissä, ruokaa kokatessa, pihamaata rapsuttaessa. Oikeastaan mikään paikka tai aika ei ole täysin töistä vapaa. Jos en tee töitä konkreettisesti, mietin jotain töihin liittyvää.

Ainoa keino, jolla pääsen töistäni eroon, on lähteä muualle - lomalle. Vaikka vain jo yhden päivän käynti maalla riittää. Kun en ota läppäriä mukaan, huomaan, että en tee päivän aikana töitä lainkaan. Ajatuksetkin lepäävät.

Ne ovat tärkeitä hetkiä jaksamisen kannalta.

Rouva Sana
Rouva Sana tuli valituksi toistamiseen vaikuttajamarkkinoinnin organisaation PING Helsingin asiantuntijaksi.
Kuvassa on PING Helsingin ihana vetäjä Inna-Pirjetta Lahti.


- Taloudellinen epävarmuus. Sen kanssa on vain pakko oppia elämään. Tässä huushollissa on tingitty monesta asiasta (en halua edes ajatella, mistä kaikesta), jotka loistaisivat ihan toisenlaisina, jos omaisin säännölliset palkkatulot.

Harvalla yksinyrittäjällä on tuskin koskaan töistä tietoa puolen vuoden ajaksi, kokonaisesta vuodesta nyt puhumattakaan.

Parin kuukauden päässä oleva tyhjä kalenteri saa kieltämättä verenpaineen vaivihkaa nousemaan. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että se on myös hyvä motivaattori: tyhjä kalenteri laittaa kummasti aivonystyrät toimimaan.

- Omassa työssäni on selvästi selkeät hiljaiset kautensa, jolloin maailma vaikenee lähes kokonaan: heinäkuussa ja joulunaikaan. Silloin on ihan turha yrittää kilistellä kassaa, vaikka olisit itse kuinka energinen tahansa.

Jos et  tuolloin halua tai voi lomailla, töitäkään ei siis juuri ole. Mutta kuten edellä, en tästäkään valita: hiljaiset kaudet antavat mahdollisuuden tehdä kaiken sen, mikä on muuna aikana jäänyt rästiin - ja niitä hommia muuten on. Paljon.

Yrittäjyyden plussat

- Yksinyrittäjän vapaus. Mitä enemmän saan tätä plussaa tuta, sitä tärkemmäksi työn arvoksi se minulle vain muotoutuu.

Kukaan ei tule sanomaan, milloin minun pitää olla töissä, lomalla, lounastauolla, vastaamassa puhelimeen tai kirjoittamassa asiakastarina loppuun.

Milloin saan kouluttautua vai saanko tänä vuonna olenkaan? Tai onko minun lupa ostaa kameraani uusi objektiivi, ja mikä objektiivi on jo liian kallis?

Olen kirjaimellisesti oman työni rouva. Saan tehdä ihan mitä haluan, ihan missä haluan ja ihan milloin tahansa haluan. Ja se on iiiihan mieletöntä. Siinä paketissa kummasti pitkät työpäivätkään eivät (yleensä) ota päähän.

Toisaalta yhä edelleen harjoittelen plussan parempaa haltuunottoa. En osaa vieläkään käyttää vapauttani hyvällä omallatunnolla itseni ja yrittäjyyteni hyväksi.

Joskus vaikkapa lounashetki kollegan kanssa tai pieni juoksulenkki kesken työpäivän, eikä vasta illan pimeinä tunteina, tekisi todellakin tälle yrittäjälle terää.

- Vain taivas on omien tekemisteni rajana ja se on suuri rikkaus. Hitaana ja yksinkertaisena yrittäjänä olen tajunnut tämän plussapuolen mahdollisuudet... no, aika hitaasti.

Oi, kunpa kaikille uusille yrittäjille olisi lain määräämänä vuoden mittainen mentoriohjelma, jonka aikana fiksummat ja viisaammat ohjeistaisivat, mitä yrittäjyys oikeasti tarkoittaa ja mitä se yrittäjälle mahdollistaa.

Itse arkailin ihan liikaa ensimmäisenä yrittäjävuotenani. Himmailin ja mietin, että ei minusta ole: en voi enkä nyt varsinkaan saa. Pitäydyn vain tutussa ja turvallisessa, ja hakkasin päätäni liian pitkään seinään.

Yrittäjän pitää kuitenkin kehittyä, muuttua ja kehittää omaa toimintaansa ympäröivän yhteiskunnan ja asiakkaiden tarpeiden mukaan. Vain niin yritystoiminnalla on myös tulevaisuudessa mahdollisuuksia. Vaan kunpa joku olisi ravistellut tämän asian päähäni ihan heti, yrittäjyyden ensimmäisestä päivästä alkaen.

- Verkostot. Oma työni on ollut aina uusiin ihmisiin tutustumista. Yrittäjävuosinani olen kuitenkin tutustunut ja myös ystävystynyt sellaiseen määrään ihania ja upeita kollegoita, että en olisi koskaan voinut etukäteen unelmoida.

- Tämä työ, se on minulle vain ihan älytön, posketon elämäntapa. Se on suuri onni ja rikkaus. Niin totesin myös reilu viikko sitten yrittäjyydestä ja sen vaatimasta hulluudesta keskustellessani.

Yrittäjyyden runsaisiin miinuspuoliin verrattuna voisin toki tehdä ihan jotain muuta. Ja mistä tuota tietää: jos joku tekee hyvän ehdotuksen, ehkä saatan joskus vielä tehdäkin.

Mutta nyt tuntuu, että kaikki on hyvin juuri näin.

Elämässä ei voi olla onnekkaampaa kuin saada tehdä työkseen sitä, mitä tekisi omassa elämässään joka tapauksessa muutenkin - ja että se vielä oikeasti tuottaa voin leivän päälle.

Rouva Sana
Messutunnelmia. Sisältötoimisto Rouva Sanan messuständi viime vuoden Nasta fiilis -messuilla.


Siispä omahyväisesti paljon onnea Rouva Sanalle. Sillä enpä olisi uskonut tämänkin päivän vielä koittavan.

Sisältötoimisto Rouva Sana täyttää torstaina 18.1.2018 kaksi vuotta.
Yritys muotoutui vähitellen Rouva Sana -blogin ympärille,
joka sai alkunsa kaksi vuotta yritystä aikaisemmin.

Valokuvat on ikuistettu kännykkäkameralla työkeikoilla.


2 kommenttia

  1. Voin niin hyvin yhtyä sun positiivisiin sekä negatiivisiin ajatelmiin yrittäjyydestä ja vaikka omat "lapsemme" eroavat toisistaan kovasti, niin kuitenkin ne tuovat ja vievät meille kummallekin aivan samanlaisia asioita. Oman tekemisen vapaus on se A ja O, vaikka toisaalta se yksin puurtaminen on välillä turhankin rankkaa. Isosti tsemppi sinulle Rouva Sana, jaksaa jaksaa ja mikä hienointa kuin saada mahtavaa palautetta työstään, se kantaa pitkälle <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi Sari! Todellakin, meidän tekemisemme eroavat täysin, mutta on toisaalta aika jännäkin kuulla, kuinka alan muodosta riippumatta konkariyrittäjänkin silmin ilot ja surut ovat meillä suunnilleen yhteneväiset.

      Onneksi olemassa verkostot ja yrittäjäkollegat. Tuskin tätä muuten kympillä jaksaisi. Inspiroivaa yrittäjävuotta Sari <3!

      Poista

Jaa blogikirjoitukseen liittyvä ajatuksesi, anna palautetta, lähetä salainen viesti, kerro tarina. Kaikista näistä: iso, lämmin kiitos!