* Mainos/yhteistyössä: Keski-Uudenmaan Teatteri

Napakymppi. 

Syksyn parhain treffikomedia. 

Syksyn parhain näytelmä.

Keski-Uudenmaan Teatterin tuoretta kantaesitystä on kuvailtu tällaisin termein. 

Napakymppi on käsikirjoituksena tuore. Sen on kirjoittanut brittiläinen näytelmäkirjailija Peter Quilter vain vuosi sitten. Nyt sitä esitetään Keski-Uudellamaalla - ensimmäisenä Pohjoismaista.

Napakympin asetelma on pitkässä parisuhteessa monelle tuttu. Ollaan ollut aviossa 30 vuotta tai rapiat. Avioliitto on väjähtynyt - monellakin tapaa -, ja on päädytty perinteiseen ratkaisuun: avioeroon.

Mikä neuvoksi, kun kuitenkin polttelee.

Napakympissä Liisa (Anu Sinisalo) ja Matti (Seppo Halttunen) ovat siitä poikkeuksellisessa tilanteessa, että he ovat päätyneet eroon sulassa sovussa. Hieman oudonkin.

Niin sulassa, että he paitsi asuvat lähellä toinen toisiaan (vaikka lapsia ei ole), ja he törmäävät ja tapaavat jostain kumman oikusta säännöllisesti toisiaan - halusivatpa he sitä tai eivät.

Arkinen aihe on herkullinen

Tarinan aihe on kaikessa arkisuudessaan erittäin herkullinen. Silti Napakymppi ei oikein etene alkuasetelmaansa pidemmälle. Liisan ja Matin välinen jännite ei avaudu oikein missään vaiheessa.

Mitä tovin aikaa sitten eronneet Liisa ja Matti hakevat oikein toinen toisiltaan? Janottaako heitä vanha suola vai haluavatko he olla vain ystäviä? 

Miksi he ovat niin hyviä ystäviä, että he ajatuvat omilla treffeillään aina samoihin paikkoihin? 

Mikä on tarinan tavoite? Se, että vaihtamalla ei aina parane? Tai se, että nimenomaan kannattaa vaihtaa, kokeilla ainakin.

Vai se, että yhteistä elämää voi olla avioeron jälkeenkin? 

Napakymppi on erinomaisin näyttelijöin roolitettu. Lavalla nähdään upea Anu Sinisalo ja aina niin fanittamani Seppo Halttunen. He tekevät kelpotyötä. Ei käy moittiminen. 

Turkasessa määrässä pienempiä rooleja nähdään KUT:n estradeilta tuttu Anna-Leena Sipilä ja Jukka Rasila, jonka itse näen nyt teatterinäyttämöllä ensi kertaa (!!! ja vielä huutomerkki ja huutomerkki, sillä mietin, miten tämä voi olla mahdollista).

Myös he suorituvat runsaasta roolien kirjostaan mallikkaasti.

Rasilan viisi roolihahmot vaikuttavat

Mikä sitten mättää? 

Se, että saan vain muutamista näytelmän hahmoista jotain irti, vaikka kaikki pistävät parastaan (ja tekevät aidosti hyvää työtä).

Napakympissä minuun suurimman vaikutuksen tekee Rasila. Hän näyttelee viittä eri tavoin elämässään nyrjähtänyttä miestä, jotka etsivät itselleen onnea, ennen kaikkea parisuhdetta, mutta varmasti myös elämän tarkoitustakin onnistumatta siinä oikein.

Napakymppiä luonnehditaan parisuhdekomediaksi. Rasila ui roolihahmojensa omituisiin nahkoihin kuitenkin jotenkin niin herkällä ja koskettavalla tavalla, että katsomossa tätä rouvaa hänen hahmonsa eivät naurata vaan melkein itkettävät: liikutuksesta ja herkistymisestä.

Esimerkiksi Rasilan esittämässä kliseisessä, erittäin neuroepätyypillisessä Terossa ei ole kaikessa äidinpoikamaisuudessaan ja halussaan löytää ja kokea rakkautta mitään naurettavaa, vain ja ainoastaan paljon koskettavaa. 

Sama pätee myös Rasilan esittämään gansta-Kimmoon, tarjoilija-Petriin tai yhdyskuntapalvelua suorittavaan Villeenkin.

Kesäteatteriesitys pikkujouluksi

Napakympillä on kokonaisuudessaan hetkensä, ja myönnän: minäkin naurahtelin katsomossa paikoin.

Tarina sisältää kuitenkin myös niin paljon kliseitä alkoholinhuuruisista kohtaamisista ja jatkoista alkaen, että mietin, miksi, oi miksi.

Eikö parisuhdekomediaa voi kertoa millään muilla tarinankerronnan tavoilla.

Napakymppi on ammattilaisten työtä. Tarina vain ontuu. 

Napakymppi olisi toiminut ilmeisesti paremmin kesäteatteriesityksenä.

Tai ehkä täällä on nyt äänessä tiukalle viritetty keski-ikäinen kukkahatturouva, jonka odotukset pitkän avioliiton jälkimainingeissa elävän parin tarinalta ovat ihan jotain muuta.

Sillä totuuden nimessä on myös todettava: penkkirivini takaa aplodien jälkeen kuulin katsojilta myös  kehuja. Loistava näytelmä, kuulemma.

Hyvä sitten niin.

Lavastaja loistaa

keskisellä Uudellamaalla

Loppuun on annettava vielä yksi kiitos. Lavastaja Ia Ensterä tekee tänä syksynä Keski-Uudellamaalla nyt loistokasta työtä. 

Ensterä loistaa aiemmin marraskuussa ensi-iltansa saaneessa Idän pikajunan arvoituksen kekseliäässä lavastuksessa. Napakymppiin hän on luonut mielenkiintoisen visuaalisen maailman, joka katsojan silmään todellakin toimii.

Napakymppi Keski-Uudenmaan teatterissa 18.12.2025 asti. Lisätiedot ja liput: www.kut.fi.

* Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla

(Kuvat: KUT/Tuomas Scholz)