Paketissa vuosi 2021

20 joulukuuta 2021

Muistatko, kun kesällä ennen (lyhyelle) lomalleni jäämistä ylistin kiitollisuuslistaa

Vaikutuin työyhteisökouluttajan ja -valmentajan Sari Hämäläisen lanseeraamasta ajatuksesta, jonka mukaan meidän työllisten tulisi loma-ajan pitkien to do -listojen sijaan tehdä ennen lomaa listaa siitä, mitä kaikkea olemme jo tehneet: mistä olemme menneiden kuukausien osalta kiitollinen.

Kiitollisuuden tunne lisää tutkitusti tyytyväisyyden tunnetta omaa elämää kohtaan. Samalla konkreettinen lista toimii perusteluna sille, miksi loma on ansaittu. 

En tiedä, oletko sinä samanlainen kuin minä, mutta minusta monesti tuntuu, että loma ja joutilas tauko tekemättä mitään pitää ansaita. 

Ikään kuin tekemättömien töiden lista olisi parempi keino tienata itselleen lupa hetken huilimisen kuin jo tehtyjen töiden lista.

Parhaiten näkee katsomalla taakse

Asiat näkee paremmin, kun niihin ottaa etäisyyttä, ja perspektiivi on hieman pitempi. Vaikka vuoden tai jopa kahden mittainen.

Viimeiset pari vuotta eivät ole olleet helppoja. Nyt oivallan, kuinka olisin voinut sivuuttaa monella vuoden 2021 elämässäni kokonaan (ja erityisesti vuoden 2020, mutta se on jo ollutta ja mennyttä). 

En taida olla ainoa.

Olin vuosi sitten hukassa ja surkeana. Mitä pitemmälle vuosi eteni, sitä kaoottisempana vuosi näyttäytyi.

Onneksi pohjalta ei pääse enää syvemmälle, ja pohjalla on vain kaksi vaihtoehtoa. Jäädä tai tehdä, jotain. Minä tartuin jälkimmäiseen.

Tajuan nyt, että vuoden takainen päätökseni lähteä mukaan Toimiva arki -valmennukseen oli yksi koronavuoteni parhaimpia. 

On vaikea ottaa selvää, mikä oli muna ja mikä kana eli mikä oli seurausta mistäkin. Muutoksen tuulet ovat usein hitaat, ja ne erottaa vasta ajan kuluessa.

Olen kuitenkin lähes varma, että tämän vuoden loppu ei päättyisi niin menestyksekkäisiin tunnelmiin ilman keväällä loppuun saattamaani valmennusta.

Kun menettää, oppii arvostamaan

Millaisen vuoden 2021 kääräisen sitten pakettiin?

No ainakin tällaisen:

1. Mitä enemmän lakkasin pingottamasta etukäteen, sitä enemmän arki alkoi vastoinkäymisten jälkeen kannatella. 

Kun hellitin, maailmankaikkeus oli kuulolla, ja alkoi tarjoilla sitä, mitä kaikkein eniten kaipasin: töitä.

Merkittävä muutos tapahtui tämän syksyn aikana. 

Yhtäkkiä, siis kirjaimellisesti yhtäkkiä ilman, että minulla oli mitään tekemistä asian kanssa, kalenterini alkoi täyttyä työtarjouksista. 

Tuli loppuvuosi, joka ei ollut identtinen minkään aikaisemman yrittäjävuoteni kanssa. Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet hektisimmät kuin koskaan, ikinä, milloinkaan.

(Ja toim. huom!, olen nauttinut joka ikisestä kiireisestä sekunnista!)

Paradoksi siis ilmeisesti tämäkin, mutta hyvää työkiirettä oppii arvostamaan, kun sen menettää.

Kun olen kuuluttanut monille ääneen "Kiitos kysymästä, olen ollut tosi kiireinen", olen sanonut sen nyt vain syvää ylpeyttä ja onnea tuntien.

Elämä on chillii

2. Omista luovista aikaansaannoksistaan ei voi olla kai koskaan onnellinen liikaa. Lisään siksi saman toistamiseen listalleni: toisen julkaistun kirjani, Minustako bloggaaja? - Bloggaajan työkirjan.

Kiitollisuuden tunnettani lisää koskettavien palautteiden määrä. Teosta on pidetty esikoista parempana.

Konkarikirjoittajalle (jolla tarkoitan siis pitkää, 25 vuoden työuraani kirjoittajana) se ei ole mikään itsestäänselvyys. 

Kiitos sinulle, sinulle ja sinulle, ja kaikille teille, jotka olette kirjan lukeneet ja sitä kommentoineet!

3. Alkuvuoteen mahtui lukematon määrä onnistuneita koulutuksia. Loppuvuodesta ne saivat kuitenkin erilaisen buustin, kun verkon sijaan niitä uskallettiin toteuttaa yhä merkittävässä määrin myös livekoulutuksina.

Johtuen ominaispiirteistäni ja työni yksinäisestä luonteesta, elän ihmisten kohtaamisista. Mikään ei voita ajatusten vaihtoa kasvokkain.

Koulutin tauon jälkeen syksyn aikana myös noin 16-30-vuotiaita nuoria ja nuoria aikuisia. Pyysin heiltä työstäni palautetta, ja sain. 

Parhaita toteamuksia olivat "Kiitos chillistä kurssista" (soulahtavan rokkirouvan sydän pakahtuu) ja "Oot ollu aina supermukava ja osasit opettaa tosi hyvin".

Opiskelijat eivät aavista, miten voimaannuttava kokemus heidän palautteidensa vastaanottaminen yksinäisen työn puurtajalle  oli. 

Teen heidän sanoistaan itselleni huoneentaulun, ja luen niitä, kun työarki lyö seuraavan kerran päähäni moukarilla.

Salaisten haaveiden toteutuminen, osa yksi

4. Vihdoin tänä syksynä uskalsin seurata unelmiani, hakeuduin vuosikausien jahnaamisen jälkeen aikuisten sanataideohjaajaopintoihin, ja tulin valituksi. 

Päätökseni oli paras pitkään aikaan. Opiskelen sanataideohjaajaksi työni ohessa, ja jos kaikki menee nappiin, valmistun ensi kesään mennessä.

En tiedä, miksi omat salaiset haaveet uhkaavat usein jäädä salaisiksi. Miksi niiden toteuttaminen vaatii rohkeutta ja.. ballseja.

Nyt kuitenkin tiedän, että olen opinnoissani omieni joukossa, ja saan buustia toiseen salaiseen haaveeseeni: suomalaisen sisällöntuotantokoulutuksen kehittämiseen luovan kirjoittamisen keinoin.

5. En taida olla viimeisessä asiakohdassani ainoa, mutta - 

Tässä vaiheessa kalenteria olen syvästi kiitollinen selviämisestäni tästä(kin) vuodesta selväjärkisenä. 

Selvää on, että vaikka vuosi ei ollut yhtä murjova kuin edellinen, ei tämäkään muistuttanut kuin etäisesti vanhoja hyviä aikoja. 

Jäin kaipaamaan ihmisten livekohtaamista, halauksia ja vieri vieressä ihmisten kanssa olemista.

Liikkumista ja itsensä toteuttamista ilman jatkuvaa pohtimista liikkeen aa vaikutuksesta beehen ja siihen, mitä beestä voi pahimmillaan ceen muodossa seurata.

Jäin kaipaamaan livekonsertteja, tanssimista tungoksessa korvia huumaavan musiikin pauhatessa täysillä, ystävien kanssa valvomista aamuyöhön, maailmaparannusta viinilasillisten ääressä, matkustamista ja maailman näkemistä.

Jäin kaipaamaan paljon, ja silti - tässä sitä vain mennään ja porskutetaan. Kohti uutta, tulevan vuoden kujeita ja koukkuja.

Toivottavasti porskutat sinäkin.

Tämä on vuoden viimeinen blogikirjoitus aika tavalla erilaisen blogivuoden päätteeksi. Katsotaan, mitä uusi vuosi 2022 tuo tullessaan. 

Jos saan itse toivoa, toivottavasti ainakin vähän nykyistä enemmän blogikirjoitusaikaa.

Rentouttavaa ja joutilasta joulunaikaa, ja säkenöivää uutta vuotta 2022! Tavataan taas ensi vuonna.




1 kommenttia

  1. Ihanaa joulun aikaa ja kaunista ja unelmia täynnä olevaa vuotta 2022 sinulle Minna <3
    Virtuaalihali <3

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram