Terveisiä Blogilauantaista! Viisi ajatusta bloggaamisesta -blogihaaste

08 lokakuuta 2018

Joskus asiat tapahtuvat vääntämättä ja aivan kuin itsestään, ja vallitsevaan hetkeen sisältyy oivallus, kuinka kaikki on hyvin juuri tässä ja nyt.

Siispä terveisiä viime lauantailta!

Blogilauantai, blogi, bloggaaminen, Keski-Uudenmaan blogit, KUBLO, Hyvinkään kirjasto

Jotain edellä kuvatun tapaista sisältyi Keski-Uudenmaan blogit - KUBLOn ja Hyvinkään kirjaston yhteistyössä järjestämään Blogilauantai-tapahtumaan.

Ottaen huomioon, miten päivä tarjosi sään suhteen lokakuista parastaan, se, että paikalle oli saapunut parisenkymmentä blogista ja bloggaamisesta kiinnostunutta kuulijaa kokemaan neljän paikallisen ja samalla kovin erilaisen bloggaajan tarinan, tapahtuma oli menestys.

Lue lisää Blogilauantaista Aamuposti-lehden artikkelista täältä.

Blogi ei ole koskaan valmis ja oma työ bloggaajana muuttuu ja kehittyy koko ajan. Vielä 10 vuoden jälkeen on mahdollisuus oppia uutta, jos on avoin ja valmis uudistumaan.

Bloggaajatilaisuudet ovat erinomainen keino jo pitempäänkin bloganeelle tuulettaa omia ajatuksiaan ja kuulla, miten muut samaa työtä harjoittavat tai mitä he siitä ajattelevat.

Blogilauantain alla KUBLOn ahkeriin bloggaajiin kuuluvan Villa Kotirannan Satu polkaisi käyntiin bloggaamiseen liittyvän blogihaasteen. Se sopii niin meille konkareille kuin vasta blogin perustaneillekin.

Haasteen taustalla on ajatus jakaa omia bloggaamiseen liittyviä tuntemuksia sekä antaa ja tarjota vertaistukea, konkreettisia vinkkejäkin.

Sillä jos bloggaat, tiedät tämän kyllä: bloggaaminen on pääsääntöisesti aika tavalla yksinäistä, ja rehellisesti sanottuna, usein työlästäkin puuhaa.

Tieto siitä, mitä muut samoista asioista ajattelevat, tsemppaa, kun seinät uhkaavat kaatua päälle.

Kun antaa, myös aina saa. Siispä ohessa omat vastaukseni Villa Kotirannan blogihaasteeseen.

Viisi ajatusta bloggaamisesta


1. Mistä aloitin ja mitä odotin?

Minunhan ei oikeasti koskaan, siis EI KOSKAAN, pitänyt alkaa blogata. Olen ammattikirjoittaja, ja vielä reilut viisi vuotta sitten minusta blogit olivat kummallista itsensä ja omien ajatusten tyrkyttämistä. Olin tottunut kirjoittamaan asia edellä, ja minusta blogi, sellaisena kuin ne silloin näyttäytyivät, ei sopinut siihen muottiin.

Istuin viitisen vuotta sitten kahvilla hyvän ystäväni kanssa, joka totesi, että "Minna, sinun pitäisi ehdottomasti kirjoittaa kirja". Sanoin siihenkin (totta kai), että ei muuten koskaan (asia, jota ei koskaan pitäisi sanoa, sillä niistä tulee silloin useimmiten totta).

Ystäväni sanat jäivät kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja ajatukseni kääntyivät jostain kummallisesta syystä kirjasta takaisin blogiin.

Tutustuin bloggaamiseen ja ymmärsin, että blogi formaattina mahdollistaa minulle oman osaamiseni (eli kirjoittamisen ja ammattimaisen sisällöntuottamisen) esittelemisen.

Perustin ensimmäisen blogini, eli tämän Rouva Sanan, vajaat viisi vuotta sitten. Valitsin aihealueekseni sen, jonka tunnen parhaiten eli keskiuusmaalaisen elämän ja arjen.

Blogi on ollut minulle alusta saakka tavoitteellinen. Vaikka kirjoitan harrastuksekseni, blogi ei ole minulle vain harrastus. Blogini tarkoituksena on ollut toimia näyteikkunana siihen, mitä osaan ja missä olen paras.

Samalla taustalla on ollut ajatus jakaa kuulumisia, tietoa, jopa omia näkemyksiäni ja ajatuksiani keskisen Uudenmaan elämästä ja arjesta.

Seudulla todella iso osa on muualta muuttaneita, ja monet kokevat itsensä juurettomiksi ja irrallisiksi ilman mitään kiinnekohtaa omaan asuinalueeseensa. Tiedän, sillä olen elänyt sen.

Se, että joku jakaa tietoa ja kertoo omista kokemuksistaan, toimii vertaistukena ja parhaimmassa tapauksessa kohentaa asumisviihtyvyyttä ja juurtumista uudelle alueelle.

Blogi toimi ja vastasi odotuksia. Bloggasin pari vuotta, jonka jälkeen perustin hyvin pitkälle blogin ansiosta blogini nimeä kantavan sisältöyritykseni, Sisältötoimisto Rouva Sanan.

Tämä blogi on minulle silti aina myös harrastus. En lakkaa koskaan kirjoittamasta omalla vapaa-ajallani, ja blogi on väylä kanavoida omat luovat, kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen liittyvät tarpeeni.

Siksi siis blogi - reilun neljän ja puolen vuoden kokemuksella.

Rouva Sana, Sisältötoimisto Rouva Sana. blogi, bloggaaminen, 12 tarinaa kirjoittamisesta
Parasta lääkettä kaikkeen bloggaamiseen liittyvään on lukeminen. Aina.


2. Mikä on muuttunut matkan varrella?

Ei oikeastaan mikään muu kuin se, että perustin kahden vuoden bloggaamisen jälkeen blogin nimeä kantavan yritykseni.

Kaksi ensimmäistä vuotta ounasteli toki tulevaa. Blogin puolella kasvoivat blogiin, bloggaamiseen, sisällöntuottamiseen ja ylipäätään digimarkkinointiin liittyvät aiheet keskiuusmaalaisen arjen ja elämän rinnalla, ja te lukijat olitte niistä kaikista yhtä kiinnostuneita.

Pian yritykseni perustamisen jälkeen oli selvää, että yritystoiminta ja siihen liittyvät aiheet ja harrastukseni eli tämä blogi sekä siihen liittyvä keskiuusmaalaisuus tulee jakaa kahdeksi omaksi sivustokseen.

Nyt minulla onkin sitten kaksi erillistä blogia. Eli näin kävi rouvalle, joka sanoi blogista, että ei muuten koskaan, ikinä, milloinkaan...

3. Minkä voimin jaksan? Mikä inspiroi bloggaamisessa?

Bloggaamiseen minua motivoi ja inspiroi moni asia, mutta yksi on ehdottomasti ylitse muiden: kirjoittamisen, sanalliseen ilmaisuun liittyvä voimakas palo.

En lakkaa koskaan kirjoittamasta, ja blogi on kanava itseni ilmaisemiseen silloinkin, kun se ei ole missään muualla mahdollista.

Rakastan sanoja, kirjoittamista, tarinoita ja kirjallista pohtimista. Maailma on minulle mahdollista hahmottaa vasta sanojen kautta. Maailmasta tulee kokonainen kirjoittamisen avulla. Elän, kun kirjoitan.

Rouva Sana, Sisältötoimisto Rouva Sana, blogi, bloggaaminen
Se aika, kun Rouva Sana -blogista tuli myös Sisältötoimisto Rouva Sana.
Olen sanonut tämän jo monta kertaa aikaisemmin, ja sanon sen jälleen: blogiin liittyvä vuorovaikutuksen määrä ei lakkaa hämmästyttämästä minua.

Olen kirjoittanut ammatikseni kauan, mutta missään muualla en ole saanut niin paljon lukijoiden yhteydenottoja kuin viimeisen vajaan viiden vuoden aikana blogin kautta. Se inspiroi ja innostaa jatkamaan.

Blogi mahdollistaa tutustumisen täysin ventovieraisiin uusiin ihmisiin, joista osasta tulee parhaimmillaan ystäviä ja yhteistyökumppaneita.

Blogi on mielettömän upea tapa olla yhteydessä itselleen tärkeisiin kohderyhmiin. Ilman lukijoita ei olisi blogiani - tai bloggaamistakaan. Kirjoittaisin ilman heitä, siis teitä, sinua, todennäköisesti edelleen päiväkirjaa.

Nyt en kirjoita. Aika ei riitä kaikkeen.

4. Löytämäni bloggaamisen kääntöpuolet?

Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että en ole koskaan, ei milloinkaan enkä missään, kärsinyt ns. julkisuuden aiheuttamista kääntöpuolista - en omassa toimittajan työssäni enkä blogin kautta.

Olen määritellyt julkisuuteni rajat etukäteen, jo kauan ennen kuin blogi on ollut kanavana edes olemassa, ja olen vaalinut samaa linjaa johdonmukaisesti myös blogatessani. Julkisuuden kirous tai negaryöpyt eivät ole koskaan olleet blogissani siis ongelma.

Bloggaamiseni ainoa kääntöpuoli on oikeanlainen ajankäyttö - tai paremmin ajan riittämättömyys. Painin jatkuvasti kelloa vastaan.

Joskus aikaa bloggaamiselle on hyvin, hyvin usein ei. Pelkään, että taisteluni tuntien kanssa heijastuu blogiteksteihin. En halua tuottaa sisällöllistä suttaa ja sekundaa, jota kiire usein aiheuttaa.

Tuusulanjärvi, Rouva Sana
Joskus, aika usein, bloggaaminen vaatii myös pään tuulettamista ulkoilmassa.
Bloggaaminen on luovaa työtä, ja siihen on aikaa myöten helppo urautua. Tiedän sen kokemuksesta.

Kiireen keskellä itselleen rakkaalle harrastukselle ja luovan ilmaisun muodolle on helppo haistattaa pitkät. Kun maailmassa on miljoona asiaa menossa yhtä aikaa, blogille tekee mieli antaa piupaut ja juosta kirjaimellisesti mieluummin metsään.

Minulla on usein viha-rakkaussuhde bloggaamista kohtaan. En useinkaan jaksaisi, mutta ilmankaan en todellakaan voi olla. Ilman blogia arjestani puuttuisi tärkeä tekijä.

Blogi - tai paremmin bloggaaminen, kirjoittaminen - on kuin toinen puolisoni. Jos en bloggaisi, kirjoittaisin jotenkin muuten.

5. Miettimisen arvoiset kysymykseni jokaiselle bloggaamisen aloittamista harkitsevalle?

Jos olet osallistunut jollekin blogikurssilleni tai käynyt vaikkapa verkossa käynnissä olleen Kesän 2018 blogikirjoituskoulun (jonka aineisto löytyy edelleen verkosta kokonaisuudessaan ilmaiseksi - käytä se siis hyväksesi), tiedät, että en tee juuri muuta kuin esitä ennakkokysymyksiä ja kyseenalaista blogitaipaleelleen lähtevän motiiveja.

Tälle kaikelle on yksi syy: blogi on harrastus, joka ei vie vain pikkusormea ja kättä vaan koko kellon. Toisaalta, jos sille ei anna koko itseään eikä ole valmis sitoutumaan niinäkin hetkinä, kun tekee mieli paiskata hanskat tiskiin, on parempi, että blogia ei edes perusta.

Blogi ja bloggaaminen siis antaa, mutta se myös vie. Siksi sen perustaminen kannattaa suunnitella aidosti tarkkaan.

Mieti ainakin:

  • Miksi aiot blogata?
  • Mitkä ovat tavoitteesi blogille?
  • Kenelle bloggaat?
  • Mistä aiheista aiot blogata ja miten kuvitat juttusi?
  • Paljonko sinulla on aikaa, ja kuinka paljon voit viikossa käyttää aikaa blogiasi varten?

Ja muista, bloggaaminen ei ole sprinttikisa. Blogi on maraton. Bloggaamisen tulokset alkavat näkyä yleensä vasta vuoden, joskus jopa kahden kuluttua. 

Sinulla on oltava malttia jaksaa kirjoittaa ja markkinoida omia tarinoitasi silloinkin, kun tuntuu, että mikään ei kannata eikä tuota tulosta.

Mutta yhtä aikaa bloggaaminen on upea harrastus, ken tykkää kirjoittaa ja valokuvata. 

Rouva Sana, blogihaaste, Villa Kotiranta, blogi, bloggaaminen, smoothie, tauko
Ja joskus, aika usein, bloggaaminen vaatii myös lyhyttä smoothien mittaista aikalisää.
Tartu Villa Kotirannan blogihaasteeseen!

Kopio yllä olevat kysymykset 1-5, vastaa niihin omassa blogissasi, linkitä Villa Kotirannan blogi omaan juttuusi ja kerro omasta haasteestasi paitsi Villa Kotirannan myös tämän bloggauksen kommenttiosiossa. Tule mukaan!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää lokakuuta!

Meikärouva vetäytyy loppuviikosta pitkän kesän ja alkusyksyn jälkeen peräti yhden viikon mittaiselle ehdalle lomalle, jolla ei ole sijaa työläppärille eikä millekään muulle kirjoittamiseen, sisältöjen tuottamiseen tai bloggaamiseen liittyville ajatuksille.

Palaan takaisin blogitaajuudelle maanantaina 22.10. 

Siihen saakka kurki seuraavan viikon ajan Rouva Sanan reissupäiväkirjaa Instagramin puolelta.

Reissupäiväkirja käynnistyy lauantaina 13.10. alkaen, jolloin kuulet, mitä se käsittelee, ja reissupäiväkirja päivittyy lauantaihin 20.10. saakka.

Aurinkoista lokakuuta ja iloista oloa kaikille syyslomaa ensi viikolla viettäville!

Rouva Sana, kahvitauko, blogi, bloggaaminen, Tuias, syksy



2 kommenttia

  1. Oikein ihanaa lomaa sinulle ja kaunista lokakuuta Rouva Sana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihin tämä viikko oikein karkasi...:)? Ihanaa lokakuuta Outi sinulle! Valoa ja iloa.

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram