Kun rakkaus ja elämä pettää, ja omat unelmat romuttuvat, on otettava äkkilähtö - jonnekin.

Niinhän se on. Rouva Sana komppaa.

Tiina Lymin esikoiselokuvaohjaus Äkkilähtö on jopa hieman raadollisistakin aiheistaan huolimatta äärimmäisen riemukasta ja samalla hyvin koskettavaa katsottavaa. Elokuva on taatusti tämän vuoden kotimaisten parhammistoa, vaikka vuosi on vasta aluillaan.

Äkkilähtö-elokuvassa kulkee rintarinnan kaksi tarinaa. Se kertoo paitsi petetyksi ja huijatuksi tulleesta kolmekymppisestä Katrista (Lotta Kaihua) myös kahdeksan vuotiaasta Annasta (Eedit Patrakka), jonka koti on huumeiden ja rikosten täyttämä.

Aikuisen naisen ja pienen tytön tiet kohtaavat yllättäen.

Katri (Lotta Kaihua) ei päädy ihan Ranskaan yhdessä pienen Annan kanssa (Eedit Patrakka).
(Kuva: Solar Films/Alvi Pakarinen)

Katri suunnittelee muuttoa avomiehensä Mikon (Antti Holma) kanssa Ranskaan, kun hän huomaa tulleensa petetyksi. Mikko on viettänyt pitkään rinnakkaiselämää virolaisen Sirjen kanssa ja tehnyt siinä sivussa hieman vilunkia.

Kun Mikko jää rysän päältä kiinni ja hänen kotoaan löytyy muheva rahakassi, Katri päättää, että omista unelmista on pidettävä kiinni: ukon kanssa tai ilman häntä. Hän ottaa Mikon muhkea rahakassi mukanaan äkkilähdön lentokentälle.

Matkalla autossa on kuitenkin yllätys: kerrostalorapusta löytynyt, isäpuoltaan Teroa (Ville Tiihonen) suojaan ja rauhaan paennut pieni Anna, joka ymmärtää viisaana tyttönä Katrin auton olevan hänen oikotiensä onneen.

Ainoa Annasta huolehtimaan kykenevä aikuinen, mummo (Marja Packalén), asuu Vuokatissa. Katri joutuu ottamaan uuden äkkilähdön kohti Kainuuta.

Rautamummo (Marja Packalén) kertoo, kuka talossa määrää.
(Kuva: Solar Films/Alvi Pakarinen)


Äkkilähtö on kuin kahden eri-ikäisen ja toisilleen entuudestaan tuntemattoman tytön Thelma ja Louise - road trip halki Suomen kaksi eri syistä tyttöjä tavoittelevaa äijää perässään.

Matkallaan Katri ja Anna tutustuvat paitsi toisiinsa myös Kainuun vaaramaisemissa keskellä ei mitään osto- ja myyntiliikettä pitävään Johannekseen (Jussi Vatanen) kuin Annan rautamummoonkin (josta on muuten esikuvaksi monelle tulevalle mummolle, argh).

Äkkilähdön ehdottomia parhauksia on sen roolitus. Jokainen elokuvan henkilö on kuin sen näyttelijälle tehty - nuori Eedit mukaan lukien.

Erityisen kirkkaasti valkokankaalla loistaa Vatanen, joka on kuin ihka-aito Johannes. Siis sellainen, jollaiseksi kainuulaisen Johanneksen voi elävästi kuvitella: jäyhä ja hiukan ilotonkin, mutta ehdotoman rehti ja avulias kainuulaismies.

Ei ihme, että naiskatsojat kuuluvat Johanneksesta tykkäävän...

Ei kaiken aina tarvitse mennä ihan niin kuin suunnittelee...
(Kuva: Solar Films/Alvi Pakarinen)


Äkkilähtö on hauska, riemukas ja mielipuolisen hersyvä, mutta yhtä kaikki samaan aikaan hyvin koskettava ja herkkä. Elokuvassa asuu yhtä aikaa ilo ja suru.

Vanhemmuus ei ole helppo osa kantaa, varsinkaan, kun elämä potkii. Sijaiskärsijäksi joutuu yleensä aina viaton, pieni lapsi.

Lämpimästi suosittelen. Poiketkaa kansalaiset tulevana viikonloppuna elokuvateatterissa.


Äkkilähtö-elokuvaa esitetään parhaillaan elokuvateattereissa ympäri Suomen.
Keskisellä Uudellamaalla elokuva kuuluu Studio 123:n ohjelmistoon.


Juttu on toteutettu yhteistyössä Studio 123:n kanssa.