Enkeleitä, onko heitä?
"Onko siis ihme, waikka en jumalaa nähdä saata. Enhän woi nähdä edes omaa minääni, joka sisikunnassani asustaa", tiedetään Carolus Linnaeuksen, sittemmin tuttavallisemmin Carl von Linnén joskus sanoneen.
(1700-luvulla elänyt ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné ja hänen kasvioppinsa vaikuttivat voimakkaasti muun muassa suomalaiseen luonnontutkimukseen aina 1970-luvulle asti.)
Von Linnén lausahdus koristaa Keski-Uudenmaan teatterin KUT:n Tositarinoita enkeleistä -tanssiteatteriesityksen käsiohjelmaa.
Enkelikirjailijanakin pidetty Lorna Byrne on vuorostaan todennut lukuisissa haastatteluissa, että me kaikki olemme enkeleiden ympäröimiä: meillä kaikilla on omat suojelusenkelimme. Ne pitää osata vain nähdä.
Byrne omien sanojensa mukaan osaa, hän on osannut aina, niin kauan kuin hän muistaa. Mutta meistä suurin osa ei sitä hommaa hallitse.
Ja ihmekös tuo, jos paremmin ajattelee.
Aivan kuten von Linné jo 1700-luvulla tiesi, jos emme näe omaa minäämme - emme pysty pysähtymään oman itsemme ääreen -, miten voimme edes toivoa nähdä mitään muuta ympärillämme.
Tästä dilemmasta käynnistyy myös tanssitaiteilija-koreografi-näyttelijä Metsälintu Pahkinin monologiesitys suojelusenkelistä. Tarinan tekstiosuudet on ohjannut näyttelijä-ohjaaja Seppo Halttunen.
Esityksessä ei liihoteta edestakaisin valkoiset siivet lepattaen ripotellen ympärille kaikkea hyvää vaan pureudutaan suojelusenkelin arkeen.
Sillä miten pirun raadollista onkaan olla suojelusenkeli ihmiselle, joka ei piittaa itsestään pätkän vertaa. Jonka takaraivossa jyskyttää vain arkinen aherrus, kiire, stressi, surut ja huolenaiheet.
Ja mitä se enkeliys sitten lopulta oikein on? Kuka onkaan kenenkin enkeli?
Tositarinoita enkeleistä jatkaa KUT:n tanssiteatteriesitysten perinnettä. Alkuvuodesta näyttämöllä nähtiin tanssiteatteriesitys Vomma.
Yksinomaan pienen ammattiteatterin halu rikkoa taiteen raja-aitoja ja laajentaa esitysrepertuaariaan muuhunkin kuin draamaan esittävän taiteen keinoin on ehdottomasti hatunnoston arvoinen paikka.
Ja aivan kuten Vomma myös Tositarinoita enkeleistä ei ole vain tanssiesitys. Se on tanssikomedia, jota rytmittää huikaisevan hieno ääni- ja videomaailma. Siitä vastaa Vommasta tuttu Severi Haapala.
Tositarinoita enkeleistä seuraavat ja viimeiset esitykset
(1700-luvulla elänyt ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné ja hänen kasvioppinsa vaikuttivat voimakkaasti muun muassa suomalaiseen luonnontutkimukseen aina 1970-luvulle asti.)
Von Linnén lausahdus koristaa Keski-Uudenmaan teatterin KUT:n Tositarinoita enkeleistä -tanssiteatteriesityksen käsiohjelmaa.
Enkelikirjailijanakin pidetty Lorna Byrne on vuorostaan todennut lukuisissa haastatteluissa, että me kaikki olemme enkeleiden ympäröimiä: meillä kaikilla on omat suojelusenkelimme. Ne pitää osata vain nähdä.
Byrne omien sanojensa mukaan osaa, hän on osannut aina, niin kauan kuin hän muistaa. Mutta meistä suurin osa ei sitä hommaa hallitse.
Ja ihmekös tuo, jos paremmin ajattelee.
Aivan kuten von Linné jo 1700-luvulla tiesi, jos emme näe omaa minäämme - emme pysty pysähtymään oman itsemme ääreen -, miten voimme edes toivoa nähdä mitään muuta ympärillämme.
Tästä dilemmasta käynnistyy myös tanssitaiteilija-koreografi-näyttelijä Metsälintu Pahkinin monologiesitys suojelusenkelistä. Tarinan tekstiosuudet on ohjannut näyttelijä-ohjaaja Seppo Halttunen.
Esityksessä ei liihoteta edestakaisin valkoiset siivet lepattaen ripotellen ympärille kaikkea hyvää vaan pureudutaan suojelusenkelin arkeen.
Sillä miten pirun raadollista onkaan olla suojelusenkeli ihmiselle, joka ei piittaa itsestään pätkän vertaa. Jonka takaraivossa jyskyttää vain arkinen aherrus, kiire, stressi, surut ja huolenaiheet.
Ja mitä se enkeliys sitten lopulta oikein on? Kuka onkaan kenenkin enkeli?
 |
| Enkeleitä, onko heitä? Kuvassa tanssitaiteilija Metsälintu Pahkin. (Kuva: KUT) |
Tositarinoita enkeleistä jatkaa KUT:n tanssiteatteriesitysten perinnettä. Alkuvuodesta näyttämöllä nähtiin tanssiteatteriesitys Vomma.
Yksinomaan pienen ammattiteatterin halu rikkoa taiteen raja-aitoja ja laajentaa esitysrepertuaariaan muuhunkin kuin draamaan esittävän taiteen keinoin on ehdottomasti hatunnoston arvoinen paikka.
Ja aivan kuten Vomma myös Tositarinoita enkeleistä ei ole vain tanssiesitys. Se on tanssikomedia, jota rytmittää huikaisevan hieno ääni- ja videomaailma. Siitä vastaa Vommasta tuttu Severi Haapala.
 |
| Tositarinoita enkeleistä -esityksessä yhdistyy ennakkoluulottomalla tavalla ääni- ja videomaailma. (Kuva: KUT) |
Tositarinoita enkeleistä seuraavat ja viimeiset esitykset
Keski-Uudenmaan teatterissa KUT:ssa (Kerava-sali, Keskikatu 3, Kerava)
pe 25.9. klo 19, la 26.9. klo 17 ja su 27.9. klo 15.
Liput www.kut.fi.
Sunnuntain esityksen jälkeen klo 16 enkeliaiheinen keskustelutilaisuus.
Keskustelutilaisuuteen on vapaa pääsy.