Tavara, tuo kotiemme ehtymätön luonnonvara

24 syyskuuta 2018

Tiedätkö, miten paljon tavaraa yhden keskivertoteinin ja keski-ikäisen pariskunnan makuuhuoneisiin mahtuu silloin, kun huoneet ovat silmiinpistävän avarat ja siistit, ja kaikki irtonainen on omilla paikoillaan hyllyillä ja kaappien kätköissä?

Minä tiedän.

tavara, koti, hamstraaminen, muistot, Rouva Sana
PALJON.

Tavaraa on jätesäkeittäin arvioituna kymmenittäin.

Kotonamme alkoi viikonloppuna kahden makuuhuoneen ja yhden vaatehuoneen kokoinen remontti.

Makuuhuoneet olisivat vielä menneet. Minulla on jo valmiiksi antipaattinen suhde kaikenlaiseen roinaan ja jälkikasvu on kasvanut sen opissa.

Mutta vaatehuone!

Tyhjensimme vaatehuoneen teinin kanssa remontin alta kokonaan, emmekä päässeet muutamaa hyllyä pidemmälle, kun teini jo ahdistui. - Miten ihmeessä vaatteita voi olla näin paljon?

Kiitos Suomen neljän vuodenajan tavaramäärästä tarkan nelihenkisen perheen kaappien kätköihin mahtuu merkillisen paljon vaatteita.

On hellemekkoja, toppeja, shortseja ja uikkareita, paitoja pitkillä hihoilla ja hieman lyhyemmillä arkeen ja juhlaan.

On juoksu- ja jumppatrikoita, laskettelutakkeja, -housuja, -sukkia, -pipoja ja -hanskoja sekä tietysti väliasuja (jotka onneksi kelpaavat myös hiihtoon, luisteluun, ulkoiluun ja pilkille).

Kaappien kätköissä on myös tolkuttomat pinot farkkuja eri kokoja, collegepaitoja kuvilla ja ilman, villapaitoja kauluksella ja ilman (kiitos remontin, löysin äitini aikanaan minulle tekemän villatakin, jonka sain teinini ikäisenä - vanha villatakki tulee nyt uusiokäyttöön), on ulkotakkeja vuorilla, toppauksella ja ilman arkeen, juhlaan ja ulkoiluun.

On housuja eri vahvuuksilla, hameita ja mekkoja eri pituuksilla, yöpukuja eri mittaisilla hihoilla sekä sukkia vähintään neljää eri kokoa vähintään neljään eri käyttötarkoitukseen.

Ja huomaa: neljän vuodenajan vaatimasta kenkämäärästä ei ole puhuttu vielä mitään...

Olin järkyttynyt.

Vaikka vaatemäärästä olisi kuinka tarkka tahansa, Suomen olosuhteissa sen määrää tuntuu olevan lähes mahdoton pitää meikärouvan mittapuun mukaan riittävän pienenä.

Kun muut keskittyivät varsinaisen remontin tekemiseen, oma viikonloppuni kului (Facebookista tuttujen säilöntätöiden lomassa) inventaarion tekemiseen. Tarkan rouvan huushollissa riitti kiertoon asti jälleen monta jätesäkillistä tavaraa.

Ja työ on edelleen kesken.

tavara, koti, hamstraaminen, muistot, Rouva Sana


Havahduin inventaarion keskellä jälleen kerran pohtimaan ihmisten suhdetta tavaraan. Yksi voimabiiseistäni on Cheekiltä lainattu Erinin Mitä tänne jää.

Biisin sanat tulvahtivat mieleeni viimeksi kesällä, kun kiersin kahden tienoon nurkkia. "Mieti, mitä jää, kun mä lähden täältä..."

Vaikka se päivä ei oo vielä tänään, joka paikka oli täynnä ihan käsittämättömät määrät erilaista tavaraa.

Siinä muoviset pussinsulkijat ja pahan päivän varalle varatut tyhjät ja huolella pestyt raejuustoastiat (koska niitä voi vielä joskus tarvita) sekä viisi pahvilaatikollista tarpeettomaksi jääneitä villalankoja on vielä pieni pala kakkua.

Oma suhteeni tavaraan on ollut kriittinen monet vuosikymmenet. Ylimääräisen roinan haaliminen loppui kuitenkin kuin seinään reilut neljä vuotta sitten.

Mietin todellakin, että mitä meistä tänne jää, kun lähden täältä.

Elämä opettaa ja tieto lisää tuskaa. 

Ymmärsin, että ainoa asia, millä on aidosti merkitystä, ovat ihmiset. Läheiset ihmiset, yhteiset kokemukset ja yhdessä luodut muistot heidän kanssaan. Mikään tavaramäärä ei niitä korvaa.

Tänään ei ole enää väliä, millaisella autolla ajan, mitä vuosimallia keittiön jääkaappipakastinyhdistelmä on (toisen teinin mielestä siis i-h-a-n liian vanha, sillä se on vanhempi kuin teini itse) tai millaisella kännykällä hoidan työni, jos vehje kuitenkin toimii.

Neljä vuotta sitten päätin, että on todellakin väliä, mitä minusta jää, kun lähden täältä.

Ja siksi se on tavaran muodossa vain iso kasa muistorikkaita valokuvia paperitulosteena ja kovalevyillä, tukku kirjoituksia, päiväkirjoja ja lehtileikkeitä, taulut kodin seinillä, lempibiisit digitaalisen soittolistan muodossa ja muutama suosikkikirja.

Sekä läheisten mielissä toivottavasti loputon määrä erilaisia, yhteisiä muistoja.


Samasta aiheesta on kirjoittanut myös toimittaja Riku Siivonen 
Ylen verkkosivuilla 20.9.2018 julkaistussa kolumnissa
Lämpimästi suosittelen, lue! 


Kuvat on ikuistettu eräänä lokakuisena vapaapäivänä kauppakeskuksessa hengailun sijaan Suomenlahdella meren rannalla, läheisten kanssa tietenkin.



6 kommenttia

  1. Minä kävin juuri läpi vain yhden vaatekaappini. Yksi kassa meni ihan roskiin (miksi säästän rikkinäisiä vaatteita) ja jätesäkillinen meni kierrätykseen. Huh huh, onneksi kaikki pojan vaatteet saadaa suoraan kiertoon siskon pojalle. Mitä tänne jää kun mä lähden täältä? Toivottavasti paljon hyviä muistoja minusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, mitä tänne jää, kun lähden täältä. Muistot ja yhteiset hetket ovat tärkeintä pääomaamme ennen kuin on liian myöhäistä <3.

      Poista
  2. Huh huh, en halua edes tietää... mulle tuli heti jo hiki pintaan koko ajatuksesta, jos pitäisi muuttaa tai remontoida. Vaikka eihän siitä ole kuin 13 v. kun laitoimme makkarit ja olohuoneen kokonaan uusiksi, mutta toisaalta se oli melko helppoa. Me veimme kirppareille kaikki vanhat huonekalut, kirjat pakkasin laatikoihin, vein siskon häkkivarastoon, mutta apua, ne on siellä vieläkin :D. Saunaremppa sekä keittiö pitäisi uusia nyt seuraavaksi, vielä kun keksii rahat niihin.
    Otan osaa sun puuhiin, nyt voi tuntua ylitsepääsemättömältä, mutta odotas kun uudet vaatekaapit on valmiit. Viimeistään silloin kannattaa miettiä, mitä todella haluaa säästää.
    Iloa ja aurinkoa remontointiin <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollakin tavalla on ihan käsittämätöntä, miten sitä elää mielestään hyvin tavaratonta ja tavaraomaisuuteen kriittisesti suhtautuvaa arkea, ja tavaraa on silti. Asuapa ikuisen auringon alla, jossa kolmen vuodenajan vaatekerrat saisi unohtaa kokonaan :D.

      Loppusuoralla mennään jo, ei tämä niin kaoottinen tilanne onneksi ole :D. Nämä remontit ovat samalla oivallisia tilannekatsauksia. Monta jätesäkillistä on lähtenyt vaatehuoneesta nytkin kiertoon. Näkisitpä nelihenkisen perheen vaatehuoneen hyllyt tai teinin huoneen nyt ;).

      Poista
  3. Blogikirjoittamisen aloittamisesta kiinnostuneena selailen millaisia blogeja on. Aiheita on. Tavaramäärä kotona kirjoitus toi niin tutun tilanteen meikäläisen kotona. Tavaraa on ja tyttären tavaraa, kun muuttaa paikasta toiseen ja viimeksi ulkomaille eikä sinne vaihtuviin maihin ja kaupunkeihin ihan heti aleta roudaamaan kotimaan kämpän varustusta. Annoit vahvistusta, että raivaamisesta voisi tulla tulostakin kun vain aloittaa. Pitää mennä peruna kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, todellakin juuri noin: tavara - ja se peruna - kerrallaan. Neljän vuodenajan Suomessa pääsee tuskin koskaan samaan tavaramäärään (johon siis luen myös vaatteet) kuin serkkumme etelä-Euroopassa, mutta puoli voittoa on jo se, kun tilanteen tiedostaa. Siis sen, että tavaraa on yleensä liikaa.

      Iloista, että löysit tänne <3. Jos bloggaaminen kiinnostaa, muista lukea myös tämä: https://www.rouvasana.com/2019/01/breaking-news-bloggaajan-kasikirja-ja.html Klikkaa itsesi tulevan kirjan sisäpiiriin ja seuraajaksi Fb-sivuille. Ei maksa mitään, eikä velvoita mihinkään.

      Valoa ja iloa talveesi!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram