Ihana Tove!
Juuri mikään ei ole nyt, tässä korona-arjessa, niin lohdullista ja voimaannuttavaa kuin elokuvat.
Vääntelehdin ja kääntelehdin viikko tolkulla, voinko mennä katsomaan koko alkusyksyn kuumeisesti odottamaani Tove-elokuvaa.
Eräänä iltana päätin, että kyllä voin. Joskus on muistettava myös elää (vaikka rehellisesti se on aika samperin vaikeaa näinä aikoina).
Tove on ihana. Se on voimakas ja samalla kaunis taiteilijatarina.
Jos mietit, onko leffaa ylistetty aiheetta tai liikaa, vakuutan, että ei ole. Se on jokaisen annetun ylistyksen väärti.
Siispä - jos olet samanlainen Tove Jansson -fani kuin minä, mene kipin kapin katsomaan elokuva. Ä-lä missaa sitä - ja älä ainakaan koronan vuoksi (alla, tämä kirjoituksen lopussa on lisää perusteluja, miksi).
Väitän, että elokuvan upeasta visuaalisuudesta latistuu vähintään toinen puoli, jos tyydyt katsomaan sen vain tv:n tai läppärin ruudulta.
Taiteilijan arki ei ole helppoa
Tove ei ole elämänkerta siinä mielessä, että se ei esittele Muumien luojan koko tarinaa. Täytyy sanoa, että onneksi.
Näkökulma on aika tarkkaankin rajattu Toven taiteilijauran alkuvaiheisiin, ja hyvä niin. Uran loppua voikin jo pitää omana historianaan.
Toven tarina alkaa, kun jatkosota päättyy. Tove (Alma Pöysti) kipuilee maankuulun kuvanveistäjä-isänsä varjossa ja etsii omaa taiteilijaidentiteettiään.
Ollako taidemaalari vai jokin ihan muu. Se ei ole helppoa.
Helppoa ei ole kyllä elokuvassa mikään muukaan. Nuori Tove kamppailee niin ainaisen rahapulan kuin tunteidensakin kanssa.
Arki helpottuu vasta elokuvan lopussa, kun Tove löytää niin uransa sarjakuvataiteilijana kuin tulevan puolisonsakin Tuulikin.
No hitto, miks ei
Aluksi mietin, että elokuvassa mässäillään ihan liikaa ihmissuhteilla. Tarkemmin: kahden naisen välisillä ihmissuhteilla.
Kaipasin ensin elokuvalta enemmän taidetta ja kulttuuria ja vähemmän rakkaudella alleviivaamista.
Krista Kosonen tekee Vivica Bandlerina loistavan työn. Silti tuntuu, että tarpeettoman ison osan tarinasta haukkaa Toven suhde uhkeaan Vivicaan.
Mutta sitten tuumasin, että no hitto, miks ei.
Näinhän se on eletyssä elämässäkin oikeasti mennyt. Ja toisaalta: Vivica Bandlerilla lienee ollut iso merkitys Toven taiteilijaurankin kannalta.
Alma Pöysti tekee elokuvassa ihan huikean, lähes ilmiömäisen roolityön Tovena. Elokuvan mustavalkoinen loppu osoittaa, kuinka loistava Tove hän on edellisen kahden tunnin ajan ollut.
Napakymppi on ehdottomasti myös elokuvan kielivalinta. Jos jossain niin Tovessa elokuvan kieli ei voisi olla mikään muu kuin ruotsi.
Tovesta on vielä pakko mainita elokuvan visuaalisuus. Jos taiteilijaboksit olivat entisaikaan samanlaisia kuin Toven ateljeessa, en pistäisi pahakseni muuttoa samanlaiseen.
Tove on kulttuurifanin syksyn ehdon must-elämys.
Tove-elokuvaa esitetään elokuvateattereissa kautta maan. Keskisellä Uudellamaalla näet elokuvan Studio 123:ssa.
Huomaa, että Studio 123:een otetaan tällä hetkellä vain noin puolet elokuvasaliin mahtuvista katsojista. Lippuvarausjärjestelmä huolehtii automaattisesti tarvittavista turvaväleistä ja helpottaa korona-aikana sopivan paikan löytämistä etukäteen.
Toim. huom! Tämä blogikirjoitus ei poikkeuksellisesti ole kaupallinen yhteistyö vaan kulttuurinystävän omaehtoinen halu huomioida merkittävä kulttuurinen tapahtuma näinä poikkeuksellisina aikoina.
 |
| Alma Pöysti on ihana Tove Jansson. (Kuva: Sami Kuokkanen/Helsinki-filmi) |
