Vastuuttomuuksia - keski-ikäisten naisten keskisormen heilautus
* Yhteistyössä Järvenpään teatteri ja teatteriryhmä Kolmassoitto
Ilmassa on jotain outoa taikaa.
Sattumaa tai ei, mutta Vastuuttomuuksia, Järvenpään teatterin perjantaina kantaesityksensä saanut tuorein näytelmä, vyöryy näyttämölle juuri, kun keski-ikäiset naiset ovat yhtäkkiä hoteimmista hoteinta - ainakin, jos on uutisotsikoita uskominen.
"Middle age is sexy now." Keski-ikä on seksikästä, kuuluttaa The New Yorker (ja se mikä on lehdessä, on totta..).
En ole ainuttakaan genreen kuuluvaa elokuvaa tai kirjaa nähnyt tai lukenut Hacksia tai Jenny Hilliä lukuun ottamatta - mutta on tätä aikaa silti kaivattu.
Ja nimenomaan aidossa rehdissä arkimeiningissä ruuhkavuosineen, menopausseineen ja omaishoitajanäkökulmineen.
Sillä riittää jo ruuattomuudella, kuntoilulla, työnteolla ja sosiaalisten suhteiden ja vastuuvelkojen paineiden alla itsensä henkihieveriin riuduttama, mutta silti alati ah niin hehkeä ja kaikissa tilanteissa timmi rouvaskuvasto.
Vastuuttomuuksia on kuin keskisormen heilautus kaikille, koko yhteiskunnalle.
Todellakin, tässä tämä nyt on. Raja on ylitetty. Riittää jo.
WTF.
Vastuuttomuuksia on kolmen erilaisen keski-ikäisen naisen tarina, joka limittyy vähitellen toisiinsa. Samaistumispintaa löytänevät kaikki +40-vuotiaat naiskatsojat.
Maisa (Outi Pippuri), tarinan päähenkilö, on naimisissa miehen kanssa, joka teloo itseään hengästyttävyyteen asti. Maisa ei siis päivystä sairaalassa pienen lapsen vaan lapsenomaisesti käyttäytyvän puolison, suomeksi sanottuna siis keskenkasvuisen aikuisen vuoksi.
Jääköön tässä salaisuudeksi, mikä on viimeisimmän sairaalareissun syy. Maisan elämän täyttää miehen arjen sujuvuudesta huolehtiminen ja ohjelmatoimistona toimiminen.
Omaehtoisesti lapsettomaksi jääneen ja väkivaltaisesta parisuhteesta eronneen Tiinan (Pauliina Naala) ristiksi koituu suhde omaan äitiin. Se on ollut kompleksinen lapsesta saakka.
Syitä lienee sysissä ja sepissä, ja sota-ajan jälkeiset sukupolvet eivät ole oppineet oikein puhumaan.
Nyt äiti sairastaa dementiaa, ja hän on sijoitettuna sairaalan vuodeosastolle, missä vaippojakaan ei ehditä vaihtaa. Kaikenlainen huolenpito äidistä lankeaa maksetusta ammattihoivasta huolimatta Tiinalle.
Yksinhuoltaja-Miian (Anu Uhlenius) teini-ikäinen tytär joutuu puolestaan sairaalaan viilleltyään itseään. Erkkikään ei ota selvää, mikä epätoivoisen teon takana on syynä.
Epäonnistunut äiti-suhde, kaukaiseksi jäänyt isä, päihteet vai... yksinkertaisesti vain teinin haasteellinen ikä.
Niin tai näin, Miia havahtuu, kuinka poissaolevaa lasta kannatellessaan ja arjen haasteista yksin selviytyessään oma elämä on jäänyt tyystin elämättä.
Ja sitten - sitten tulee yhtäkkiä vielä hikikin...
Koko siihen astisen elämänsä ajan vastuullisesti käyttäytyneistä naisista tulee räävittömiä ja täysin vastuuttomia - ja ah, miten vapauttavaa se on.
Katsojastakin.
Fuck you
ihan kaikki!
Vastuuttomuuksia osuu ja uppoaa. Sitä kuvaillaan komediaksi epäreilusta vastuunkannosta, ja sitä se todellakin on.
Vastuuttomuuksia naurattaa, ihan vedet silmissä ja räkä poskella. Samalla näytelmä on kuitenkin niin totta, että se itkettää.
Naurattaa ja itkettää samaan aikaan, enkä enää tiedä, minkä vuoksi nauran ja itken enemmän: hauskuuden vai epäreiluuden.
Sillä eihän tämä nyt voi olla totta. Vaikka se on liiankin totta liian monen naisen elämässä.
Hyvässä komediassa ilo ja suru kulkevat käsi kädessä.
Katsomossa tekee mieli nousta seisomaan ja nostaa keskisormi huutaen pystyyn. Fuck you kaikki!
Ja just noin naiset! Just noin.
Aihetta pieneen
kademieleen
Olen kaivannut Pippuri-Naala-Uhlenius-naiskolmikkoa näyttämölle vuosia. Taannoin heitä näki Järvenpään teatterin erilaisissa produktioissa usein.
Keski-ikäisenä naisena ymmärrän heitä kuitenkin ilmeisesti paremmin kuin hyvin: muu elämä taisi tulla oman tekemisen väliin. Näin meistä naisista useimmille ruukaa vain käydä.
Vastuuttomuuksia jatkaa siitä, mihin naiset ovat aiemmin näyttelijöinä jääneet. Samalla he rysäyttävät kerralla toiseen päätyyn: nerokkaan sovituksen myötä he mestaroivat kolmeen naiseen kaikkiaan peräti 16 eri roolissa.
Esitys on ammattinäyttelijöiden veroista työtä.
Bonusta on annettava kekseliäästä lavastuksesta, joka on Pippurin lisäksi Sami Lambergin käsialaa.
Kirjoittajana olen myös hieman kateellinen. Vastuuttomuuksia on Outi Pippurin käsikirjoitus. Kun kirjoittaa tällaisen stoorin, on avaimet vaikka mihin.
Odotan jo paitsi jatko-osaa myös Vastuuttomuuksien leviämistä hetkenä minä hyvänsä ammattiteattereiden näyttämöille.
 |
| Pauliina Naala (vas.), Anu Uhlenius ja Outi Pippuri ovat vastuuttomia keski-ikäisiä naisia pitkän vastuullisen elämän jälkeen. (Kuvat: Kapina Oy) |
Teatteriryhmä Kolmassoitto/Vastuuttomuuksia Järvenpään teatterissa 12.4. asti.
Kaikki näytökset lienevät jo loppuunmyytyjä: uskallan kuitenkin ennustaa lisäesityksiä viimeistään syyskaudelle. Pysy siis kuulolla, jos olet yhä lippua vailla. Lisätiedot ja liput: www.jarvenpaanteatteri.fi
* Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla
