* Mainos/yhteistyössä: Järvenpään teatteri

Ai saakeli vie, mikä teatterikauden avaus. Ei tällaista voi, eikä kukaan edes halua suunnitella.

Kun Järvenpään teatterin Idän pikajunan arvoituksen viimeinen puolituntinen kutsuvierasennakkossa pyörähtää käyntiin, käytävällä helähtää kovaääninen palohälytys. 

Niin katsojat kuin näyttelijätkin tuijottavat epäuskoisena toinen toisiaan. 

Koko teatteri tyhjennetään ulos, kirjamellisesti marraskuun iltaan, omissa roolivaatteissaan olevat näyttelijät mukaan lukien.

Palokunnan tilojen tarkistuksen jälkeen yleisö pääsee palaamaan ja näytelmä saa jatkua.

Näyttelijät asettuvat tarkkaan niille sijoilleen, joihin he ennen hälytystä jäivät (paradoksaalista muuten sekin, että näyttämöllä hälytyksen hetkellä on lähes koko runsas näyttelijäkaarti). 

Ja näytelmä saatetaan loppuun aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.

"Tämän esityksen muistan ikuisesti"

Ei ole ihmeellistä, että palohälytyksiä tulee, teattereissakin kesken esityksen, vaikka yleistä se ei toki liene. Järvenpäässä vastaavia tilanteita ei tiettävästi ole sattunut koskaan aiemmin.

Järvenpään teatterissa kutsuvierasennakon palohälytys oli väärä, eikä sitä aiheuttanut teatterissa käytetty savu. Sattuuhan niitä tilanteita, kun palohälytys vain nyt ykskas laukeaa.

Aihetta huoleen ei kutsuvierasennakossa siis aidosti ollut. Mutta tätä ei palohälytyksen aikana ja väen kiirehtiessä ulos voinut kukaan vielä tietää.

Jos tilanne oli poikkeuksellinen (ja ikimuistoinen) katsojille, oli se sitä taatusti myös näyttelijöille. He todennäköisesti muistavat tilanteen lopun ikää ja naureskelevat sille vielä joskus yhdessä.

"Joo, mä muistan! Se oli SE kutsuvierasennakko, kun palohälytys laukesi kesken esityksen vain puoli tuntia ennen esityksen päättymistä. Olihan meillä varsinainen murhamysteeri!"

Näin ratkotaan murhamysteeriä Hercule Poirotin johdolla. (Kuva: Alex Fränti/Järvenpään teatteri)

Jäätävää ammattitaitoa teatterilaisilta

Nostan illan käänteen esiin vain yhdestä syystä. 

Sain ilokseni istua katsomon eturivissä, enkä voinut olla seuraamatta, miten näyttelijät reagoivat aika tavalla poikkeukselliseen tilanteeseen. 

Poikkeuksellisia tilanteita voi, ja pitää, harjoitella, mutta tositilanteessa olosuhteet ovat aina toiset. Kuka hyytyy, kenen pasmat menevät sekaisin; kuka reagoi poikkeustilanteisiin milloin mitenkin.

Ihmisiähän me kaikki vain olemme.

Muistutan, että Järvenpään teatterissa kyseessä eivät ole teatterialan ammattilaiset. He eivät ole saaneet samanlaista koulutusta työhönsä kuin näyttelemisen ammattilaiset. Järvenpään teatteri on harrastajateatteri.

Tämä rouva olisi palohälytyksen jälkeen saattanut ryhtyä hyperventiloimaan, unohtaa loppunäytelmän osalta vuorosanani, tai vähintään kadottaa kohdan, johon näytelmä jäi ennen kovaäänisiä palokelloja - kollegojen vinkeistä huolimatta.

Mutta mitä tekee Idän pikajunan arvoituksen näyttelijät? 

He asettuvat näyttämölle, hengittävät syvään, pitävät lyhyen hiljaisen tauon ja... aloittavat, naps tuosta noin vain, tyynen rauhallisesti siitä, mihin he ennen palokellojen helähtämistä jäivät.

Kukaan ei enää muista, ei edes yleisössä, että hetkeä aiemmin värjöttelimme yhdessä marraskuun illassa.

Tilanne osoitti näyttelijöiltä jää-tä-vää ammattitaitoa. 

Ilmettyjä roolihahmoja

Illan tilanne tiivisti myös sen, millaisissa käsissä Dame Christien näytelmä Järvenpään teatterissa, jälleen kerran, on.

Monessa asiassa (harrastaja)teatterissa voidaan askeltaa vielä joten kuten sivuaskelin, mutta jos roolitus epäonnistuu, tilannetta on yleensä vaikea pelastaa.

Järvenpään teatterin Idän pikajunan arvoitus on roolituksen juhlaa. 

Monta kertaa katsomossa mietin, millä ihmeen oikulla piskuisesta kotikaupungistamme (ja ehkä hieman sen liepeiltä) on onnistuttu kaivelemaan persoonia, jotka ovat kuin ilmettyjä Idän pikajunan arkkityyppejä - myös sellaisia, joita en ainakaan itse ole onnistunut näyttämöllä vielä näkemään.

Ohessa muutamia roolihahmoja ja niiden esittäjiä ihan vain mainitakseni:

Kreivitär Andrenyi, Helmi Oja. Oja on roolissaan luonnonlahjakkuus. Aivan kuin hän ei edes näyttelisi vaan hengittäisi aitona krevittärenä Idän pikajunan ilmaa. Rakastin Ojan luomaa eteeristä, mutta topakkaa ja kaunista krevitärtä. Kreivitär on i-ha-na!

Helen Hubbard, Veera Uuttu. Uuttu on kuin aito (ja hauska!) jenkki. Rooli solahtaa hänelle kuin mittatyönä tehty nahkahansikas. Rakastin, häntäkin. Ou jeah.

Monsieur Bouc, Pertti Lehto. Lehdon persoonallinen tapa artikuloida istuu Boucin rooliin kuin nenä päähän. Lehto on intonaatiotaan myöten täydellinen nappivalinta omaan rooliinsa.

Samuel Ratchett, Jarmo Holttinen. Holttinen onnistuu luomaan rujosta roolihenkiöstään niin aidosti kolhon tyypin, että ostan hänen ikävänpuoleiset ajatuksensa välittömästi.

Konduktööri Michel, Tito Martinez. Martinez on pyörähdellyt teatterin esityksissä tasaisin väliajoin, mutta nyt tuntuu kuin hän loistaisi. Martinezin luoma hieman hömelömäinen konduktööri on kuin nakutettu rooliinsa.

Hercule Poirot, Jyri Pekonen. Viimeisenä, mutta ei yhtään vähäisempänä. Pekonen tekee Poirotina etsivän työn. Poirotin rooli ei ole helppo, monestakaan syystä. Mutta Pekonen on Poirot. Ehdottomasti.

Tahkolahti on teatterin ammattilainen

Ei ole ensimmäinen kerta, kun Järvenpään teatterissa esitetään Agatha Christietä. Edellinen, Kun yksikään ei pelastunut, on vuodelta 2019.

Asiassa sormensa pelissä tuolloin oli Kalle Tahkolahdella, joka on ohjannut tämänkin näytelmän.

Olen oppinut, että kaikki mitä Tahkolahti näyttämölle käsiensä ja ajatustensa kautta kiikuttaa, on laatutyötä. 

Myös Agahtha Christiet ovat olleet napakymppejä. Niin on Idän pikajunan arvoituskin. 

Tahkolahti on teatterin ammattilainen. 

Tämän junamaailman ostan

On nostettava näyttömöltä esiin erikseen vielä kaksi huippukädenjälkeä.

Ia Ensterä on teatterialan lavastuksen ammattilainen, eikä yllätä, että hänen lavastuksensa on näytelmässä nyt huikea.

Idän pikajunan arvoituksen lavastus on sanalla sanoen oivaltava ja kaunis. Toimii, katsomoonkin asti.

Näytelmän puvuista vastaa Järvenpään teatterin luottopuvustaja Sinikka Zannoni. Hän on tehnyt nyt ilmiömäistä työtä. 

Zannonin yhdessä Ensterän luoman työn kanssa ostan pikajunaan istutetun 1930-luvun alun maailman täydellisesti. Enää puuttuisi vain jazz ja vieno holkkisavukkeen tuoksu ja savu. Mutta ne eivät taida kuulua Christien dekkareiden maailmaan.

Ei ole suuri yllätys, että Järvenpään teatterin Idän pikajunan arvoituksen kaikki vuoden 2025 esitykset ovat ensi-iltaviikolla loppuunmyytyjä. 

Tilaa esityksiin on alkuvuodesta 2026. Osta kipin kapin oma lippusi pian, ettet jää kokonaan ilman. 

Idän pikajunan arvoitus Järvenpään teatterissa 13.2.2026 asti.

Lisätiedot ja liput www.jarvenpaanteatteri.fi.

* Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla

Idän pikajunassa on paikoin ruuhkaa. (Kuva: Alex Fränti/Järvenpään teatteri)