Leo Mechelin, suomalaisen historian suurmies - mutta never höörd

Kuka hiivatin Leo Mechelin? Never höörd.

Näin on kommentoinut tukku Rouva Sanan tuttuja ja ystäviä, kun he ovat kuulleet viikko sitten Keski-Uudenmaan teatterissa KUT:ssa ensi-iltansa saaneesta näytelmästä Mechelin.

Ei sitten mitään tietoa mistään Mechelinistä.

Keski-Uudenmaan teatteri
Kuka on Leo Mechelin? Sitä pohtivat urheilutoimittaja (Seppo Halttunen) ja Tekla Hultin (Anna-Leena Sipilä).
(Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri KUT/Sebastian Rosenberg)

No eipä sillä, ei ollut ennen viime viikkoa tälläkään rouvalla. Paitsi yksi: Helsingissä  sijaitseva Mechelininkatu.

Ja jostainhan katu on tietysti nimensä saanut, sillä ei niitä nyt ihan tavallisten rivityyppien mukaan nimetä.

Vuonna 2004 Suomessa kävi kohahdus. Yleisradio järjesti äänestyksen kaikkien aikojen merkittävämmästä suomalaisesta, ja sadan (siis sadan) henkilön joukosta puuttui yksi nimi: Leo Mechelin (1839-1914).

Suomalaiset historiantutkijat ja - harrastajat antoivat kansalaisillemme virtuaalista satinkutia. He moittivat, miten voi olla mahdollista, että Suomen historian eräs merkittävimmistä persoonista - ellei merkittävin ja tärkein - puuttuui listalta kokonaan.

Mechelin ei mahtunut paitsi top kolmen, top kymmenen tai edes sen kysytyn top sadan joukkoon.

Syytä moiseen kummallisuuteen ei tiedetä edelleenkään. Leopold eli tuttavallisemmin Leo Mechelin ja hänen vaikutuksensa itsenäistyvään Suomeen ovat yhä yhtä tuntemattomia kuin 13 vuotta sitten.

Vaan eivät ole jatkossa.

Keski-Uudenmaan teatteri tarttui käsikirjoittaja ja näyttelijä Heikki Lundin johdolla  Leo Mecheliniin Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi, ja lopputuloksena syntyi vajaan tunnin mittainen pienoisnäytelmä, ytimekkäästi Mechelin.

Jos Leo Mechelin on sinulle nimenä täysin outo, yksinomaan jo sen vuoksi lämpimästi suosittelen näytelmää. Se valottaa oivallisesti rakennetun tarinan keinoin, kuka ja millainen tyyppi Mechelin oli, vieläpä useasta eri näkökulmasta.

Keski-Uudenmaan teatteri
Urheilutoimittaja (Seppo Halttunen) rakentaa raivokkaasti kuvaa suomalaisten unohtamasta Leo Mechelinistä.
(Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri KUT/Sebastian Rosenberg)

Mechelinissä ei kuulla pelkästään historian lehtien havinaa.

Mechelinin tarinan näyttämönä on suomalaiseen lehden toimitus vuonna 2017, missä urheilutoimittaja (Seppo Halttunen) on voipunut omaan urheilu-uutisointiinsa, ja kaipaa tehtäväkseen jotain uutta.

Päätoimittaja (Jari Vainionkukka) lukee urheilutoimittajan ajatukset ja nakittaa hänelle tehtäväksi laajan reportaasin unohdetusta suurmiehestä nimeltään Leo Mechelin.

Kuka hiivatin Mechelin? Never höörd, urheilutoimittaja miettii, mutta hän ryhtyy annettuun työhön.

Kun urheilutoimittaja torkahtaa hetkeksi työpöytänsä ääreen, hän saa vieraakseen erään oman aikansa merkittävimmän naisasianaisen ja toimittajan Tekla Hultinin (Anna-Leena Sipilä). Hultin oli paitsi Mechelinin sukulainen, mutta hän tuli tunnetuksi myös Mechelinin työparina.

Hultinin vierailusta toimitukseen sukeutuu historiallisilla faktoilla höystetty sukellus Mechelinin elämään, joka kulkee tunnin aikana useilla eri aikatasoilla.

Tarina on mielenkiintoisesti ja oivaltavasti rakennettu. Näytelmässä ei nähdä kertaakaan Mecheliniä itseään vaan hänen tarinansa kertoo Hultin. Lisäksi näytelmä marssittaa näyttämölle rivin muita Mechelinin aikalaisia eri vuosikymmeniltä.

Oman mielipiteensä ja sanansa suomalaisesta suurmiehestä lausuvat J.K. Paasikivi, C.G. Mannerheim ja jopa Vladimir Lenin (kaikkia esittää Jari Vainionkukka).

Näytelmä ei ota kantaa Mechelin persoonaan sinänsä eikä siihen, millainen synti on ollut unohtaa muun muassa Suomen itsenäisyyden vankka puolestapuhuja, naisten tasa-arvon sekä uskonnon- ja painovapauden puolustaja, Helsingin kaupungin historian ensimmäinen valtuuston puheenjohtaja ja jopa suomalaisuuden ikonin, Nokian perustaja.

Ei. Se vain valottaa ja kertoo, kuka Leo Mechelin oli miehiään.

Keski-Uudenmaan teatteri
Jari Vainionkukalla on Mechelinissä neloisrooli.
(Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri KUT/Sebastian Rosenberg)

Näytelmä on todellinen historiapläjäys. Se sisältää niin paljon faktaa ja yksityiskohtia, että katsojaa hengästyttää sitä katsojille valottavan Hultinin lailla.

Jopa siinä määrin, että näytelmästä jää positiivisella tavalla jotain hampaankoloon. Tulee tunne, että kaiken hahmottamiseen esitys vaatisi toisen katsomis- ja kokemiskerran.

Vaikka Mechelin on aito, tuhti runsailla yksityiskohdilla höystettty historiallinen pienoisnäytelmä, se on samalla äärimmäisen hauska. Erityisesti Vainionkukan roolittamat hahmot tuovat siihen eloa ja väriä.

Tarina kulkee eteenpäin rennolla ja hyvin soljuvalla otteella, ja nykykatsojaa helpottaakseen se sisältää lukuisia viittauksia ja aasinsiltoja 2010-luvun arkeen.

Näytelmän estradi, Keuda-talon Aimo-sali, herättää katsojassa hieman hämmennystä. Moni paikallinen tuntee sen paremmin luentosalina kuin teatterin näyttämötilana.

Tilan ei kannata antaa kuitenkaan hämätä. Ei estradi hallaa tee, jos esitys estradille ja tarinalle.

Sitä paitsi tämän tarinan, jos jonkun, soisi leviävän muuallekin kuin vain Aimo-salin seinien sisäpuolelle.


Mechelin 
Keski-Uudenmaan teatterissa KUT:ssa
Keuda-talon Aimo-salissa (Keskikatu 3)
10.12. asti. Seuraavat esitykset la ja su 16.-17.9.

Lisätiedot www.kut.fi.


Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla.


Ei kommentteja

Jaa blogikirjoitukseen liittyvä ajatuksesi, anna palautetta, lähetä salainen viesti, kerro tarina. Kaikista näistä: iso, lämmin kiitos!