So sorry, journalismi muuttuu - myös sisällöntuottamiseksi
Toimittaja, Ylen Aamu-tv:n juontaja Sanna Ukkola julkaisi eilen tiistaina blogikirjoituksensa Kun media myi sielunsa, jossa hän oli huolissaan journalismista ja journalistisen maailman muuttumisesta yhdeksi suureksi mainokseksi.
Tekstissään Ukkola asetti piikkinsä kärjen mainostajien ja journalistien rinnalle yhä merkittävässä määrin nousseisiin sisällöntuottajiin ja heidän sisältöyhteistyöhönsä ilmoittajien kanssa.
Sillä mitä siitä tulee, kun ilmoittajia ei kiinnosta enää kunnon ehta journalismi vaan sisällöntuottajien hassunhauska ja ammattitaidoton viihdehömppä ilman kriitiikin häivää?
Ukkolan blogikirjoitusta ei ole sisällöntuottajien keskuudessa nielty purematta. Kirjoitukseen ehti ottaa eilen jo kantaa Enthusiastin toimitusjohtaja Aku Varamäki.
Varamäki on muun muassa reilu viikko sitten toteutetun sisällöntuottajien valtakunnallisen Ping Helsinki -tapahtuman yksi järjestäjistä.
Samalla, kun Ukkola kantaa blogikirjoituksessaan huolta journalismin muuttumisesta mainokseksi, hän tekee yhden virheen: hän niputtaa yhteen kaiken verkossa ja sosiaalisessa mediassa toteuttavan sisällöntuotannon.
Ukkola unohtaa, että nipussa ovat niin tubettavat alakoululaiset ja blogia ylläpitävät heppatytöt (anteeksi vain heppaharrastajat, ei millään pahalla, Rouva Sana itse jopa lukee yhtä heppatytön blogia..) kuin journalismin murroksen vuoksi sisällöntuottajiksi siirtyneet - usein jopa pitkän työuran tehneet - (aikuiset) ammattitoimittajat.
Jos tämä sama ammattitoimittaja tuottaa omiin tai toisten, mutta muiden kuin mediatalojen somekanaviin sisältöä, mikä laatu työssä kärsii?
Jos journalistin ohjeensa tunteva ammattitoimittaja harjoittaa blogissaan kaupallista yhteistyötä naistenlehtien tapaan, mikä uskottavuus juttujen taustalla on koetuksella?
Kun Rouva Sana kirjoittaa lähes 20 vuoden toimittajauran jälkeen juttuja omaan blogiinsa, ovatko ne vähemmän arvostettavia tai uskottavia kuin, jos sama juttu julkaistaisiin painettuna Helsingin Sanomissa tai vaikkapa Keski-Uusimaassa?
Toivon sydämestäni, että ei.
Ammattitoimittajana olen aika ajoin jo kyllästynyt journalistisen alan sisällä käytävään keskusteluun, jossa valitetaan vuosi toisensa jälkeen mainostajien tyhmyyttä ja kyvyttömyyttä arvostaa kunnon journalismia - ja kun ne maksumuuritkaan eivät tuo sitä onnea.
Ja että nuoret tulevat ja nappaavat temppu- ja räkänauruvideoillaan viimeisetkin mainoseurot journalistien nenän edestä. Ala on kaaoksessa, ja se on aina muiden syy!
Kun ei ole enää itse kaiken ytimessä, sitä näkee ilmeisesti paremmin kauas: hyvät toimittajakollegat, juna meni jo.
Journalistisen alan olisi pitänyt muuttua 10 vuotta sitten - tai viimeistään, kun Facebook löi itsensä Suomessa läpi.
Ehkä seuraava on journalistisella alalla yhä edelleen yllätys: mainosjätit, kuten Ukkola kirjoituksessaan toteaa, kuitenkin kiikuttavat markkinointieuronsa sinne, missä on jotain uutta ja suurta yleisöä kiinnostavaa.
Sisällöntuottajat tarjoavat nyt jotain sellaista, johon ei journalistinen ala ole kyennyt pitkään aikaan vastaamaan.
Siksi tuntuu kummalliselta, että journalistisella alalla jaksetaan vinkua mainoseurojen siirtymisestä sisällöntuottajien julkaisukanaviin - ja vielä paheksua tätä.
Tilanne on yhtä epätoivoinen kuin puolisoilla, jotka hakevat avioeroa toisen pettämisen vuoksi.
Vielä avioeron tultua voimaan puolisoista petetty roikkuu ex-puolisonsa uuden kotioven kahvassa ja lupaa exälleen tähtiä taivaalta, kunhan hän ei vain muuttaisi.
Moni ilmoittaja ja mainosjätti on kuitenkin muuttanut jo - ja ovi käy lähitulevaisuudessa yhä tiheämpään.
Eikä meistä kukaan, sen enempää Ukkola kuin kukaan mukaan voi tilanteelle enää mitään.
Siksi enemmän huolissani olisin siitä, että ala sisällöntuottajien puolella on täysin lapsenkengissä. Vaikka ilmoittajien ja sisällöntuottajien välistä yhteistyötä on yritetty hioa laatimalla yhteisiä pelisääntöjä, meno on edelleen villiä ja vapaata.
Ilmoittajat maksavat jutuista ja markkinointiyhteistyöstä sisällöntuottajille, jos maksavat - tai maksavat, mitä maksavat.
Jokainen ammattijournalisti tietää, että asuntolainan lyhennyksiä ei makseta niillä kuuluisilla vehnäjauhopusseilla tai meikkinäytteillä. Tällaisista palkkioista on turha olla kenellekään kateellinen.
Onneksi moni kuitenkin jo maksaa ja asianmukaisesti. Ja muuten mielenkiintoista kyllä, useat paremmin kuin mediatalot tänä päivänä ammattitoimittajille.
Huolissaan olisin myös niistä lukuisista ilman vastuullisia aikuisia olevista alaikäisistä lapsista ja nuorista, joiden massoja ympärilleen keräävät julkaisukanavat kiinnostavat ilmoittajia kuin kevätkuutamolla kissoja.
Tässä on onneksi muun muassa Ukkolankin mainitsema Töttöröö tehnyt esimerkillistä ja vastuullista yhteistyötä, ja toiminut välikätenä nuorten sisällöntuottajien ja mainostajien kanssa.
Maailma muuttuu ja journalistinen ala sen mukana.
Se ei tarkoita kuitenkaan journalismin tuhoa tai sen peittymistä täydelliseen mainostulvaan vaan sitä, että journalismia sen varsinaisessa merkityksessä tuottaa jatkossa yhä entistä marginaalisempi joukko.
Ja ne muut journalistit sitten? He tekevät, mitä tekevät.
Vaikkapa sitten niitä hassunhauskoja YouTube-videoita - sisällöntuottajina.
Tekstissään Ukkola asetti piikkinsä kärjen mainostajien ja journalistien rinnalle yhä merkittävässä määrin nousseisiin sisällöntuottajiin ja heidän sisältöyhteistyöhönsä ilmoittajien kanssa.
Sillä mitä siitä tulee, kun ilmoittajia ei kiinnosta enää kunnon ehta journalismi vaan sisällöntuottajien hassunhauska ja ammattitaidoton viihdehömppä ilman kriitiikin häivää?
Ukkolan blogikirjoitusta ei ole sisällöntuottajien keskuudessa nielty purematta. Kirjoitukseen ehti ottaa eilen jo kantaa Enthusiastin toimitusjohtaja Aku Varamäki.
Varamäki on muun muassa reilu viikko sitten toteutetun sisällöntuottajien valtakunnallisen Ping Helsinki -tapahtuman yksi järjestäjistä.
Samalla, kun Ukkola kantaa blogikirjoituksessaan huolta journalismin muuttumisesta mainokseksi, hän tekee yhden virheen: hän niputtaa yhteen kaiken verkossa ja sosiaalisessa mediassa toteuttavan sisällöntuotannon.
Ukkola unohtaa, että nipussa ovat niin tubettavat alakoululaiset ja blogia ylläpitävät heppatytöt (anteeksi vain heppaharrastajat, ei millään pahalla, Rouva Sana itse jopa lukee yhtä heppatytön blogia..) kuin journalismin murroksen vuoksi sisällöntuottajiksi siirtyneet - usein jopa pitkän työuran tehneet - (aikuiset) ammattitoimittajat.
Jos tämä sama ammattitoimittaja tuottaa omiin tai toisten, mutta muiden kuin mediatalojen somekanaviin sisältöä, mikä laatu työssä kärsii?
Jos journalistin ohjeensa tunteva ammattitoimittaja harjoittaa blogissaan kaupallista yhteistyötä naistenlehtien tapaan, mikä uskottavuus juttujen taustalla on koetuksella?
Kun Rouva Sana kirjoittaa lähes 20 vuoden toimittajauran jälkeen juttuja omaan blogiinsa, ovatko ne vähemmän arvostettavia tai uskottavia kuin, jos sama juttu julkaistaisiin painettuna Helsingin Sanomissa tai vaikkapa Keski-Uusimaassa?
Toivon sydämestäni, että ei.
 |
| Kuva on IAB Finlandin verkkosivuilta. Järjestö on laatinut useampia erilaisia yhteistyöoppaita eri kanavien sisällöntuottajille ja ilmoittajille. |
Ammattitoimittajana olen aika ajoin jo kyllästynyt journalistisen alan sisällä käytävään keskusteluun, jossa valitetaan vuosi toisensa jälkeen mainostajien tyhmyyttä ja kyvyttömyyttä arvostaa kunnon journalismia - ja kun ne maksumuuritkaan eivät tuo sitä onnea.
Ja että nuoret tulevat ja nappaavat temppu- ja räkänauruvideoillaan viimeisetkin mainoseurot journalistien nenän edestä. Ala on kaaoksessa, ja se on aina muiden syy!
Kun ei ole enää itse kaiken ytimessä, sitä näkee ilmeisesti paremmin kauas: hyvät toimittajakollegat, juna meni jo.
Journalistisen alan olisi pitänyt muuttua 10 vuotta sitten - tai viimeistään, kun Facebook löi itsensä Suomessa läpi.
Ehkä seuraava on journalistisella alalla yhä edelleen yllätys: mainosjätit, kuten Ukkola kirjoituksessaan toteaa, kuitenkin kiikuttavat markkinointieuronsa sinne, missä on jotain uutta ja suurta yleisöä kiinnostavaa.
Sisällöntuottajat tarjoavat nyt jotain sellaista, johon ei journalistinen ala ole kyennyt pitkään aikaan vastaamaan.
Siksi tuntuu kummalliselta, että journalistisella alalla jaksetaan vinkua mainoseurojen siirtymisestä sisällöntuottajien julkaisukanaviin - ja vielä paheksua tätä.
Tilanne on yhtä epätoivoinen kuin puolisoilla, jotka hakevat avioeroa toisen pettämisen vuoksi.
Vielä avioeron tultua voimaan puolisoista petetty roikkuu ex-puolisonsa uuden kotioven kahvassa ja lupaa exälleen tähtiä taivaalta, kunhan hän ei vain muuttaisi.
Moni ilmoittaja ja mainosjätti on kuitenkin muuttanut jo - ja ovi käy lähitulevaisuudessa yhä tiheämpään.
Eikä meistä kukaan, sen enempää Ukkola kuin kukaan mukaan voi tilanteelle enää mitään.
Siksi enemmän huolissani olisin siitä, että ala sisällöntuottajien puolella on täysin lapsenkengissä. Vaikka ilmoittajien ja sisällöntuottajien välistä yhteistyötä on yritetty hioa laatimalla yhteisiä pelisääntöjä, meno on edelleen villiä ja vapaata.
Ilmoittajat maksavat jutuista ja markkinointiyhteistyöstä sisällöntuottajille, jos maksavat - tai maksavat, mitä maksavat.
Jokainen ammattijournalisti tietää, että asuntolainan lyhennyksiä ei makseta niillä kuuluisilla vehnäjauhopusseilla tai meikkinäytteillä. Tällaisista palkkioista on turha olla kenellekään kateellinen.
Onneksi moni kuitenkin jo maksaa ja asianmukaisesti. Ja muuten mielenkiintoista kyllä, useat paremmin kuin mediatalot tänä päivänä ammattitoimittajille.
Huolissaan olisin myös niistä lukuisista ilman vastuullisia aikuisia olevista alaikäisistä lapsista ja nuorista, joiden massoja ympärilleen keräävät julkaisukanavat kiinnostavat ilmoittajia kuin kevätkuutamolla kissoja.
Tässä on onneksi muun muassa Ukkolankin mainitsema Töttöröö tehnyt esimerkillistä ja vastuullista yhteistyötä, ja toiminut välikätenä nuorten sisällöntuottajien ja mainostajien kanssa.
Maailma muuttuu ja journalistinen ala sen mukana.
Se ei tarkoita kuitenkaan journalismin tuhoa tai sen peittymistä täydelliseen mainostulvaan vaan sitä, että journalismia sen varsinaisessa merkityksessä tuottaa jatkossa yhä entistä marginaalisempi joukko.
Ja ne muut journalistit sitten? He tekevät, mitä tekevät.
Vaikkapa sitten niitä hassunhauskoja YouTube-videoita - sisällöntuottajina.