tag:blogger.com,1999:blog-4405913409129045093.post3232450776228668495..comments2023-06-20T10:31:11.359+03:00Comments on Rouva Sana, vapaalla: Pelkkää suoraa viivaaRouva Sanahttp://www.blogger.com/profile/03419162942931599660noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-4405913409129045093.post-61214839396330255442020-08-24T10:08:52.950+03:002020-08-24T10:08:52.950+03:00Aah, miten loistava metafora: "me olemme kuin...Aah, miten loistava metafora: "me olemme kuin kiertoradalla, emmekä erota asemaa, jolla jäädä pois". Ihan mielettömän hieno ilmaisu. Juuri siltä minustakin tuntuu. <br /><br />Oma kiertoratani on vain kuin viivasuora tie, joka vain jatkuu ja jatkuu: kilometritolkulla - ja joka varmaan alkaa välillä alusta uudelleen kuin sinun kiertoradallasi. <br /><br />Tässä ajassa ärsyttää sellainen yleinen reippaana olemisen pakko. Ikään kuin me emme saisi tuntea tai kokea lainkaan surun, pelon ja heikkouden tunteita - ja varsinkaan puhua niistä julkisesti.<br /><br />Että ainoa sallittu on sosiaalinen ja yhteinen pakko tai missio löytää tästä ajasta vaikka väkisin hyvää (sillä heikkous ja pelko on synonyymi muutoksen vastustamiselle). <br /><br />Eihän se niin mene. Elämisen kirjoon kuuluvat kaikenlaiset tunteet ja tuntemukset. Jos tämä aika ei herätä niistä negatiivisimpia niin mikä sitten? Ikävilläkin tunteilla voi olla hyvät puolensa: yhdessä koettuna ja jaettuna ne saattavat voimaannuttaa ja antaa ainakin hetkellistä luottamusta tähän päivään.<br /><br />Roppakaupalla aurinkoa viikkoosi <3!Rouva Sanahttps://www.blogger.com/profile/03733526836610929153noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4405913409129045093.post-27118000781310903522020-08-21T15:21:36.368+03:002020-08-21T15:21:36.368+03:00Miten hienosti kuvailetkaan mun fiiliksiä tai usko...Miten hienosti kuvailetkaan mun fiiliksiä tai uskonpa, että useampien meistä. Tää korona-aika on kyllä vienyt pohjan kaikelta uudelta ja innostavalta. <br />Olen varmaan pudonnut jollekin kiertoradalle, josta on vaikea nähdä oikeaa asemaa, jossa jäädä pois. Odotan varmaan jotain tuttua, vanhaa ja vakaata, mihin olen tottunut.<br />Pelottaa ja ahdistaa ... en saa mitään aikaan, mikään ei oikeasti oikein inspaa.<br />Tule jo vapaus tai ainakin kerro miten tästä eteenpäin!<br />Onneksi aurinko vielä paistaa ja tulossa lämmin viikonloppu, nautitaan nyt edes siitä <3. Saaranlautasellahttps://www.blogger.com/profile/01417888220151535599noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4405913409129045093.post-64819212479567315562020-08-20T11:02:41.286+03:002020-08-20T11:02:41.286+03:00Pirjo, nyt kyllä minun silmäni kostuvat täällä <...Pirjo, nyt kyllä minun silmäni kostuvat täällä <3. Betoniset perustukset ja betoninen jalusta; ihan mielettömän kuvaava aloitus ja huikeita metaforia. Muistan ne todennäköisesti nyt aina <3.<br /><br />Luulen, että tämä aika jakaa ihmisten tunnot kahtia. On niitä, joiden elämään korona ei ole tuonut juuri minkäänlaista muutosta: työt ja toimeentulo jatkuvat niin kuin aina ennen (ehkä korkeitaan kotoa käsin tehden) ja elämisen rytmikin on monilla olla sellainen, että sitä eivät ulkoiset muutokset ole juuri hetkauttaneet.<br /><br />Sitten on meitä, joiden leipä sai keväällä yhdessä yössä kovan kolauksen, huoli toimeentulosta on suuri ja ulkoa tulleet rajoituksetkin muuttivat omaa arkea. <br /><br />Ainoa varma asia on toki muutos, mutta se ei tarkoita aina sitä, että se olisi kivuton. Meistä monilla on pitkä tie kärvistellä kohti uutta vuotta. Se on helpompi kulkea, kun tietää, että matkalla mukana on hengenheimolasia.<br /><br />Kiitos Pirjo, kun kävit kylässä! Kiitos kauniista ajatuksistasi <3.Rouva Sanahttps://www.blogger.com/profile/03733526836610929153noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4405913409129045093.post-46740918493826396652020-08-19T20:07:03.620+03:002020-08-19T20:07:03.620+03:00Hienosti kirjoitettu! Niin koskettava ja viimeiset...Hienosti kirjoitettu! Niin koskettava ja viimeiset rivit saivat silmäni kostumaan. Tässä yritetään olla reippaita ja kehittää uutta ja samaan aikaan voimakas vuoksi kaivaa hiekkaperustuksia alta. Onneksi siellä jossain on myös betoniperustukset, jotka ovat minua itseäni. Siinä ympärillä on hiekkaa, joka on liiketoimintani tapahtuma-alan yrittäjänä. Ja se valuu sinne ja tänne, vaikka kuinka lapioisimme sitä ja yrittäisimme sekoittaa joukkoon edes hitusen sitä betonia.<br /><br />Se empatian määrä, joka näkyy ystävien ja yrittäjäkollegoiden kasvoilta on suuri. Osa tosin kääntää katseen pois, kun ei halua omaan epävarmuuteensa enää lisää taakkaa. Itselleni auttaa nyt työpäivien selkeä rytmitys työhön ja lepoon sekä harrastuksista kiinni pitäminen. Silloin saa ajatukset pois tästä kaaoksesta. Muistetaan, että meillä jokaisella on se betoninen jalusta - se meidän oma sielu. Sitä ei lopulta epidemia pysty viemään, kun jaksamme vain uskoa ihmisyyteen tämän kaiken keskellä. Pirjo Kivistöhttps://www.blogger.com/profile/12114468927670400078noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4405913409129045093.post-30107854027291334272020-08-18T17:46:08.923+03:002020-08-18T17:46:08.923+03:00Voi Marjo kiitos! Olipa ihan mielettömän energisoi...Voi Marjo kiitos! Olipa ihan mielettömän energisoivaa kuulla ajatuksiasi ja tietää, että nämä tunnot yhdistävät. Jossain kummallisessa olotilassani kuvittelin, että tämä on vain toimeentulosta huolissaan olevien juttu. Nyt ymmärrän, että tuntemukset ovat yhteisiä työstä ja työn tekemisen muodosta riipumatta.<br /><br />Osut niin naulan kantaan analyysilläsi tämän ajan näköalattomuudesta. Se on juuri se, joka iskee meihin kaikkiin todennäköisesti eniten. Mikäpä tässä olisi olla, jos tietäisi, että tällä kaikella on selkeä päättymispäivä. <br /><br />Mutta ei.<br /><br />Kevään ja kesän yli sitä jaksoi sillä ajatuksella, että syksyllä toivottavasti helpottaa (sillä_pakkohan_sen_on_eikö). Nyt on pakko todeta, että ei se mitään helpota. Kukaan ei edes tiedä, koska kaikki on jälleen kuin helmi-maaliskuun sykkivässä olotilassa. <br /><br />Uudesta on yritettävä tehtävä normaalia (ja se etoo..).<br /><br />Luonto on minunkin henkireikä. Nyt vain olen joutunut toteamaan, että kaikki ne, josta normaalisti saan voimaa, eivät toimi. Kaikki ne ovat kääntyneet ikään kuin sisäänpäin. Vaikka maaliskuussa kuvittelin toisin, totuus on, että en ole liikkunut luonnossa vuosikausiin niin vähän kuin tänä keväänä ja kesänä. Ja se on oikeasti jär-kyt-tä-vää.<br /><br />Tsemppiä Marjo sinullekin <3! Sitä me kaikki tänä syksynä tarvitsemme.Rouva Sanahttps://www.blogger.com/profile/03733526836610929153noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4405913409129045093.post-86959755972483387702020-08-18T17:32:52.923+03:002020-08-18T17:32:52.923+03:00Tämä kuulostaa nyt lievästi omituiselle, mutta san...Tämä kuulostaa nyt lievästi omituiselle, mutta sanonpa kuitenkin silti: ihanaa, että nämä tunnot eivät ole vain yrittäjien yksinomaisuutta. <br /><br />On vertaistukea parhaimmillaan, kun kuulee, että taidamme seilata kaikki tuntojemme kanssa yhdessä ja samassa suuressa veneessä Atlantin kokoisella aavalla merellä. <br /><br />Huoh, todellakin!Rouva Sanahttps://www.blogger.com/profile/03733526836610929153noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4405913409129045093.post-91634253875029699172020-08-18T17:11:58.830+03:002020-08-18T17:11:58.830+03:00Hyvin kiteytetty kuvaus tästä korona-ajasta!
Kun...Hyvin kiteytetty kuvaus tästä korona-ajasta! <br /><br />Kun ei ole vielä selvinnyt miten tämä kaikki loppuu tai loppuuko se edes ollenkaan monet meistä "lilluvat". Sitä ikäänkuin ajelehtii päivästä toiseen odottaen edes pientä pilkahdusta muutoksesta. <br /><br />Tunnistan tuon kännykän kädessä. Minulle se merkitsee tiedon etsimistä. Olisiko jossain näkyvissä jo valoa pitkän ja pimeän tunnelin päässä edes vähäsen? Tai olisiko joku rokote ehkä jo kehitetty niin pitkälle, että tämä "lilliminen" loppuisi ja alkaisi normaali arki. <br /><br />Uusi normaali on minustakin vähän viivamainen vaikka en yksityisyrittäjä olekaan. Päivistä puuttuu ne kontaktit ja kohtaamiset. Tai yllätyksellisyys kun kauppareissutkin pitää suunnitella maskien, hanskojen ja kellonaikojen mukaan. <br /><br />Olen itse löytänyt tyyneyttä tähän aikaan ja saanut samalla myös energiaa itseeni luonnosta. Keväällä tuli tarvottua niin monia luoltopolkuja, että en koskaan muutamassa kuukaudessa aiemmin ole näin tehnyt. Metsässä tunsin olevani turvassa vihreässä sylissä ja hengitin hartaudella syvään kurkkimatta koko ajan olkapäiden yli. <br /><br />Tsemppiä tulevaan . kyllä me tästä selviämme yhdessä! Marjo https://www.blogger.com/profile/04035795067126317927noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4405913409129045093.post-28583699781656899592020-08-18T13:07:50.517+03:002020-08-18T13:07:50.517+03:00Niin tutun tuntoisia fiiliksiä sanoitit tänne. Jos...Niin tutun tuntoisia fiiliksiä sanoitit tänne. Jostain pitää nyt löytää sitä energiaa, huoh! Outi Krimou/Outi's lifehttps://www.blogger.com/profile/09824619525592258820noreply@blogger.com