Myönnetään. Onhan siinä jotain perin juurin nurinkurista tai skitsoa.

Lähteä nyt ulkomailla katsomaan suomalaista taidenäyttelyä - semminkin, kun osasin ounastella, että näyttelyn teokset ovat osaltani valtaosin moneen kertaan nähtyjä.

En voinut kuitenkaan vastustaa syyslomallani Adamson-Eric Museeumin Külaskäik - Visit -näyttelyä.

Naapurin isäntä ja emäntä, Eero Järnefelt ja Venny Soldan-Brofelt, olivat kylässä Tallinnassa samaan aikaan kuin minäkin.

Pakkohan näyttelyä oli mennä katsomaan, varsinkin, kun keskellä Vanhaakaupunkia sijaitseva museo oli minulle yhä tuntematon.

Näyttely oli pieni, mutta kattava. Jäin kuitenkin kaipaamaan talon isännän Adamson-Ericin omia teoksia.

Esillä oli vain pieni kattaus muun muassa taiteilijan valmistamia käyttöesineitä.

Janosin saada tietää hänestä enemmän. Missä talon isäntä on!

Ironista kyllä, taiteilijan teokset tulivat samaan aikaan esille kotikaupungissani. Näyttely Viron taiteen klassikko, Adamson-Eric: monipuolinen modernisti avattiin Järvenpäässä lähes samoilla näppäimillä kuin vierailin hänen kotimuseossaan Tallinnassa.

En päässyt näyttelyn avajaisiin, koska olin itse lahden toisella puolella. 

Kuvittelin tietäväni jollakin tavalla etukäteen, millaiseen näyttelyyn astun, kun tutustuin Adamson-Ericin näyttelyyn Järvenpään taidemuseossa vihdoin joululomallani.

Mutta ehei.

Mikään ennakkoajatus tai -tieto ei riittänyt valottamaan, miten huikean hieno Viron taiteen klassikko, Adamson-Eric: monipuolinen modernisti -näyttely oikein on.

Moni on oivaltanut Suomessa loppuvuoden saman, ja puskaradio on juorunnut loput. Onneksi.

Järvenpään taidemuseo tiedotti viime viikolla, kuinka museo on tahkonnut viime vuonna ennätyksellisiä kävijämääriä, ja myös Adamson-Ericin näyttely vetää nyt kävijöitä puoleensa.

Ansaitusti.

Jos et ole vielä käynyt katsomassa näyttelyä, mene! Tätä näyttelyä ei kannata missata.

Adamson-Eric (viralliselta nimeltään Erich Carl Hugo Adamson, 1902-1968) oli yksi Viron modernismin taiteen merkittävimpiä edustajia. Hänestä sanotaan, että hän oli legenda jo eläessään.

Se on helppo uskoa.

Taiteilija oli niin poikkeuksellisen tuottelias ja monipuolinen omassa tekemisessään, että tulee hiki pelkästä ajatuksesta.

Kun pakettiin yhdistää vielä kosmopoliittisen elämäntavan sekä myöhempien vaiheiden aika kovatkin elämänkohtalot, voi vain suu auki hämmästellä, mitä rakkaus omaan tekemiseensä saa ihmisessä, ainakin taiteilijassa, aikaan.

Adamson-Eric oli taidemaalari, tekstiilisuunnittelija, korusuunnittelija, keraamikko, huonekalusuunnittelija ja ja ja...
Adamson-Ericin ura alkoi poikkeuksellisella tavalla.

Kuten Suomessa myös Virossa taideopinnot aloitettiin 1900-luvun alussa lähes poikkeuksetta omassa kotimaassa, josta vasta myöhemmin suunnattiin ulkomaille kerryttämään uutta oppia.

Toisin oli Adamson-Ericin kanssa. Hän oli kosmopoliitti jo nuoruudessaan, kuin EU-kansalainen kauan ennen yhtenäistä Eurooppaa.

Hän lähti taidekouluun suoraan ulkomaille: aluksi Berliiniin ja pian sen jälkeen Pariisiin. Samassa yhteydessä hän muokkasi nimensä ja otti taiteilijanimekseen Adamson-Ericin.

Kun Adamson-Eric sai opintonsa valmiiksi, hän jäi Eurooppaan ja matkusti monista aikalaisistaan poiketen poikkeuksellisen paljon: taiteilijapiireissä suositun Ranskan lisäksi niinkin eksoottisissa maissa kuin Kreikassa, Puolassa, Balkanilla, Venäjällä, myös Suomessa.

Adamson-Ericin ura lähti huimaan nousuun, mutta sitten tuli pysähdys: sotavuodet.

Voi vain kuvitella, miltä vilkasta taiteilijaelämää monta vuosikymmentä eläneestä tuntui joutuessaan sotavuosina vainon kohteeksi, estetyksi harjoittamasta omaa ammattiaan ja karkotetuksi Venäjälle.

Ja tullessaan teljetyksi vuosikausiksi, jos nyt ei konkreettisesti omaan kotiinsa niin ainakin kotimaahansa ilman oikeutta matkustaa.

Vaikka Adamson-Eric sinnitteli vastoinkäymisistään huolimatta, ja hänen kokemansa vääryydet korjattiin myöhemmin, kokemukset jättivät taiteilijaan jälkensä.

Hän sai vakavan aivoinfarktin vain 47-vuotiaana, ja hänen oikea puolensa halvaantui.

Kaikessa tässä olisi ollut enemmän kuin syytä heittää pensselit santaan, mutta mitä teki Adamson-Eric?

Toivuttuaan aivoinfarktista hän opetteli maalaamaan vasemmalla kädellä ja koki vielä 60-luvulla erittäin tuotteliaan luomiskauden.

Siinä olisi täydelliset ainekset elämänkertaelokuvaan.

Adamson-Ericia pidetään tärkeänä taidemaalarina, mutta hänen merkittävin vaikutuksensa kohdistui maansa muotoiluun ja sen kehittämiseen. Adamson-Ericiä pidetään Viron taideteollisen muotoilun isänä.

Mielenkiintoisinta on, että Adamson-Ericia kiehtoivat eri materiaalit. Hän työsti maalaamisensa ohessa niin keramiikkaa, posliinia, nahkaa kuin metalliakin ja valmisti tekstiilejä ja huonekaluja.

Aika hurjaa menoa halvaantuneelta ja rajun henkilöhistorian kokeneelta taiteilijalta.

Jos minulta kysytään - Adamson-Ericin teokset ovat näyttelyssä upeita jo sinänsä, mutta ne eivät ole tämän kokoonpanon The Juttu.

Viron taiteen klassikko, Adamson-Eric: monipuolinen modernisti -näyttely on ennen kaikkea virolaisen taideteollisen muotoilun juhlaa.

Ja hulppeasti vasta onkin.

Näyttely paljastaa, kuinka kansanperinteestä vaikutteita ammentanut Adamson-Eric on ollut huikea muotoilija.

Käypä tutustumassa ja katsele vaikka hänen upeasti käsiteltyä keramiikkansa, mattoja, jotka saavat haukkomaan henkeä, massiivisia koruja, jotka olisivat edelleen in seuraavissa Linnan juhlissa tai hänen kansallisromantiikkaa henkiviä huonekalujaan, jotka tuovat mieleen muun muassa Hvitträskin sisustuksen.

Sanoinko minä siis jo?

Adamson-Eric oli upea taiteilija. Ja Järvenpään taidemuseossa on esillä hänen upea näyttelynsä.

Käy vielä, kun ehdit.

Adamson-Eric Järvenpään taidemuseo kulttuuri taide Tallinna