Lukuaika
Lisää kommentti
* Mainos: yhteistyössä Krapin kesäteatterin kanssa
Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä hanakammin me heille hoemme: luota itseesi muista ja muiden mielipiteistä välittämättä.
Ole oma itsesi
Mutta mikä ihme siinä on, että kun me tulemme tiettyyn ikään annetut elämänohjeet unohtuvat.
Tulee kainous. Iskee häveliäisyys.
Emmä kato voi ku, mitä nuo kaikki oikein ajattelevat. Vaikka mieli kyllä tekis...
Mitä meille tapahtuu vuosikymmenten aikana?
Miksi annamme muiden mielipiteiden ohjata niin paljon elämäämme? Ja sitten kiikkustuolissa pohdimme, mitähän sitä tuli oikein tehtyä ja mistä syystä.
Että olisihan sen oman elämän voinut elää hieman toisellakin tavalla. Muista välittämättä.
Ylpeästi ja
rinta rottingilla
Krapin kesäteatterissa ensi-iltansa saanut Suurenmoista on ihanaa, vapauttavaa katsottavaa. Komedian keskiössä on laulajaksi itsensä muotoileva oopperadiiva Florence Foster Jenkins, joka laulaa paukuttelee äänihuuliaan muista välittämättä.
Ylpeästi ja rinta rottingilla.
Sillä Foster Jenkins ei osaa laulaa. Ei sitten tippaakaan. Silti hänen tarinansa päättyy loppuun myytyyn konserttiin New Yorkin Carnegie Halliin.
Suurenmoista perustuu tositapahtumiin. Se kertoo amerikkalaisesta oopperadiivasta Florence Foster Jenkinsistä, jota on tituleerattu maailman huonoimmaksi sopraanoksi.Erikoiseksi tarinan tekee se, että taidoistaan riippumatta Foster Jenkins aidosti rakasti laulamista - ja, että hän konsertoi 1900-luvun alun vuosikymmeninä loppuun myydyille katsomoille.
Jopa Cole Porterin kerrotaan kehuneen häntä... tai, no, ainakin istuneen useita kertoja katsomossa kuuntelemassa.
Ystävät tukena
Foster Jenkinsistä ja hänen taidostaan on saatavilla runsaasti erilaisia aineistoja. Niitä löytyy lisää googlaamalla.
Tunnetuksi tarinan teki oopperalaulajan nimeä kantava filmatisointi, jonka pääosassa nähdään Meryl Streep. Elokuva on vuodelta 2016. Ehdottomasti katsomisen arvioinen, jos et ole nähnyt.
Siihen, miksi Foster Jenkins pääsi lopulta niin pitkälle laulamatta ilmeisesti kertaakaan nuotilleen oikein, on varmasti monta syytä.
Yksi menestyksen avain olivat ainakin oopperadiivaa tukevat ystävät.
Voi toki miettiä, millaista rakkautta on tuki, joka ei perustu aitoon rehellisyyteen. Muun muassa Foster Jenkinsin manageri ja avopuoliso St. Clair Bayfield kuin säestäjä, pianisti Cosmé McMoon tukivat laulajaa ja antoivat ymmärtää, että hän on maailmantähdistä kirkkain.
Mutta ehkä he olivatkin juuri heitä, jotka muistivat lapsena saamansa ja lapsille itse jakamansa opit: ole oma itsesi.
Elä rohkeasti oman näköistä elämää. Vain sillä on arvonsa - muiden mielipiteistä riippumatta.
Huikeita lauluesityksiä
Suurenmoista-näytelmän stoori on loistava, ja fanitan sen elokuvaversiota. Odotin näytelmältä siksi paljon - semminkin, kun näyttämöllä nähdään myös lempinäyttelijöitäni.
Suurenmoista ei ole kuitenkaan Krapin kesäteatterin historian parasta suvista antia.
Erityisesti ensimmäisen näytöksen aikana katsomossa tuntuu kuin tarinalla olisi jonkinlaisia käynnistysvaikeuksia. Alku on tahmea, ja se venyy, melkein paukkuukin.
Ohjauksesta vastaa Lija Fischer.
Minun on myös vaikea syttyä tarinan palvelijaan liittyvälle ratkaisulle. Reeta Vestman esittää Foster Jenkinsin suomalaistaustaista palvelijaa, joka puhuu niin päiväkotimaista englantia, että repliikeistä on paikoin jopa vaikea saada selvää.
Mutta on näytelmällä myös onnistumisensa. Toisessa näytöksessä esitys saa tuulen alleen, ja sen jälkeen sitä ei pidättele mikään.
Vaikka en ymmärräkään perusteita kaikille näytelmässä esitetyille kappaleille, pidän niistä oudolla tavalla.
Phantom of the Opera Oopperan kummituksesta on irrallinen musiikkivalinta, mutta battlen muotoon rakennettu esitys on silti huikea. Erityisesti Tuomas Korkia-Aho laittaa kyllä parastaan.
Lisäksi Elton Johnin Your song on näytelmässä kuultuna niin kaunis, että pidättelen itseäni tanssimasta katsomossa.
Kukkahattutäti kiittää
Näyttelijät laittavat parastaan. Minulle uusi tuttavuus, säestäjää esittävä Tuomas Korkia-Aho on vallaton mr. Mc Moon (ja omaa ensi-illassa loistavaa tilannetajua... hashtag tietäjät tietävät).
Ikisuosikkini Seppo Halttunen on hyvä niin kuin aina, ja Foster Jenkinsin ystävää esittävä Sanna Stellan on huikea ajoituksen ja rytmin mestari.
Ylitse muiden Suurenmoista-näytelmässä on kuitenkin ansaitusti Anna-Leena Sipilä. Onhan hän epävireisen, epämusikaalisen oopperadiivan roolissa lähes ilmiömäinen.
Olen nähnyt Sipilän taipuvan vuosien aikana moneen, mutta Suurenmoista-näytelmässä hän tekee käsittämättömän ikääntyneen sopraanon työn - korkealta ja kovaa.
Kokeilepa itse laulaa biisi toisensa jälkeen täysin palkein täydellisen väärin. Nuotista toiseen. Pokka pitäen.
Mahtaa olla fyysisestikin rankka kokemus - äänihuulista puhumattakaan. Nostan kukkahattuni päästä ja kilistelen kaulahelmiäni sormieni välissä kunnianosoituksen merkiksi.
Kukaan ei voi sanoa,
että hän ei elänyt
Krapin kesäteatterin Suurenmoista on näytelmä, jonka soisin näkevän mahdollisimman monen eri-ikäisen ihmisen: teinistä vaariin.
Tarina osoittaa meille sen, että ei sen niin väliä, jos kaikki ei mene aina elämässä maaliin. Kuten Foster Jenkinsin tiedetään todenneen: "ihmiset voivat sanoa, että en osaa laulaa, mutta kukaan ei voi sanoa, että en laulanut”.
Kun tämän jälkeen vielä tiedämme, miten oikean Foster Jenkinsin kävi vain jokunen päivä hänen elämänsä merkittävimmän konserttinsa jälkeen (hän menehtyi), kukaan ei voi sanoa, että hän ei ainakaan elänyt itsensä näköistä elämää muista välittämättä.
Maailma tarvitsisi paljon enemmän oman elämänsä florenceja.
 |
| Onhan tämä nyt suurenmoista: Sanna Stellan, Anna-Leena Sipilä, Tuomas Korkia-Aho ja Seppo Halttunen. (Kuva: KUT/Kristiina Männikkö) |
Suurenmoista Krapin kesäteatterissa 30.8.2025 asti.
Liput ja lisätiedot: www.kut.fi.
* Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla
0 comments:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!