Jumalallista musiikkia maalliselle kansalle kesäyössä
Tätä tilaisuutta Rouva Sana ei halunnut jättää tänään mistään hinnasta käyttämättä: liian kauan oli ehtinyt vierähtää aikaa siitä, kun olin kuullut edellisen kerran Mozartin Requiemin live-esityksenä.
Pitkä odotus oli kannatti.
Tänään illalla Mozartin klassikkoteoksen keskiuusmaalaisille (ja pikkulintujen mukaan jopa turkulaisille asti) tarjoilivat "oman kylän kuorolaiset" eli Järvenpään seurakunnan oratoriokuoro Canzonetta Nova yhdessä espoolaisen Sinfonietta Soi -orkesterin kanssa.
Rouva Sanan mielestä Mozartin Requiem on tähtitieteellisen kaunista, lähes jumalallista musiikkia reilun 200 vuoden takaa 2000-luvun maalliselle kansalle. Herkästi, lähes meditatiivisesti, se soi myös Canzonetta Novan sekä solistien - Elina Rantamäen, Ann-Marie Heinon, Juha Yli-Knuuttilan ja Erkki Rajamäen - esittämänä.
Parempaa rauhoittumishetkeä keskellä arkista kesäiltaa saa siis hakea. Sen tiesivät keskiuusmaalaiset: Järvenpään suuri kirkko oli illalla lähes täynnä.
Kaikki Amadeus-elokuvansa nähneet muistavat, että Wolfgang Amadeus Mozartin (1756-1791) säveltämä sielunmessu oli tilaustyö, jonka hän teki kuolinvuoteellaan ja joka jäi häneltä kesken. Arvailuja siitä, kun teoksen lopulta viimeisteli, on monia.
Monta yötä on siis nukuttu siitä, kun Mozart on vetänyt viimeisen henkäyksensä näiden tahtien äärellä - ja sama musiikki soi joukossamme edelleen uljaana.
Pitkä odotus oli kannatti.
 |
| Järvenpään kirkko soi illalla uljaasti Canzonetta Novan myötä. |
Tänään illalla Mozartin klassikkoteoksen keskiuusmaalaisille (ja pikkulintujen mukaan jopa turkulaisille asti) tarjoilivat "oman kylän kuorolaiset" eli Järvenpään seurakunnan oratoriokuoro Canzonetta Nova yhdessä espoolaisen Sinfonietta Soi -orkesterin kanssa.
Parempaa rauhoittumishetkeä keskellä arkista kesäiltaa saa siis hakea. Sen tiesivät keskiuusmaalaiset: Järvenpään suuri kirkko oli illalla lähes täynnä.
Kaikki Amadeus-elokuvansa nähneet muistavat, että Wolfgang Amadeus Mozartin (1756-1791) säveltämä sielunmessu oli tilaustyö, jonka hän teki kuolinvuoteellaan ja joka jäi häneltä kesken. Arvailuja siitä, kun teoksen lopulta viimeisteli, on monia.
Monta yötä on siis nukuttu siitä, kun Mozart on vetänyt viimeisen henkäyksensä näiden tahtien äärellä - ja sama musiikki soi joukossamme edelleen uljaana.