Sydäntä lämmittävä Peppi Pitkätossu
Rouva Sana aina niin mielensä ilahduttaa, kun taidelaitokset satsaavat lastenkulttuuriin siinä missä mihin tahansa muuhun taiteen tekemiseen. Tämän tarinan lopussa kerron, miksi.
Järvenpään kesäteatterin suven satsaus on ikiklassikko Peppi Pitkätossu: jokaisen lapsen (huom! myös pojan) ystävä, voimanpesä ja puolestapuhuja.
Ja jokaisen aikuisen sisäinen peikkolapsi.
Peppi Pitkätossu on pohjoismaalaisten lasten ikoni. Astrid Lindgrenin luoma Peppi täytti vuosi sitten huimat 60 vuotta.
Sammakoita toistuvasti suustaan lipsautteleva, suurisydäminen tyttö on kuulunut lähes koko olemassaolonsa ajan lasten ja heidän vanhempiensa ikisuosikkeihin.
Meistä miltei jokaisella on jokin mielikuva ja näkemys Pepistä. Ei mikään vaatimaton juttu näin 2010-luvun someaikana.
Moni jää 60-vuotiaana eläkkeelle ja unohtuu, mutta Peppi elää ja voi hyvin edelleen.
Järvenpään kesäteatterin Peppi Pitkätossu on kunnianosoitus ikääntyneelle, mutta ikinuorelle lastenkirjojen suosikkihahmolle. Se tekee oikeutta kaikille niille mielikuville, joita meillä Pepistä on.
Tarina on kaikille tuttu.
Peppi (Vilma Kärkkäinen) muuttaa Herra Tossavaisen (Aino Larvala) ja hevosensa Pikku-Ukon (Ritva Moilanen) kanssa Huvikumpuun, ja tutustuu naapurissa asuvaan Tommiin (Markus Peltola) ja Annikkaan (Venla Kosonen).
Yksin asuva tyttö herättää alueen aikuisissa paheksuntaa, ja läpi näytelmän Peppiä yritetään saada lastenkotiin - huonoin tuloksin (onneksi).
Välillä Peppi käy Tommin ja Annikkan kanssa koulussa ottamassa selvää, mikä on "kertomustaulu", vierailee sirkuksessa ja kahvikutsuilla, pakoilee katolla poliisikaksikkoa sekä jekuttaa Kukkasta (Ilpo Halonen) ja Jymy-Juntusta (Lassi Videnius).
Tuttua ja tunnistettavaa, eikö totta?
Kyllä! Ja siksi niin, niin mahtavaa.
Helposti soljuvan tarinan on ohjannut Tuija Töyräs.
Yhtä mahtava on myös Peppi Pitkätossun lavastus (Mikko Rantanen) ja puvustus (Kirsi Manninen). Lastenteatterin tulee olla iloista ja värikästä katsottavaa, ja erityisen tärkeää se on Pepissä.
No okei, rehellisyyden nimissä on todettava, että Järvenpään kesäteatteri on harrastajateatteri. Sen vertaaminen ammattilaisten kädenjälkeen ei tee oikeutta intohimoisille harrastajanäyttelijöille.
Siksi - tai oikeastaan siitä huolimatta - Järvenpään kesäteatterin Peppi Pitkätossu on ihka-aito ja oikea Peppi.
Miksi lastenteatterin vaaliminen on sitten niin tärkeää?
Siksi, että pienistä, nuorista kävijöistä leivotaan heidän vanhempiensa avulla tulevaisuuden teatterin- ja kulttuurinkuluttajia.
Isojen laitosteattereiden lisäksi Rouva Sanan omaa jälkikasvua on koulinut ja kasvattanut lähes vaippaikäisestä alkaen Järvenpään teatteri yhdessä kesäteatterinsa kanssa.
Kun teatterista muodostuu lapsille samanlainen osa arkea kuin vaikkapa kirjastosta, vartuttuaan teineiksi heille käy todennäköisesti kuin Rouva Sanan jälkikasvulle: iästä viis, heitä kiinnostaa lähes näytelmä kuin näytelmä.
Jokainen teatteriesitys on mahdollisuus ja nautinto - ei pakkopulla, joka tyydyttää pelkästään vanhempien kulttuurinälän.
Tietyssä iässä jälkikasvu ei juuri puhu eikä pukahda, ja tunteissa ovat vain äärilaidat. Siksi jokainen pienikin palaute teiniltä tulee kirjaimellisesti suoraan sydämestä.
Ehkä jotain kertoo se, että ihan ookoo -kommentin antanut esikoinen nauraa röhötti pienessä flunssassakin Pepin toilailuille.
Tai kuopuksen kommentti: "Voitaisiinkohan me mennä katsomaan Peppiä vielä uudelleen...?
Käykää ihmiset kesäteatterissa koko perheen voimalla, viihtykää ja kasvattakaa lapsistanne tulevaisuuden kulttuurinkuluttajia.
Lasten sydämet kiittävät.
Järvenpään kesäteatterin suven satsaus on ikiklassikko Peppi Pitkätossu: jokaisen lapsen (huom! myös pojan) ystävä, voimanpesä ja puolestapuhuja.
Ja jokaisen aikuisen sisäinen peikkolapsi.
Peppi Pitkätossu on pohjoismaalaisten lasten ikoni. Astrid Lindgrenin luoma Peppi täytti vuosi sitten huimat 60 vuotta.
Sammakoita toistuvasti suustaan lipsautteleva, suurisydäminen tyttö on kuulunut lähes koko olemassaolonsa ajan lasten ja heidän vanhempiensa ikisuosikkeihin.
Meistä miltei jokaisella on jokin mielikuva ja näkemys Pepistä. Ei mikään vaatimaton juttu näin 2010-luvun someaikana.
Moni jää 60-vuotiaana eläkkeelle ja unohtuu, mutta Peppi elää ja voi hyvin edelleen.
Järvenpään kesäteatterin Peppi Pitkätossu on kunnianosoitus ikääntyneelle, mutta ikinuorelle lastenkirjojen suosikkihahmolle. Se tekee oikeutta kaikille niille mielikuville, joita meillä Pepistä on.
Tarina on kaikille tuttu.
Peppi (Vilma Kärkkäinen) muuttaa Herra Tossavaisen (Aino Larvala) ja hevosensa Pikku-Ukon (Ritva Moilanen) kanssa Huvikumpuun, ja tutustuu naapurissa asuvaan Tommiin (Markus Peltola) ja Annikkaan (Venla Kosonen).
Yksin asuva tyttö herättää alueen aikuisissa paheksuntaa, ja läpi näytelmän Peppiä yritetään saada lastenkotiin - huonoin tuloksin (onneksi).
Välillä Peppi käy Tommin ja Annikkan kanssa koulussa ottamassa selvää, mikä on "kertomustaulu", vierailee sirkuksessa ja kahvikutsuilla, pakoilee katolla poliisikaksikkoa sekä jekuttaa Kukkasta (Ilpo Halonen) ja Jymy-Juntusta (Lassi Videnius).
Tuttua ja tunnistettavaa, eikö totta?
Kyllä! Ja siksi niin, niin mahtavaa.
Helposti soljuvan tarinan on ohjannut Tuija Töyräs.
Yhtä mahtava on myös Peppi Pitkätossun lavastus (Mikko Rantanen) ja puvustus (Kirsi Manninen). Lastenteatterin tulee olla iloista ja värikästä katsottavaa, ja erityisen tärkeää se on Pepissä.
No okei, rehellisyyden nimissä on todettava, että Järvenpään kesäteatteri on harrastajateatteri. Sen vertaaminen ammattilaisten kädenjälkeen ei tee oikeutta intohimoisille harrastajanäyttelijöille.
Siksi - tai oikeastaan siitä huolimatta - Järvenpään kesäteatterin Peppi Pitkätossu on ihka-aito ja oikea Peppi.
 |
| Poliisien (Anja Veck ja Ritva Moilanen) lahkeet tutisevat, kun Peppi saa heidät houkutelluksi katolle. (Kuva: Järvenpään kesäteatteri/Sami Lamberg) |
Miksi lastenteatterin vaaliminen on sitten niin tärkeää?
Siksi, että pienistä, nuorista kävijöistä leivotaan heidän vanhempiensa avulla tulevaisuuden teatterin- ja kulttuurinkuluttajia.
Isojen laitosteattereiden lisäksi Rouva Sanan omaa jälkikasvua on koulinut ja kasvattanut lähes vaippaikäisestä alkaen Järvenpään teatteri yhdessä kesäteatterinsa kanssa.
Kun teatterista muodostuu lapsille samanlainen osa arkea kuin vaikkapa kirjastosta, vartuttuaan teineiksi heille käy todennäköisesti kuin Rouva Sanan jälkikasvulle: iästä viis, heitä kiinnostaa lähes näytelmä kuin näytelmä.
Jokainen teatteriesitys on mahdollisuus ja nautinto - ei pakkopulla, joka tyydyttää pelkästään vanhempien kulttuurinälän.
Tietyssä iässä jälkikasvu ei juuri puhu eikä pukahda, ja tunteissa ovat vain äärilaidat. Siksi jokainen pienikin palaute teiniltä tulee kirjaimellisesti suoraan sydämestä.
Ehkä jotain kertoo se, että ihan ookoo -kommentin antanut esikoinen nauraa röhötti pienessä flunssassakin Pepin toilailuille.
Tai kuopuksen kommentti: "Voitaisiinkohan me mennä katsomaan Peppiä vielä uudelleen...?
 |
| Annikka (Venla Kosonen) ja Tommi (Markus Peltola) ovat Pepin parhaita kavereita. (Kuva: Järvenpään kesäteatteri/Sami Lamberg) |
Käykää ihmiset kesäteatterissa koko perheen voimalla, viihtykää ja kasvattakaa lapsistanne tulevaisuuden kulttuurinkuluttajia.
Lasten sydämet kiittävät.
Peppi Pitkätossu Järvenpään kesäteatterissa 16.7. asti.
Lisätiedot www.jarvenpaanteatteri.fi.
Ylimmäisenä olevassa kuvassa:
Peppi Pitkätossua esittävä Vilma Kärkkäinen.
Kuva: Järvenpään kesäteatteri/Sami Lamberg
Yhteistyössä Järvenpään kesäteatteri.
Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla.