Anteeksi blogihiljaisuuteni.

Rouva Sana on ollut kuluneet päivät kirjaimellisesti hissukseen; seikkaillut omissa, tällä kertaa vahvasti blogiin liittyvissä aatoksissa.

Minulla oli alun perin varattuna sinulle tukku muita bloggauksen aiheita, sillä kyllä, muistan edelleen lupaukseni muun muassa eräästä jättiläiskurpitsasta ja sen kohtalosta. Nyt kaikki nämä aiheet saavat kuitenkin odottaa.

Sillä minun on tänään kirjoitettava sinulle Rouva Sanasta. Tästä blogista.

Luovaan työprosessiin kuuluu aika ajoin vajoaminen syvään kuoppaan. Olen tehnyt tarpeeksi pitkään luovaa työtä, jotta tiedän, että välillä tulee todellakin aikoja, jolloin kuopan reunat tuntuvat kohoavan liian korkealle.

Ja myös tiedän, että sieltä noustaan. Aina.

Kuoppien hyvänä puolena on, että ne pakottavat itsetutkiskeluun. Vaativat kehittymään. Muuttumaan. Katsomaan asioita ehkä piirun verran toisenlaisesta, ehkä joskus uudestakin, näkökulmasta.

Ja nyt on kyse juuri tästä.

paikallisuus


Paitsi, että olen potenut jonkinasteista päämäärättömyyden tunnetta, olen tuntenut myös omantunnontuskaa. Otan tähän väliin suoran lainauksen, joka valottaa syitä, miksi.

"Rouva Sana on paikallinen blogi: journalistin silmin kirjoitettu, mutta subjektiivisesta näkökulmasta. Kuten kaikki paikallislehteä tekevät ja lukevat tietävät, yksityinen on usein yleistä."

Muistatko?

Olen kirjoittanut tekstin 12. maaliskuuta vuonna 2014.

On luonnollista, että blogi muuttuu ja kehittyy kuukausien ja vuosien varrella. Sille käy kuin tekstissä mainitsemalleni paikallislehdelle, joka muotoutuu tekijöidensä, lukijoidensa, ilmoittajiensa ja elettävän ajan mukaan.

Mutta nyt en yhtäkkiä tiedä, onko Rouva Sana muuttunut oikeaan suuntaan? Sillä ihan paikalliseksi blogia ei voi enää kai oikein kutsua.

Tai onko sillä edes mitään väliä?

Sano sinä. Sinä olet tämän blogin lukija. 

Mitä sinä haluat näiltä sivuilta lukea? Oletko sinä paikallisuuden kannattaja? Luitko täältä joskus jotain, jota et enää löydä, mutta kaipaat?

Onko sinusta keskiuusmaalaisuus oikeasti mielentila ja kannattaako siitä ylipäätään blogata?

Tai luetko rouvan sivuilta mieluusti sitä, mitä olet saanut lukea viimeiset puoli vuotta? Vai onko kaikki sinulle oikeastaan ihan sama?

Auta ja vastaa niin pääsen ehkä avullasi ylös bloggaamisen luovasta kuopastani. Jokainen vastaus on oikea ja siksi yhtä arvokas. Sana on vapaa!

Jos palautevyöry on suuri, lupaan muistaa osaa teistä ensi viikolla vielä toistaiseksi avoimin, mutta varmasti houkuttelevin kirjapalkinnoin. Kiitos siis kaikesta palautteestasi jo etukäteen!

luovuus


Ensi viikolla tavataan!

Syksyistä viikonloppua!