Featured Slider

Ihan maksuton etätyötila - Etälä

Yrittäjyyteni eräitä parhaita puolia on, että saan tehdä töitä silloin, kun haluan - erityisesti, kun yritykselläni ei ole käytännössä virallisia aukioloaikoja.

Työpäiväni noudattavat samaa kaavaa. Herään joka aamu aika tarkkaan kello 6.30.

Luen pikaisesti sähköpostit, katson, mitä maailmalla on yön aikana tapahtunut, keitän kahvit, avaan läppärin - ja ryhdyn hommiin.

Lähes poikkeuksetta vielä joka aamu yöpuvussa. Kello on tuolloin korkeintaan seitsemän.

On nautinnollista huomata tehneensä töitä jo pari tuntia ennen kuin muu Suomi herää vasta vähitellen eloon. Aamulla ehtii paljon, kun valtaosa asiakaskäynneistä ajoittuu aikaisintaan aamukymmeneen.

Olen sosiaalinen erakko. Vaikka elän vuorovaikutuksesta ja ihmisistä, rakastan tehdä töitä omassa yksinäisyydessäni. Olen silloin usein myös tehokkaampi.

Oli minulla yrittäjyyden alkutaipaleella yhteisöllinen työtilakin. Huomasin omien työrutiinieni sopivan minulle kuitenkin niin hyvin, että luovuin työhuoneestani aika pian.

Turha maksaa turhasta.

Toisin kuin monet muut tietotyöläiset en juuri kaipaa kodin ulkopuolista rauhaa, en draivikkaampaa tekemisen meininkiä kollegojen kanssa yhteisöllisen työpöydän ääressä, enkä edes monen sisällöntuottajan ylistämää kahviloiden tuomaa sykettä.

Viihdyn ja saan parhaiten aikaan tässä ja nyt: kotitoimiston työpöydän ääressä (varsinkin, kun minulla on vihdoin lähes kolmen vuoden yrittäjätaipaleen jälkeen ihkaoma työsoppi... mutta siitä lisää joskus myöhemmin).

Etälä, yhteisöllinen työtila, Järvenpää, Keski-Uudenmaan Osuuspankki
Siksi omat kokemukseni keskisen Uudenmaan omasta yhteisöllisestä työtilasta ovat jääneet testitasolle.

Mutta hei vau, mikä työtila meille onkaan tarjolla!

Onko Etälä sinulle entuudestaan tuttu?

Mutta muuten kaikki menee ihan hyvin

Viimeiset puoli vuotta ei ole ollut ihan samanlaista aikaa niin kuin ennen.

Annahan, kun kerron.

Tuusulanjärvi, Ainola, Järvenpää
Olen huomannut elämässäni kummallisia muutoksia.

En tunnista niistä itseäni.

Bloggaamisen tähtihetki - #blogiperjantai18

Olen usein miettinyt, miksi blogin käynnistäminen ja bloggaamisen aloittaminen oli minulle aikanaan niin turkasen vaikeaa.

Perustin ensimmäisen blogini, tämän Rouva Sanan, reilut neljä vuotta ja puoli vuotta sitten.

Olin ammattiylpeä toimittaja, ja vastustin blogia viimeiseen saakka.

Viitisen vuotta sitten bloggaaminen niitti suosiota. Yhä suuremmat joukot halusivat blogata. Se näkyi ja kuului. Yhteistä suurimmalle osalle bloggaajia oli, että he olivat harrastajakirjoittajia.

Bloggaaminen oli hieman julkisuushakuisten ja -kipeiden ihmisten maineessa: "Perusta blogi ja raivaa tiesi ohi vip-jonojen kohti elämäsi kultaa ja kimallusta."

Just.

Eihän kukaan itseään kunnioittava journalisti sellaiseen halua lähteä. Siis asiakirjoittaja, joka on tottunut viestimään objektiivisesti ja kantamaan vastuunsa lukijoilleen.

Että siis johonkin, jossa on vaarana joku glamour. Pois kaikenlaiset blogit minusta.

#blogiperjantai18, blogi, bloggaaminen, bloggaamisen tähtihetki, bloggaaja, Rouva Sana
(Kuva: Pixabay) 


Kunnes päässäni pitkän hauduttelun jälkeen sanoi naks, ja perustin ensimmäisen blogini (ja nyt niitä on muuten kaksi - joissa sitten riittääkin työsarkaa, kun vielä päätyö on valtaosin toisille kirjoittamista...).

Onneksi kuitenkin sanoi, sillä ilman sitä olisin jäänyt paitsi ihan mielettömiä bloggaamisen tähtihetkiä.

Vuosi 2019 Tuusulanjärvellä

Onhan tämä tietysti synti.

En pysy edes itse kärryillä, kuinka mones tämän vuotinen oikein on.

Vuosi 2019 Tuusulanjärvellä, Tuusulanjärvi, Keski-Uusimaa, seinäkalenteri, Rouva Sana, Sisältötoimisto Rouva Sana, Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, Kirje- ja Lomakepaino
 Ainakin kolmas.

Siis julkisessa myynnissä.

Eikö omalla äidinkielellä ole merkitystä?

Miten suhtaudut omaan äidinkieleesi?

Siihen, joka on sinulle äidinmaidossa annettu. Siihen, jolla ajattelet, kirjoitat, ja jonka kanssa olet ensimmäiseksi vuorovaikutuksessa.

Onko se yhdentekevä: kieli kuin kieli?

Vai onko se jotain omaa, melkein jopa pyhääkin?

Tuusulanjärvi, Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, suomen kielen asema, Rouva Sana, äidinkieli, kielellinen erityisvaikeus, suomen kieli

Minulle äidinkieli on kuin ilma, jota hengitän. Siihen kiteytyy koko elämisen arki ja juhla: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

Jos sitä ei olisi, ei olisi minuakaan.

Äidinkieli on enemmän kuin pelkkiä sanoja ja lauseita. Äidinkielen avulla ajattelen, havainnoin ja kommunikoin.

Kun näen ja mietin jotain, päässäni syntyy omalla äidinkielelläni lauseita jo ennen kuin ne on puettu sanoiksi kenellekään toiselle.