Featured Slider

Rouva Sanan kesän 2018 bucket list - blogitauko

Taas tultiin kesään.

Ja ainakin siihen suven syvimpään vaiheeseen, jolloin on aika sanoa hetkeksi hei hei.

Rouva Sanan kesän 2018 bucket listin - eli listan seuraavien viikkojen toiveiden ja must to do -asioiden - myötä laitan näppiksen toviksi blogin osalta huilimaan.

Rouva Sana

Mutta ensin siis ne tärkeimmät...

Hyacinth Bucket - lausutaan Hyasint Bukee

Otetaanpa alkuun selvää, kuka ihmeen Hyacinth Bucket?

Hyacinth Bucket on yläluokkaista elämäntyyliä ihannoiva keski-ikäinen ja keskiluokkainen rouva Englannista.

Joku hänet nähnyt saattaisi sanoa, että lievästi rasittava, ja toinen vastaisi siihen, että ai, niiku vähän vai?

Keski-Uudenmaan teatteri KUT
Pokka pitää -näytelmän tähti, halusivatpa kaikki sitä tai eivät, on Hyacinth Bucket (Anna-Leena Sipilä)
- mieluummin Bukee, kiitos. (Kuva: Kapina Oy)
Bucketin koko elämäntehtävä kytkeytyy yhteen ainoaan asiaan: tulla osaksi paremmaksi katsomiaan piirejä.

Ja tähän hän pyrkii säälimättä ja keinoilla millä hyvänsä aina, kun hän näkee siihen mahdollisuuden.

Matkalla osansa roiskeista saavat niin hänen miehensä Richard kuin muut lähellä asuvat sukulaiset ja tuttavatkin.

Olipa kerran lehmä

Lisääntyvät ikävuodet saavat ihmeellisiä asioita aikaan. Toiset menevät sekaisin kuusta. Rouva Sana menee sekaisin lehmistä.

Koska ilmiöön ei ole olemassa minkäänlaista faktaperäistä syytä, päättelen sen johtuvan iästä.

Maaseudun kasvattina vietin lukuisat kesät kaukana sydänmailla vielä maalaisemmissa maisemissa mummolassa, ja pääsin aikanaan vierailemaan navetoissa, lehmihaassa ja heinätöissä. 

Tämä kaikki ei kuitenkaan riitä selittämään kiinnostustani lehmiin ja ennen kaikkea arvostustani niitä kohtaan.

Bazar

Ja sitten ilmestyi kirja Lehmien sielunelämä, ja tajusin, että ymmärrän vähäisellä kokemuksellani lehmiä enemmän kuin aavistinkaan.

Kaikessa soi nyt Puistoblues

                                                                                       Kaupallinen yhteistyö: Puistoblues, Keski-Uudenmaan blogit


Bluesrytmit erottuvat jo kaukaa kerrostalojen takaa. Niiden tömisevät aallot voi lähes nähdä.

Sointu saapuu toriaukiolta talojen välistä, matkaa tien yli, osuu vastapäisen talon seinään ja jatkaa eteenpäin rytmistä matkaansa.

Rouva Sana

On keskiviikkoiltapäivä, ja kaikessa soi blues.

Maaninkavaara - matka suomalaiseen sielunmaisemaan

Alkuun muutama Rouva Sanan bloggaajan paljastus.

Ei, tämä rouva ei ole (häpeäkseen) lukenut ainuttakaan Miika Nousiaisen romaania. Ei siis Maaninkavaaraakaan. 

Kirjaston poistomyynnistä nappaamani Juurihoitokin odottaa yhä edelleen kirjahyllyssä aikaa parempaa.

Ei, enkä todellakaan ymmärrä suomalaisesta urheilusta tuon taivaallista.

En harrasta penkkiurheilua, enkä seuraa yhdenkään urheilijan - en suomalaisen enkä ulkomaalaisen, en tämän hetkisen enkä edesmenneen - edesottamuksia.

Vaikka säännöllisesti liikun ja juoksenkin, tälle rouvalle kaikenlainen urheilun historia on täyttä mystiikkaa.

Järvenpään kesäteatteri
Maaninkavaara on kuvaus suomalaisesta urheiluhulluudesta sekä tarina eräästä perheestä,
jonka pojan kuoleman myötä arjen tukipilarit horjuvat.
Kuvassa tytär Heidi (Janina Jääskeläinen) ja isä Martti (Jyri Pekonen).
(Kuva: Sebastian Rosenberg/Kapina Productions)


Ja silti: kun tällaisella taustalla istahtaa Järvenpään kesäteatterin penkille katsomaan Maaninkavaaraa, sitä tempautuu parituntisen ajaksi suomalaisen juoksuhistorian pauloihin.

Miten tässä nyt näin oikein kävi?