Kon Mari - järjestyksen luomisen taika
No nyt voi olla, että Rouva Sana ei todellakaan ihan kestä. Olen ollut lähes koko elämäni rahasammon (miljoonabisneksen?) äärellä, enkä ole älynnyt sitä.
Sellainen tunne väistämättä kumpuaa, kun olen lukenut japanilaisen Marie Kondon huikaisevan suuren, maailmanlaajuisen suosion saaneen Kon Mari - siivouksen elämänmullistava taika -teoksen (Bazar, 7. painos, 2016).
Onko kirja sinulle entuudestaan tuttu? Jos on, millaisia tuntemuksia se sinussa herätti?
Rouva Sana sai ensimmäisen kerran vihiä kirjasta, kun bloggaajakollegani Eeva Kolu joskus kauan aikaa sitten kertoi lukeneensa teoksen. Hän nautti Kondon ohjeita pieninä paloina ja järjesteli siinä samalla paitsi kaappejaan myös koko elämäänsä uuteen kuosiin.
Pian sen jälkeen huomasin, kuinka puoli-Suomea puhui Kon Marista. Kaikki halusivat konmarittaa.
Ja todellakin.
Kun yritin saada kirjan paikallisesta kirjastosta, jonossa oli noin 40 innokasta lainaajaa. Jos jokainen lukija olisi pitänyt kirjaa lainassa kuukauden, olisin saanut omani.. öö.. vuosien kuluttua.
Just. Tiesin, että tässä oli ilmiö, josta todellakin haluan ottaa vielä joskus selvää.
Tutustumiseni konmaritukseen mahdollisti lopulta tuttavani, johon törmäsin Ekopaastoon liittyvän kaappien tyhjennysoperaation aikana - kas, kirpputorilla.
Tuttavani oli alkanut konmarittaa ja oli sen seurauksena myymässä pois tarpeettomia tavaroitaan. Hän lupautui ystävällisesti lainaamaan oman kirjansa minulle.
Kon Mari on sanalla sanoen siivous- ja järjestelykirja. Siinä pelkän tekstin voimin kirjan kirjoittaut Kondo kertoo, miten kaikesta turhasta roinasta pääsee näppärimmin eroon ja ennen kaikkea, miksi.
En päässyt kirjaa tuskin edes puoleen väliin, kun minulle tuli tunne, että nyt minua on huijattu. Vahvasti.
Kirjassa ei ollut mitään uutta.
Sitten kirja alkoi herättää ärtymystä: kuka ihme rullaa sukkahousunsa ja asettelee ne pystyyn sukkahousulaatikkoon, kun arjessa on päivittäin sata muutakin asiaa rullattavana?
Lopulta kirja alkoi jo huvittaa.
Jaahans, mietin. Näin sitä on siis omistettu miljoonabisneksen taito ilman minkäänlaista viisautta tai ymmärrystä tuotteistaa sitä. (Sillä yksi luuranko rouvan kaapissa on: siivoaminen. Olen aika hyvä siinä.)
Kondon teesejä kon mari -siivousfilosofiassa on, että jokaisen - siis ihan jokaisen - tavaran pitää tuottaa sen omistajalleen iloa. Jos se ei tuota, pois jätesäkkiin vain.
Samalle jätesäkkilistalle automaattisesti kuuluvat myös muun muassa:
Kondo on vienyt ajatuksena jopa niin pitkälle, että tavaroita ei edes juuri sen kummemmin säilytellä: on vain yksi-kaksi japanilaista kaappia (ken lopulta tietää, minkä kokoisia ne ovat) ja jokunen hylly. Ja niihin pitää mahtua kaikki.
Siis kaikki: suomalaisista kausivaatteista lähtien.
Just.
Jätesäkkiin siis vain kaikki käyttämättömät jakkupuvut, jotka odottavat sitku-elämää, repaleiset lapsuusmuistot sekä 1-, 18- ja 40-vuotissyntymäpäivälahjat, anopilta saatu häälahja ja se nostalginen ukinkumminkaiman nostalginen muistoesine, jotka kaikki ovat hautautuneet kaappien pohjalle.
Ja tottahan Kondo virkaa. Me länsimaalaiset ihmiset omistamme ihan liikaa tavaraa. Mistään emme halua luopua, mutta uutta tavaraa pitää saada ja hankkia.
Ei ihme, että monissa kodeissa on tavarapinojen takana vaikea hengittää.
Rouva Sana on ehdottomasti konmarittamisen perusteesin kannattaja, mutta muutoin kirjasta kyllä välittyy hiukan hurlumhei-tunnelma.
Kondon mukaan tavarat pitäisi karsia ja siivota "mikä minulle tuottaa iloa" -periaatteella kokoamalla sama tavaralaji - esimerkiksi vaatteet - yhteen kekoon ja karsimalla siitä.
Iskepä omat koti-, työ-, juhla-, yö-, alus-, kesä-, talvi-, ulko-, liikunta- ja välikausivaatteet, ja mitä niitä kaikkia yhdellä ihmisellä onkaan, yhteen kekoon ja ryhdy järjestelemään.
Ei ihan helppo juttu Suomessa se.
Tai että kaikki tavarat pitää säilyttää pystyasennossa: sukkahousut, kirjat, kynät, jopa paperit ja lehdet. Niitä ei siis saa niputtaa vaakatasoon vaan ne pitää pitää pystyssä. Piste.
Tai vielä tämä: käsilaukku pitää tyhjentää (siis suomeksi: tyhjäksi!) tavaroista niille kuuluville paikoilleen jokikinen ilta, sillä käsilaukun pitää saada levätä.
(Tosin tässä kohdin rouvan omatunto soimaa hieman sen jälkeen, kun luin bloggaaja Kolun hiljan toteuttamasta matkasta Japaniin ja hänen kuvauksistaan japanilaisten kunnioituksesta tavaroita kohtaan. Me suomalaiset tuotantotalouden mallioppilaat voisimme varmasti monessa ottaa esimerkkiä japanilaisista ja heidän suhteestaan tavaraan.)
Lisäksi Kondon kirja olisi ehdottomasti vaatinut parempaa kustannustoimittajaa. Teos sisältää niin paljon toistoa ja taas toistoa, että karsimalla puolet siitä olisi todennäköisesti paljon miellyttävämmän lukea.
Mutta koska Kondo on ymmärtänyt siivoamiseen liittyvän bisnesraon ja julistautunut eräänlaiseksi järjestelijän ylipappittareksi tämän rouvan sijaan, nöyrryn omaan asemaani. Kondoa on kyllä monessa kompattava.
Kondo sanoo kirjoittaneensa kirjansa, koska hän halusi kertoa järjestyksen luomisen taiasta.
Olipa itse kirjasta sitten mitä mieltä tahansa, taikaa siivoamisessa joka tapauksessa on. Siitä kiittävät muutkin kuin puhtauttaan hohtavat huonekalut ja siistit vaatekaapit.
Sellainen tunne väistämättä kumpuaa, kun olen lukenut japanilaisen Marie Kondon huikaisevan suuren, maailmanlaajuisen suosion saaneen Kon Mari - siivouksen elämänmullistava taika -teoksen (Bazar, 7. painos, 2016).
Onko kirja sinulle entuudestaan tuttu? Jos on, millaisia tuntemuksia se sinussa herätti?
Rouva Sana sai ensimmäisen kerran vihiä kirjasta, kun bloggaajakollegani Eeva Kolu joskus kauan aikaa sitten kertoi lukeneensa teoksen. Hän nautti Kondon ohjeita pieninä paloina ja järjesteli siinä samalla paitsi kaappejaan myös koko elämäänsä uuteen kuosiin.
Pian sen jälkeen huomasin, kuinka puoli-Suomea puhui Kon Marista. Kaikki halusivat konmarittaa.
Ja todellakin.
Kun yritin saada kirjan paikallisesta kirjastosta, jonossa oli noin 40 innokasta lainaajaa. Jos jokainen lukija olisi pitänyt kirjaa lainassa kuukauden, olisin saanut omani.. öö.. vuosien kuluttua.
Just. Tiesin, että tässä oli ilmiö, josta todellakin haluan ottaa vielä joskus selvää.
Tutustumiseni konmaritukseen mahdollisti lopulta tuttavani, johon törmäsin Ekopaastoon liittyvän kaappien tyhjennysoperaation aikana - kas, kirpputorilla.
Tuttavani oli alkanut konmarittaa ja oli sen seurauksena myymässä pois tarpeettomia tavaroitaan. Hän lupautui ystävällisesti lainaamaan oman kirjansa minulle.
Kon Mari on sanalla sanoen siivous- ja järjestelykirja. Siinä pelkän tekstin voimin kirjan kirjoittaut Kondo kertoo, miten kaikesta turhasta roinasta pääsee näppärimmin eroon ja ennen kaikkea, miksi.
En päässyt kirjaa tuskin edes puoleen väliin, kun minulle tuli tunne, että nyt minua on huijattu. Vahvasti.
Kirjassa ei ollut mitään uutta.
Sitten kirja alkoi herättää ärtymystä: kuka ihme rullaa sukkahousunsa ja asettelee ne pystyyn sukkahousulaatikkoon, kun arjessa on päivittäin sata muutakin asiaa rullattavana?
Lopulta kirja alkoi jo huvittaa.
Jaahans, mietin. Näin sitä on siis omistettu miljoonabisneksen taito ilman minkäänlaista viisautta tai ymmärrystä tuotteistaa sitä. (Sillä yksi luuranko rouvan kaapissa on: siivoaminen. Olen aika hyvä siinä.)
Kondon teesejä kon mari -siivousfilosofiassa on, että jokaisen - siis ihan jokaisen - tavaran pitää tuottaa sen omistajalleen iloa. Jos se ei tuota, pois jätesäkkiin vain.
Samalle jätesäkkilistalle automaattisesti kuuluvat myös muun muassa:
- kirjat, jotka olet ostanut viisi vuotta sitten odottamaan "joskus" aikaa lukea ja ne odottavat sitä edelleen
- paperit - siis ihan kaikki paperit vakuutuskirjoja ja vuokrasoppareita ja muutamia muita lukuun ottamatta
- jopa vanhat opiskelumateriaalit (sillä et perehdy niihin enää koskaan kuitenkaan).
Kondo on vienyt ajatuksena jopa niin pitkälle, että tavaroita ei edes juuri sen kummemmin säilytellä: on vain yksi-kaksi japanilaista kaappia (ken lopulta tietää, minkä kokoisia ne ovat) ja jokunen hylly. Ja niihin pitää mahtua kaikki.
Siis kaikki: suomalaisista kausivaatteista lähtien.
Just.
Jätesäkkiin siis vain kaikki käyttämättömät jakkupuvut, jotka odottavat sitku-elämää, repaleiset lapsuusmuistot sekä 1-, 18- ja 40-vuotissyntymäpäivälahjat, anopilta saatu häälahja ja se nostalginen ukinkumminkaiman nostalginen muistoesine, jotka kaikki ovat hautautuneet kaappien pohjalle.
Ja tottahan Kondo virkaa. Me länsimaalaiset ihmiset omistamme ihan liikaa tavaraa. Mistään emme halua luopua, mutta uutta tavaraa pitää saada ja hankkia.
Ei ihme, että monissa kodeissa on tavarapinojen takana vaikea hengittää.
Rouva Sana on ehdottomasti konmarittamisen perusteesin kannattaja, mutta muutoin kirjasta kyllä välittyy hiukan hurlumhei-tunnelma.
Kondon mukaan tavarat pitäisi karsia ja siivota "mikä minulle tuottaa iloa" -periaatteella kokoamalla sama tavaralaji - esimerkiksi vaatteet - yhteen kekoon ja karsimalla siitä.
Iskepä omat koti-, työ-, juhla-, yö-, alus-, kesä-, talvi-, ulko-, liikunta- ja välikausivaatteet, ja mitä niitä kaikkia yhdellä ihmisellä onkaan, yhteen kekoon ja ryhdy järjestelemään.
Ei ihan helppo juttu Suomessa se.
Tai että kaikki tavarat pitää säilyttää pystyasennossa: sukkahousut, kirjat, kynät, jopa paperit ja lehdet. Niitä ei siis saa niputtaa vaakatasoon vaan ne pitää pitää pystyssä. Piste.
Tai vielä tämä: käsilaukku pitää tyhjentää (siis suomeksi: tyhjäksi!) tavaroista niille kuuluville paikoilleen jokikinen ilta, sillä käsilaukun pitää saada levätä.
(Tosin tässä kohdin rouvan omatunto soimaa hieman sen jälkeen, kun luin bloggaaja Kolun hiljan toteuttamasta matkasta Japaniin ja hänen kuvauksistaan japanilaisten kunnioituksesta tavaroita kohtaan. Me suomalaiset tuotantotalouden mallioppilaat voisimme varmasti monessa ottaa esimerkkiä japanilaisista ja heidän suhteestaan tavaraan.)
Lisäksi Kondon kirja olisi ehdottomasti vaatinut parempaa kustannustoimittajaa. Teos sisältää niin paljon toistoa ja taas toistoa, että karsimalla puolet siitä olisi todennäköisesti paljon miellyttävämmän lukea.
Mutta koska Kondo on ymmärtänyt siivoamiseen liittyvän bisnesraon ja julistautunut eräänlaiseksi järjestelijän ylipappittareksi tämän rouvan sijaan, nöyrryn omaan asemaani. Kondoa on kyllä monessa kompattava.
Kondo sanoo kirjoittaneensa kirjansa, koska hän halusi kertoa järjestyksen luomisen taiasta.
Olipa itse kirjasta sitten mitä mieltä tahansa, taikaa siivoamisessa joka tapauksessa on. Siitä kiittävät muutkin kuin puhtauttaan hohtavat huonekalut ja siistit vaatekaapit.
Iloista viikonloppua Suomen kansa!