Jos rillumareikesäteatteri ei ole sinua varten, usko tai älä, huutosi on vastattu. Järvenpään kesäteatteri esittää tänä suvena Hella Wuolijoen klassikkonäytelmän Niskavuoren Heta.

Rouva Sana pääsi seuraamaan näytelmää kuluneella viikolla ja nautti. Näytelmä kun on ehtaa draamaa: jykevää ja perinteistä tarinankerrontaa, jolta on turha odottaa kovin iloluontoista loppua, vaikka kesäteatterissa ollaankin.

Virkistävä poikkeus siis.

Niskavuoren Heta (Anu Uhlenius) ei kyntteliköistään luovu (kuva: Järvenpään kesäteatteri).

Niskavuori kuuluu olleen jo pitkään Järvenpään teatterin to do -listalla, ja tänä suvena palaset loksahtelivat heillä oikein kohdalleen.

Valmistelutyö ei ole ollut vähäinen. Yksinomaan 23 harrastajanäyttelijän saaminen näyttämölle yhtä aikaa ei ole mikään pikkujuttu.

Niskavuoren Heta on yksi osa Hella Wuolijoen viisiosaisesta Niskavuori-klassikkosarjasta. Se kaipaa tuskin juuri esittelyjä, mutta kerronpa siitä silti muutaman sanasen.

Wuolijoki kirjoitti suomalaisen kirjallisuuden perusteoksina pidetyn Niskavuori-sarjansa kahden vuosikymmenen aikana 1930-1950-luvuilla. Sarjan keskiöön päätyivät naiset - vahvat ja itsenäiset naiset - ja heidän ei ehkä ihan niin vahvat puolisonsa ja/tai miehensä.

Vaikka Niskavuori-sarjassa on kyse eritoten riippumattomien naisten puolesta puhumisesta, taustalla kulkee monta muuta teemaa: taistelu rahasta, vallasta ja kunniasta sekä itsenäistyvän (erityisesti Niskavuoren Hetassa) sekä kaupungistuvan Suomen kuvaaminen.

Jos mikään ei ole nyt niin kuin ennen, ei sitä ollut 1900-luvun alkupuolellakaan.

Järvenpään kesäteatterin Niskavuoren Hetassa loistaa pääroolikolmikko: Hetaa esittävä Anu Uhlenius, Akustin roolissa näyttelevä maskuliininen Tommi Kolehmainen ja Siipirikkoa esittävä ihana ja herkkä Pauliina Naala.

Uhlenius on Hetan rooliin täydellinen napakymppi. Rooli on kuin tehty hänelle, ja hänen suoritustaan ei voi kuin ihailla. Heta kun ei ole kuitenkaan mikään pikkuruinen tyyristyllerö vaan lujatahtoinen persoona (jolle voisi olla käyttöä ihan nykypäivänäkin..).

Suurinta mannaa Rouva Sanan silmille ja korville olivat kuitenkin näytelmän valtaisat joukkokohtaukset, joka soljuivat eteenpäin kuin soliseva vesi, mutta olivat jykeviä kuin kivi.

Ne tekivät näytelmästä dramaturgisesti mielenkiintoisia ja kuljettivat tarinaa taidokkaasti eteenpäin.

Ammattiohjaaja Tiina Brännare ja koreografi, Keski-Uudenmaan tanssiopistosta tuttu Virpi Maisala olivat tehneet käsittämättömän taitavaa työtä hioessaan työryhmän liikkeitä yksiin lähes sekunnin tarkkuudella.

Yksi oli kuitenkin Järvenpään kesäteatterin Niskavuoren Hetassa Rouva Sanan mielestä ylitse muiden: Altti Uhlenius ja yhtä virttä lukuun ottamatta hänen näytelmää varta vasten säveltämä musiikkinsa.

Se oli ni-in kaunista, ponnekasta, mahtipontista ja herkkää - kaikkea tätä yhtä aikaa -, ja samalla kuin piste joukkokohtausten päälle.

Jos olisin sulkenut silmäni, olisin voinut kuvitella katsovani maailmanluokan draamaelokuvaa tai kovalla rahalla toteutettua kotimaista tv-sarjaa.

No, nyt Rouva Sana istui suvisessa kaatosateessa katsomassa Niskavuoren Hetaa, eikä harmittanut yhtään.

Järvenpään kesäteatterin katsomo on saanut ylleen jykevän katoksen ja teatterinautinto oli taattu.

Akustin salainen aarrearkku (Kuva: Järvenpään kesäteatteri).

Niskavuoren Heta Järvenpään kesäteatterissa (Stålhanentie, Vanhankylänniemi) 16.8. asti. Seuraava esitys ensi sunnuntaina 28.6. klo 15. Lisätiedot ja liput www.jarvenpaanteatteri.fi.

Järvenpään kesäteatteri Järvenpään teatteri kulttuuri Niskavuoren Heta teatteri Vanhankylänniemi