Featured Slider

Terveisiä Blogilauantaista! Viisi ajatusta bloggaamisesta -blogihaaste

Joskus asiat tapahtuvat vääntämättä ja aivan kuin itsestään, ja vallitsevaan hetkeen sisältyy oivallus, kuinka kaikki on hyvin juuri tässä ja nyt.

Siispä terveisiä viime lauantailta!

Blogilauantai, blogi, bloggaaminen, Keski-Uudenmaan blogit, KUBLO, Hyvinkään kirjasto

Jotain edellä kuvatun tapaista sisältyi Keski-Uudenmaan blogit - KUBLOn ja Hyvinkään kirjaston yhteistyössä järjestämään Blogilauantai-tapahtumaan.

Ottaen huomioon, miten päivä tarjosi sään suhteen lokakuista parastaan, se, että paikalle oli saapunut parisenkymmentä blogista ja bloggaamisesta kiinnostunutta kuulijaa kokemaan neljän paikallisen ja samalla kovin erilaisen bloggaajan tarinan, tapahtuma oli menestys.

Lue lisää Blogilauantaista Aamuposti-lehden artikkelista täältä.

Mitä olet aina halunnut tietää bloggaamisesta? Blogilauantai jakaa parhaimmat vinkit

Bloggaajasta, joka ansaitsee oman bloginsa kautta - siis sellaisen kuin vaikkapa juuri tämä on - vähintään saman verran kuin tavallinen palkansaaja keskimäärin, pähkäily blogin merkityksestä tänä päivänä lähinnä haukotuttaa.

Että omapa on asia, jos ei ymmärrä.

Bloggaaminen on työtä siinä, missä mikä tahansa muu markkinointi- ja viestintätyö.

Blogilauantai, Keski-Uudenmaan blogit, Kublo, Hyvinkään kirjasto, Rouva Sana, blogi, bloggaaminen

Silti bloggaamiseen liittyy edelleen turkasen suuri määrä erilaisia epäluuloja, hämmästelyjä, joskus jopa pahansuopaisuuttakin.

Aivan kuin blogi ja siihen sisältöjä tuottavan työ olisi jotenkin muusta työstä oudompaa ja siksi vähemmän hyväksyttävämpää.

Mutta maailma muuttuu, ja meidän on muututtava sen mukana.

Blogista on tullut salonkikelpoinen markkinointikeino, ja usko tai et, se soveltuu muillekin kuin itseään julkisuuteen tyrkyttävien käyttöön.

Tavara, tuo kotiemme ehtymätön luonnonvara

Tiedätkö, miten paljon tavaraa yhden keskivertoteinin ja keski-ikäisen pariskunnan makuuhuoneisiin mahtuu silloin, kun huoneet ovat silmiinpistävän avarat ja siistit, ja kaikki irtonainen on omilla paikoillaan hyllyillä ja kaappien kätköissä?

Minä tiedän.

tavara, koti, hamstraaminen, muistot, Rouva Sana
PALJON.

Tavaraa on jätesäkeittäin arvioituna kymmenittäin.

Kaikki nuo idiootit ympärilläni

                                                                                                                         Kaupallinen yhteistyö: Masari Oy

Muistat varmasti työyhteisöstäsi tai projektisi varrelta vähintään yhden idiootin? (Tai jos et, et ole joko rehellinen itsellesi tai työyhteisössäsi ovat läsnä vain sinä ja paras ystäväsi.)

Siis sellaisen tyypin, joka esittää joka ikisen palaverin aikana vähintään yhden kysymyksen tai kommentin, joka saat muut tuijottamaan seinille.

Tyypin, joka sanoo kaikkeen ensin ei - ja kommentti saa sinut raivon partaalle.

Tyypin, joka on hidas kuin lumiukko tilanteissa, jossa sinun mielestäsi pitäisi kääriä hihat ja toimia. Ja vielä mielellään rivakasti, kiitos.

Toimiva arki, enneagrammi, Sari Hämäläinen, Masari, Rouva Sana, vuorovaikutustaidot
(Kuva: Pixabay)

Tai tyypin, jonka mielestä kaikki on aina ihan okei niissäkin tilanteissa, kun haluaisit huutaa, nousta barrikaadeille ja esittää koko työyhteisölle jotain paljon parempaa.

Ja sitten siinä vieressä on siis samaan aikaan se yksi ja sama nössö, joka nyökyttelee aina päätään ja sanoo, että "en minä nyt..."

Hakkaat työpöytäsi ääressä näppistäsi ja mietit, että tämän idiootinko kanssa minun pitäisi tehdä sitten töitä?

Että mikä hiivatti näitä kaikkia tyyppejä oikein vaivaa?

Pitäisi päästä litomaan.

Sä olet syypää mun hymyyn - ja muita juhlakankkusen synnyttämiä ajatuksia

Omaan, no, ei-ihan-niin-hienostuneen huumorintajun. Nauran tikahtuakseni melkein kaikelle. Eniten mieluusti itselleni - ja ystävien kanssa itselleni.

Olin hiljan eräässä tilaisuudessa kuuntelemassa, kun Duudsonien H-P Parviainen avasi neljän kaverin muodostaman ryhmän tarinaa (joka muuten on mielenkiintoinen, mutta se on taas kokonaan toinen stoori se).

Parviainen totesi, että kun kaupungilla törmää joko puhelinpylvääseen tai kiinni olevaan lasioveen, omaa naurua ei ole syytä piilottaa. Kannattaa nauraa: isosti ja kovaan ääneen.

Nauru saa Parviaisen mukaan ympärillä olevat ihmiset hymyilemään, ja päivästä tulee kaikille piirun verran parempi.

Olisin voinut lisätä samaan listaan myös oven karmit, pöydän kulmat, laatikkopinot, seinäkaapit, talon kulmaukset, portaat, kaupan pakastealtaat sekä erilaiset vastaanotto- ja myyntitiskit, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Törmätessä usein ensin sattuu, mutta sen jälkeen lähes poikkeuksetta myös naurattaa, ääneen. Toivottavasti myös muitakin lähellä olevia.

En paheksuisi muiden naurua yhtään.

crapula, juhlacrapula, elämästä, ystävyys, juhlat


Joskus huumorintajuni on... löysä. Vetelä. Sellainen hapanimelä.

Kun sattuu oikeanlainen päivä, suorastaan sytyn Kauhea kankkunen -elokuvien kaltaisesta huumorista. Elokuvissa toistuu sama teema: elämä palaa päättömien sekoilujen jälkeen takaisin raiteilleen ja hyvä arki jatkuu, mutta muistot ovat joka kerta ystävyyden ansiosta loikan verran rikkaampia.

Jos katsoit perjantaina televisiosta tsiljoonatta kertaa uusintana esitetyn Kankkusten ykkösosan, ehkä muistat, kuinka häihin valmistautuvan Dougin ystävä Alan toteaa elokuvan alkupuolella polttareiden menomatkalla suunnilleen näin: "Me kaikki kuolemme vähän joka päivä".

Alanin mukaan olemme jokainen aina yhden päivän verran lähempänä omaa päätepistettämme.

Siksi yhdessä vietetyillä muistoilla ja kokemuksilla on sijansa - vaikka ne sisältäisivät joskus hetken räävitöntä naurua ja päätöntä sekoilua.