Maaninkavaara - matka suomalaiseen sielunmaisemaan
Alkuun muutama Rouva Sanan bloggaajan paljastus.
Ei, tämä rouva ei ole (häpeäkseen) lukenut ainuttakaan Miika Nousiaisen romaania. Ei siis Maaninkavaaraakaan.
Kirjaston poistomyynnistä nappaamani Juurihoitokin odottaa yhä edelleen kirjahyllyssä aikaa parempaa.
Ei, enkä todellakaan ymmärrä suomalaisesta urheilusta tuon taivaallista.
En harrasta penkkiurheilua, enkä seuraa yhdenkään urheilijan - en suomalaisen enkä ulkomaalaisen, en tämän hetkisen enkä edesmenneen - edesottamuksia.
Vaikka säännöllisesti liikun ja juoksenkin, tälle rouvalle kaikenlainen urheilun historia on täyttä mystiikkaa.
Ja silti: kun tällaisella taustalla istahtaa Järvenpään kesäteatterin penkille katsomaan Maaninkavaaraa, sitä tempautuu parituntisen ajaksi suomalaisen juoksuhistorian pauloihin.
Miten tässä nyt näin oikein kävi?
Ei, tämä rouva ei ole (häpeäkseen) lukenut ainuttakaan Miika Nousiaisen romaania. Ei siis Maaninkavaaraakaan.
Kirjaston poistomyynnistä nappaamani Juurihoitokin odottaa yhä edelleen kirjahyllyssä aikaa parempaa.
Ei, enkä todellakaan ymmärrä suomalaisesta urheilusta tuon taivaallista.
En harrasta penkkiurheilua, enkä seuraa yhdenkään urheilijan - en suomalaisen enkä ulkomaalaisen, en tämän hetkisen enkä edesmenneen - edesottamuksia.
Vaikka säännöllisesti liikun ja juoksenkin, tälle rouvalle kaikenlainen urheilun historia on täyttä mystiikkaa.
 |
| Maaninkavaara on kuvaus suomalaisesta urheiluhulluudesta sekä tarina eräästä perheestä, jonka pojan kuoleman myötä arjen tukipilarit horjuvat. Kuvassa tytär Heidi (Janina Jääskeläinen) ja isä Martti (Jyri Pekonen). (Kuva: Sebastian Rosenberg/Kapina Productions) |
Ja silti: kun tällaisella taustalla istahtaa Järvenpään kesäteatterin penkille katsomaan Maaninkavaaraa, sitä tempautuu parituntisen ajaksi suomalaisen juoksuhistorian pauloihin.
Miten tässä nyt näin oikein kävi?