Kaikella on hintalappunsa

Kohdennetaanpa katse ammatillisen koulutuksen varusteluun ja sen hintalappuihin.

Opiskelijoiden kirjat maksavat xx euroa kappaleelta. Ei ole salaisuus, että niiden hankkimisesta on tingitty.

Amiksissa on siirrytty aikapäivät sitten sähköisiin teoria-aineistoihin ja harjoitettu ekologista opiskelemista: kierrätetty oppikirjoja ikäryhmiltä toisille.

Kynät ja paperit ovat kirjoja edullisempia. Ne sekä post it –laput ja muut ryhmätyömateriaalit maksavat xx euroa. Niihin amiksissa on yhä varaa. Toistaiseksi.

Liiketoiminnan perustutkintoa opiskeleville merkonomiopiskelijoille arvokkain investointi on läppäri. Se maksaa xxx euroa. Vain.

Jos kampuksella koulutettaisiin maanrakennuskoneen kuljettajia, heidän opiskeluvälineensä ne vasta maksaisivatkin. En uskalla edes ajatella paljonko yksi kaivuri maksaa.

Oma hintalappunsa on koulurakennuksille, luokkahuoneille, huoneissa oleville pöydille ja tuoleille, vessoissa rullalla oleville paperille, käsipyyhkeille, ja aterioille, joita opiskelijoille yhä tarjotaan.

Hintalappu on olemassa myös oppilaitosten henkilökunnalle: vastuuopettajille, tunti- ja sijaisopettajille, jotka asuvat kehiin, kun oma opettaja sairastuu, tiiminvetäjille, jotka huolehtivat opiskelijoiden ja vähän opettajienkin kouluarjen sujumisesta, ammattiohjaajille, joita monet opiskelijat tapaavat lähes yhtä usein kuin opettajia, kuraattoreille sekä oppilaiden ohjaajille, joita ilman suuren osan opiskelijoiden nykyisyys ja tulevaisuus olisi pelkkää harmaata massaa.

Opiskele, 

mutta vain kerran

Nyt tälle kaikelle tulee jonkinlainen piste.

Ammatillisissa koulutusorganisaatioissa odotetaan jännityksellä joulukuuta, jolloin vierailulle ei tule lahjoja tarjoileva joulupukki vaan Arkadianmäellä Helsingissä istuva hallitus. Sen on määrä paljastaa, miten ammatilliseen koulutukseen kohdennettavat 150 miljoonan määrärahaleikkaukset jaetaan.

Survimen alle ovat joutumassa kerran ammattiinsa kouluttautuneet aikuiset. Hallituksen mukaan vähempikin opiskeleminen yhteiskunnan piikkiin pitää heille riittää.

Se on merkillinen johtopäätös.

Ristiriitaiseksi päätöksen tekee se, että sama joukko on samaan aikaan huolissaan osaavan työvoiman saatavuudesta ja muistuttaa, kuinka “uusiin osaamistarpeisiin vastaaminen edellyttää koulutusjärjestelmältä joustavuutta sekä ihmisille mahdollisuuksia päästä tarvitsemaansa koulutukseen työn ohessa ja sen aikana.” 

Opiskella ja oppia siis pitäisi, mutta miten, se jää hämärän peittoon. Sillä kuten keittiöissä ja amiksissa, kokkailujen toteuttamiseksi opiskelemisen ainekset edellyttävät rahaa.

Opiskele ja maksa

Ammatillinen koulutus on peruskoulunsa päättäville opiskelijoille tärkeä väylä niin työelämään kuin jatko-opintoihinkin. Mutta amis on tänä päivänä tärkeä vaihtoehto myös jo kerran ammattiin valmistuneille aikuisille.

Käsi sydämelle: kuinka varma sinä itse olit 16-vuotiaana omasta uravalinnastasi? Entä kuinka mones työura sinulla on työurasi aikana menossa?

Niinpä, näin arvelinkin. Tämäkin amisope täällä ei ole aina ollut ammatillinen opettaja.

Mitä mieltä olisit ollut, jos joku olisi sanonut, että siitä vain, opiskele, kunhan teet sen omakustanteisella sapattivapaalla. Olisitko opiskellut?

150 miljoonan euron säästösumma on iso. Niin iso, että se sanoo harvalle jotain.

Opettajien ammattijärjestö OAJ:n valtuusto on konkretisoinut leikkausten tason. Ammatillisen koulutuksen tulevat määrärahaleikkaukset tarkoittavat reilun 2000 opettajan irtisanomista.

Väki vähenee, 

mutta pidot eivät parane

Vaikka koulutusorganisaatioissa odotetaan vielä lopullista tietoa määrärahaleikkausten kohdentamisista, jo pelkkä tieto on alkanut vaikuttaa. Amiksissa on käynyt tänä syksynä yhteistoimintaneuvotteluiden aalto.

Jos ammatillisessa koulutuksessa ei nitistetä nyt opettajista tai ammattiohjaajista, nitistetään opettajien ammattitaidon kehittämisestä ja siihen varatuista resursseista, opiskelijoiden ryhmäyttämisistä ja vertaistoiminnasta, opiskelijoiden opiskelua tukevasta pajatoiminnasta, työelämäyhteistyöstä, läppäreistä – ja ehkä niistä viimeisistä oppikirjoistakin.

Varmaa kuitenkin on, että jostain jatkosta nitistetään. Koska se 150 miljoonaa euroa.

Kun nyt nitistetään, väki vähenee, mutta pidot eivät enää parane. Kärsijöiksi joutuvat myös he, jotka ovat vasta ensimmäisellä opiskelukierroksellaan.

Amisopiskelijoiden tärkein tuleva pääoma ja ammatillinen henkivakuutus on oma pää, omat kädet: oma osaaminen.

Amikset eivät ole poikkeus keittiöistä. Opiskelunälkäisten vatsojen täyttäminen, oman osaamisen kehittäminen ja ylläpitäminen, edellyttää rahaa.