Lista hyvän kesän merkeistä - ja muita ajatuksia

13 elokuuta 2018

Onnistuneen kesän merkkejä -

Ainoa sopiva vaatetus kuukausiin on ollut shorsien, topin ja uikkareiden muodostama pyhä kombinaatio.

Terassilla oleva sohva on seisonut koko kesän varjoisimmassa nurkassa, ja keskelle sohvatyynyjä on painautunut kuoppa.


Huomaat lukeneesi enemmän kuin kuukausiin, selkääsi on kasvanut evät kuin pienillä lapsilla, ja haluat unohtaa jäätelöön tuhlaamasi rahasumman.

Muistat istuneesi terassilla puoleen yöhön useammin kuin kolme kertaa, ja silloinkin ilman villasukkia ja fleecepeittoa.  

Rouva Sana
Grillin äärellä valmistettu ruoka ei saa hihkumaan sinua onnesta vaan huomaat kaipaavasi tuttua perusruokaa, ja lempivaatteesi farkut ahdistavat ja nappi jää auki.

Etkä muista, mihin olet laskenut käsistäsi ripsivärin ja huulipunan, ja mietit, missä ne ylipäätään ovat.

Ah, ihana, aurinkoinen, muistorikas kesä! Onko täällä muita, jotka jäävät kaiholla kaipaamaan mennyttä kesää? 

Saattaa olla, että näitä suvisia tunnelmia muistellaan vielä tulevanakin kesänä.  Neljä vuodenaikaa on ihan jees, mutta meistä suomalaisista valtaosa taitaa elää myös lämmöstä ja aurinkoisista hetkistä.

Lämmöstä ja kesäisistä hetkistä totta vie eli myös tämä rouva viimeisen reilun kuukauden ajan, vaikka tein sen aikana myös töitä. Näin jälkikäteen arvioiden enemmän kuin ennalta suunnittelin. Ja ainakin jos perheeltä kysytään, ihan liikaa.

Tykkään haastaa itseäni, ja tein sen myös kesän bucket listia laatiessa. Kesän to do -lista on toki aina pilke silmäkulmassa laadittu. Se ei ole orjallinen must vaan pikemminkin lista huomioista, joiden parissa olisi onnellista viivähtää.

Kesä 2018 jää kirjoihin historiallisena. Bucket listin osalta toteutuivat tänä vuonna kaikki kohdat. Miten se on mahdollista, ottaen vielä huomioon, että yhtäjaksoisia lomapäiviä oli harvassa, on lopulta arvoitus.

Mutta ilmeisesti, kun tämä kesä... 

Rouva Sana




Lue, lue ja lue. 

Luin kesän aikana enemmän kuin aikoihin. Ensimmäisen kerran vuosiin pääsin ihanaan joutilaaseen tunteeseen, joka siivitti kirjan mukaani kaikkialle. Saatoin lukea sivun tai kaksi tai juuttua lukemaan tunneiksi.

Heräsin pihakeinusta kirja kainalossa auringon porottaessa silmiin, ja jatkoin lukemista uudelleen.

Luin uimarannalla, mökin rantamaisemissa, mökin yläkerrassa ukkoskuuron mukanaan tuomaa kesäsadetta kuunnellen. Luin lukemattomilla terasseilla, riippukeinussa, autossa.

Ei, enkä lukenut Juurihoitoa, mutta luin muun muassa Saara Turusen jättipaksun romaanin Rakkaudenhirviö.

Luin myös muuta kuin kirjoja. Luin pitkästä aikaa Hesarin kannesta kanteen monta kertaa sekä blogeja, joiden sivuille en ollut kuukausiin ehtinyt.

Luin naisten aikakauslehtiä, joita olin edellisekerran silmäillyt vuosi sitten. Luin, luin ja luin.

Nauti monta hiljaista aamukahvihetkeä terassilla. 

Oi, kyllä! Vaikka liian monta hiljaista aamukahvihetkeä päätin joutilaiden ajatusten miettimisen sijaan läppärin avaamiseen ja töiden tekemiseen.

Ui luonnonvesissä, edes kerran. 

Meikärouva kuuluu niihin ihmisiin, jolle kasvoi kesän aikana selkään evät. Pitkät evät. Ihminen, joka ei yleensä ui Suomen tummissa vesissä koskaan, löysi itsensä polskimasta mitä ihmeellisimmistä paikoista - jopa pohjoisen kylminä pidetyistä jokivesistä.

Venyttele joogan tahtiin terassilla. 

Sen verran monta kertaa venyttelin joogamaiseen tyyliin kesän aikana terassilla, että uskallan kuitata listan kohdan toteutuneeksi. Häpeäkseni liikuin kesän aikana kuitenkin liian vähän. Aivan liian vähän. Glups!

Retkeile metsässä.

Kyllä, kyllä, kyllä!

Kesän ehdoton kohokohta oli Oulangan kansallispuiston maisemat Kuusamossa - siitäkin huolimatta, että 30 asteen helle kasteli repun alta selän ensimmäisen parin sadan metrin aikana ja paarmat verottivat patikoinnin nautintoa.

Käy festareilla.

No, kyllä! Kesätauko päättyi eilen sunnuntaina Flow-festareille ihanan bloggaajakollegani Marjon matkassa. Perinteitä pitää vaalia, ja onnellista, että on ystäviä, jotka vaalivat niitä kanssasi.

Kävele nurmikolla ja rantahiekassa paljain jaloin.

Tarvitseeko tätä vakuutella? Onko täällä ylipäätänsä ketään, joka EI olisi kävellyt tämän kesän aikana nurmikolla ja rantahiekassa paljain jaloin? On tosin kesiä, jolloin tämäkin kohta on jo haaste..

Poikkea Suomen rajojen ulkopuolella.

Ei kesää, ettei olisi mukavaa kesälomamatkaa. Myös lahden toisella puolella oli tänä kesänä helle.

Herää monta tuntia auringon nousun jälkeen.

Listan kohta oli liian helppo ottaen huomioon, että vietin osan kesästä pohjoisen, no ei enää täysin yöttömissä, mutta hyvin lyhyissä öissä.

En herännyt ennen auringonnousua. En edes kilpaillut sen kanssa vaan nukuin monta monituista aamua rehellisesti pitkään. Ah, kesäonnea: nukkuminen.

Hengitä, hymyile ja nauti.

Kaikesta työn tekemisestä huolimatta, kyllä.

Kiitos kesä 2018!

Rouva Sana


Työnrintamalla yksi suven suurimmista ja työläimmistä satsauksista blogitauon aikana oli Kesän 2018 blogikirjoituskoulu. Oli eräs mittava muukin, mutta kerron siitä, kun sen oikea aika on.

Jos et ole osallistunut Blogikirjoituskouluun, ehdit hyvin. Kiirekään ei edes ole. Kaikki aineisto on luettavissa verkosta ilmaiseksi bloggaamiseen keskittyvän kirjoituskoulun päättymisen jälkeenkin. Käyhän siis kurkkaamassa ja poimi itsellesi parhaat palat.

Blogikirjoituskouluun liittyvä poikkeuksellisen hyvä ennakkopalaute käynnisti minussa kesän aikana prosessin, joka sai minut arviomaan ja pohtimaan omaan suhdettani bloggaamiseen.

Mietin työtäni, blogiani, sen tavoitteita. Mietin koko kirjoittamistani ylipäätään, ja motiivejani kaikelle tälle.

Fakta numero yksi: kirjoittaminen on sekä työni että harrastukseni. Kirjoitan elääkseni ja elän kirjoittaakseni. Sanat ovat elantoni ja elämäntapani. Hengitän siis kirjaimellisesti kirjoittamisesta.

Joskus, aika usein, kirjoittamista on kuitenkin liikaa.

Kun leipätyö on jossain muussa kuin henkilökohtaisen blogin ylläpitämisessä, ja erityisesti jos leipätyöhön liittyy kirjoittamista, kerran viikossa -julkaisutahti on kenen tahansa kirjoittamisen ammattilaisen mielestä tiukka ja haastava.

Fakta numero kaksi: Rouva Sana -blogi käynnistyi reilut neljä vuotta sitten henkilökohtaisesta tarpeestani ja halustani kertoa ja kuvailla keskiuusmaalaista elämää.

Samalla blogi on kuitenkin ollut aina harrastus. Rakas ja tärkeä, mutta harrastus.

Rouva Sana


Ehkä mieli tarvitsee aika ajoin ulkoapäin tulevan sysäyksen, jotta ymmärtää pysähtyä: katsella, millainen metsä yksittäisten puiden takaa pilkottaa, ja arvoida kriittisesti omaa tekemistään.

Rouva Sana -blogiin on luvassa syksyn aikana asteittain muutamia muutoksia.

Jotta pystyn keskittymään paremmin omaan leipätyöhöni sekä muun muassa bloggaamisen kouluttamiseen ja ohjaamiseen, tämän blogin julkaisutahti hidastuu nykyisestä, entuudestaan toki kohtalaisen verkkaisesta tahdista.

Aikaisemman kohtuusäännöllisen "juttu kerran viikossa maanantaisin" -julkaisutahdin sijaan blogin jutut ilmestyvät tästä eteenpäin epäsäännöllisen säännöllisesti.

On viikkoja, jolloin tavoitat minut tältä kanavalta useamman kerran (kuten paradoksaalisesti jo tällä viikolla), ja on hetkiä, jolloin juttujen julkaisuväli venyy yli viikkoon.

Tämä vaikeuttaa blogin seuraamista, tiedän. Mutta se on myös samalla itselleni ainoa keino raivata aikaa työhön liittyvälle kirjoittamiselleni.

Jos et ole vielä Rouva Sanan seuraaja Facebookissa, tee se nyt. Saat sitä kautta parhaiten tiedon uusien juttujen päivittymisestä.

Jutut päivittyvät automaattisesti myös Blogit.fi:inBloglovin:in ja Google+:aan, jos tykkäät seurata blogeja niiden kautta.

Harvenevan julkaisutahdin myötä myös jutut muuttuvat. Muutokset ovat pieniä, ja ne ovat ehkä sinun silmiisi olemattomia. Kyse on enemmän ryhtiliikkeestä tässä päässä.

Blogin punainen lanka säilyy keskisen Uudenmaan arjessa, ja sisällöllisesti mukana ovat edelleen tutut aiheet kulttuurista ja Tuusulanjärvestä alkaen. Jos siis seuraat blogia juuri niiden takia, ei huolta.

Toivottavasti viihdyt matkassa edelleen. Kiitos, että olet mukana! Energistä syyskauden alkua!

PS. Tavataan täällä uudestaan jo pian. Silloin minulla onkin kulttuurin ja erityisesti lukemisen ja kirjojen ystäville aika mielenkiintoista kerrottavaa. Kannattaa höristellä siis korvia.


Jutun kuvat on ikuistettu kesän 2018 aikana useissa eri kohteissa Suomen pohjoisissa osissa.



2 kommenttia

  1. Nyt jäi ihan jännittämään, että mitä isoa aiot vielä paljastaa :) Ihan huippua, että sait kaikki bucket listin jutut tehtyä. Kesällä "tekeminenkin" on enemmän kuin kivaa :)
    Ihanaa uutta viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesän bucket listit ovat aina kivoja, sillä ne lisäävät hyvää fiilistä - varsinkin, jos ei ota listan toteutumisesta stressiä :D.

      Ihanaa, että olet yhä siellä Outi <3. Ihanaa elokuuta!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram