Rouva Sana on ollut olemassa viikon ja yhden päivän; se on siis kirjaimellisesti juniori blogien maailmassa. Siksi olen tavattoman kiitollinen kaikista teistä lukuisista ja taas lukuisista lukijoista, jotka olette löytäneet tienne tänne useiden eri lähteiden kautta ja viivähtäneet blogitekstien parissa.

Teitä lukijoita on blogin olemassa oloon nähden huikaisevan paljon. ISO KIITOS! 

Uutisen kunniaksi inspiroin muutaman sanan Rouva Sanasta.

Sanotaan, että koira ei pääse karvoistaan.

Samaa vanhaa ja kulunutta vertauskuvaa voi käyttää myös sanoista elantonsa ansaitseviin: moni kirjoittaja ja toimittaja on kiinni päässään pyörivissä sanoissa. Veri vetää kirjoittamaan silloinkin, kun ei ihan oikeasti tarvitsisi. Näistä aineksista, ja vieroitusoireista, syntyi myös ajatus Rouva Sanasta: paikallisesta blogista.

Olen kirjoittanut työkseni pian 20 vuotta. Siitä kahdeksan vuotta keskityin seuraamaan keskisen Uudenmaan kuulumisia paikallislehti Vartin toimittajana ja toimitussihteerinä. Seudulla asuvana – ja ennen työn vastaanottamista tovin aikaa jo asuneena – pesti oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Pääsin kuin näköalapaikalta seuraamaan, mitä omalle asuinseudulle kuuluu: mitä siellä tapahtuu ja mitä siellä suunnitellaan. Miten Keski-Uusimaa yksinkertaisesti voi.

Se on etuoikeus, joka suodaan harvoille.

Siteeraan erästä keravalaista vanhempaa, jonka kanssa juttelin muutama viikko sitten paikallisista kuulumisista. Hän totesi, kuinka monet ovat harmissaan siitä, miten vähän he ovat perillä oman asuinalueensa asioista – näin siis siitäkin huolimatta, että jokaisella keskiuusmaalaisella kunnalla on omat tiedottajansa ja kuntien tiedottamista ja verkkosivuja on kehitetty. 

Valtaosa asukkaista kuitenkin kokee, että kunnalliset päätökset tulevat kuin puun takaa, varsinkin jos ne ovat ikäviä, ja tieto ei kulje.

Periaatteessa jokaisella asukkaalla on käytössään samat tiedonhankintamenetelmät kuin toimittajilla.  Kaikki päätöksentekoon liittyvä tieto on yleensä julkista niin kauan kuin se on salaista. Harva tieto koskaan on.

Tiedon lähteille pääsee siis jokainen kansalainen. Silti kovinkaan moni a) ymmärtää tai b) jaksaa käyttää kaikkia kätten ulottuvilla olevia tiedonhankintamenetelmiä.

On siksi hienoa, jos joku tekee työn suuren yleisön puolesta. (Ja tämän työn tekee ehdottomasti parhaiten paikallinen media. En kyllästy koskaan puhumasta paikallisen tiedonvälityksen puolesta, ja siksi teen siitä vielä myöhemmin oman postauksensa).

Minulle tuli vieroitusoireita. Kun työni Vartissa päättyi, katselin elinympäristöäni yhä kuin karvoistaan pääsemätön paikallislehden vahtikoira. Syntyi Rouva Sana.

Rouva Sana on paikallinen blogi: journalistin silmin kirjoitettu, mutta subjektiivisesta näkökulmasta. Kuten kaikki paikallislehteä tekevät ja lukevat tietävät, yksityinen on usein yleistä. Yhden ihmisen ajatukset yhdistävät ja kiinnostavat monta muuta alueella asuvaa.

Siksi Rouva Sanan teesinä tästä eteenpäin on: Tieto on parasta jaettuna.

Tule sinäkin mukaan talkoisiin, jaetaan tietoa yhdessä! Osallistu keskusteluun ja vinkkaa. 

Ja liity mukaan Rouva Sanan Facebook-lukijoihin tai tilaa tekstit itsellesi sähköpostiisi - pysyt mukana postausten aallonharjalla.