Iloa tuottavia asioita
Iloa tuottavia asioita viime aikoina:
Kirjoittamisen flow
Siis se tunne, kun tiedät, että meneillään on tuhat ja yksi työ- ja vähän muutakin asiaa yhtä aikaa, mutta työn tekeminen sujuu kuin tanssi: sanat asettuvat peräkkäin ilman väkivaltaa ja päivien ajatustyötä, ja kehräät oman työsi äärellä tyytyväisenä kuin kissa.
Palaute ja kauniit sanat
Se (toinen) tunne, kun tajuat, että oma osaamisesi huomattu, sitä arvostetaan ja saat tekemisestäsi kaunista palautetta. Ja se, kun tiedät olevasi palautteen arvoinen ja osaat ottaa sinulle lausutut sanat vastaan (jonka jälkeen kätket sanojen aikaan saaman tyytyväisyyden tunteen syvälle sydämeesi ja päätät kaivaa sen sieltä esiin aina, kun arki hakkaa rintaan).
Oppimisen ilo
Elämässä tapahtuu joskus asioita, joita jäät pohtimaan jälkikäteen vielä pitkäksi aikaa. Kuten nyt esimerkiksi minä omien sanataideohjaajaopintojeni käynnistymistä. Kun tulin tänä vuonna valituksi kohtalaisen suosittuihin opintoihin ja ne vihdoin syyskuussa käynnistyivät, mietin, miten ihmeessä olin osannutkaan vetkutella inspiroivan ja minua olennaisesti olevaan osaamisen alaan liittyvän koulutuksen aloittamista niin pitkään: aina syksyyn 2021 asti. Muistan nimittäin, että aikuisten sanataideohjaajakoulutus on ollut haaveenani vähintään 10 vuotta. Ja kuinka kaiken tämän jälkeen tajuat, miten huumaavaa ja hurmaavaa on olla osa yhteisöä, joka puhuu ja ajattelee kanssasi samaa kieltä ja ymmärtää sinua pelkästä puolesta sanasta. Ja kuinka iloista ja merkityksellistä uuden oppimisen ilo voikaan olla - jopa vielä tällaisessa rouvasiässä.
Kohtaamiset nelijalkaisten kanssa
Juoksu- ja kaikkien muidenkin lenkkieni yksi ohjaava ajatus on, että liikun ilman seuraa, koska liikkuminen on omaa aikaani (sääntöön liittyviä poikkeuksia lukuun ottamatta, joita on muuten kyllä oikeasti ikävä). Siksi en ole lenkeilläni juuri kiinnostunut muista. Mutta nelijalkaisista lenkkeilijöistä olen. Kerran laskin, että tervehdin yhden juoksulenkin aikana kaikkiaan kahdeksaa eri karvakasaa (joista osaa on melkein aina pakko pysähtyä konkreettisesti rapsuttamaan). Sellaisista kohtaamisista ei voi olla mitään muuta kuin iloinen.
Neulontatyöni
Ihmeiden aika ei ole ohi. Sain alkusyksyn aikana valmiiksi viime tammikuussa (!) aloittamani villashaalin, ja heti sen kylkeen aloitin perinneprojektini: vähintään yhdet villasukat talvessa -neulontatyöni. Sukista saattaa jopa tulla valmista vielä ennen ensi lokakuuta.
Ahdistamattomat kasvomaskit
Ensin odotat kuin kuuta nousevaa, että maailma vapautuu kasvomaskien käytöstä, ja juuri silloin se päivä ei tunnu koittavan koskaan. Ja sitten yhtäkkiä The Päivä tuleekin nopeammin kuin osaat aavistaa, ja huomaat omaksi yllätykseksesi, että olet tottunut maskiin niin, että jatkatkin vapaaehtoisesti sen käyttämistä. On se maailma välillä aika ihmeellinen.
Somettomuus, puhelimettomuus, kamerattomuus, telkkarittomuus
Aluksi alkaa ahdistaa jatkuva somessa häärääminen. Sitten ärsyttää käden jatkeeksi kasvanut puhelin. Sen jälkeen lähes yhtä aikaa tajuat, kuinka vähän olet ollut pitkään aikaan kiinnostunut Netflixistä tai mistään muustakaan telkkaritarjonnasta (tällä viikolla päättynyttä Hemingway-dokkarisarjaa lukuun ottamatta), eikä sinua ole innostanut ulkona kameran kanssa heiluminenkaan. Ja sitten huomaat, kuinka kännykkäsi ilmoittaa maanantaisin puhelimenkäyttösi vähentyneen (ja taas vähentyneen ja taas vähentyneen), ja tajuat, kuinka vähän sinua lopulta ahdistaa mikään tonttomuus. Mietit vain, että tämä on nyt tällainen syksy, ja onpa se aika iloinen (ja jatkat sen jälkeen kirjan lukemista - tai sen villasukan kutomista).
Syksyn pakahduttava kauneus
Siis kyllä! Jos minulta kysytään, se on kaunis yhä. Naismuistiin ei eteläisessä Suomessa ole ollut syksyllä yhä upeaa väriloistoa, joka vain jatkuu ja jatkuu. On kuin syksy olisi päättänyt, että se pitää kiinni mekostaan kynsin ja hampain eikä luovuta tanssivuoroaan talvelle. Vai milloin viimeksi olet muka nähnyt etelä-Suomessa yhtä upean väriloiston kuukauden ajan yhtäjaksoisesti?
Syysloma
Vaikka kuinka kesän jälkeen väitin ja halusin uskotella itselleni, että yrittäjä pärjää hyvin kahdella kesälomaviikolla, tiedän nyt, että ei muuten pärjää. Siksi lauantaina koittava viikon mittainen syysloma on todellakin iloa tuottava asia juuri nyt - ja aika varmasti koko loppuvuoden ajan.
