Rouva Sana, vapaalla

Keskinen Uusimaa on täynnä upeita luontokohteita. Niistä yhden rouvan must-kohteen ja siihen liittyvän esittelyn löydät muun muassa täältä.

Vaihtelu kuitenkin virkistää. Joskus on lähdettävä... no, jos nyt ei merta edemmäksi niin merelle.

Jo ihan vain vanhojen hyvien aikojen kunniaksi.

Yksi suosikkini merenrantakohteista sijaitsee Inkoossa Kopparnäsissä, joka on Uudenmaan virkistysaluekeskuksen hallinnoima.

Sieltä lisää kuvia löydät muun muassa Instagramin profiiliini tallennetuista Stories-tunnelmista nimellä Saaristo. Samat maisemat vilahtelevat aika ajoin myös tämän blogin kuvituskuvissa Tuusulanjärvi-kuvien parina.

Toinen lempipaikkani meren äärellä ovat Helsingin Vuosaaren ranta-alueet - huom! usko tahi et, myös kovalla pakkastalvella sekä marraskuun sumussa ja usvassa.

Suomalainen luonto oikeasti on upea myös muulloin kuin heinäkuun helteillä. Sää on pukeutumiskysymys.

Todennäköisesti harva helsinkiläinen ymmärtää, miten upeita luontoalueita pääkaupungissamme on kivenheiton päässä urbaanista citysykkeestä ja hektisestä elämänrytmistä.

Vuosaaren ja Meri-Rastilan luontokohteissa parhautta on, että ne ovat tavoitettavissa hyvin myös julkisilla HSL:n avulla.

Jos ihan tarkkoja ollaan, itäisen Helsingin luontokohteet (harva ehkä edes käsittää niiden olevan luontokohteita) ovat pääosin pieniä, mutta niitä on lähes vieri vieressä monta.

Koska rannan tienoot ovat rauhallisia ulkoilijoita lukuun ottamatta, jo pelkästään kävely Ramsinniemestä kohti Kallalahtea on järvimaisemaan tottuneelle elämys.

Meri on upea myös silloin, kun se pauhaa.

Tai tee kuten me teimme muutama vuosi sitten. Kävelimme samaa reittiä jäätä pitkin.

Pakkanen nipisteli poskia, mutta maaliskuun auringon ensisäteet lämmittivät selkää. Lumi narskui kenkien alla, ja kevyt tuulenvire sai ajatukset lentämään.

Hetki olisi ollut täydellinen eväille vanhan kaatuneen kelon päällä tai kuoharilasilliselle kuksasta, jos olisimme ymmärtäneet ennakkoon tienoon upeuden.

Kuulin vasta myöhemmin, että harjualue on suojeltu, ja että se tunnetaan nimellä "Etelä-Suomen Punkaharju".

Nimitys on kuvaava. Jos olet käynyt joskus Punkaharjulla, tiedät, mistä on kyse.

Kävelemällä Ramsinniemestä tarpeeksi pitkään päädyt Kallahden ulkoilualueelle, jonka kärjestä löydät luontopolun. Kallahden kehutaan olevan myös erinomainen paikka uimiseen.

Ja Kallahden taakse lyhyen matkan päähän jää puolestaan Uutela, jonka on tunnettu niin ikään luontopoluistaan.

Ai, että miten niin Helsingistä ei löydy upeita luontoretkeilykohteita...

Hotel Rantapuiston tienoo on mystinen luonnossa liikkuja miniparatiisi. Sen edestä alkavan Etelä-Suomen, tai Helsingin, Punkaharjussa olisi jo kylliksi, mutta siinä ei ole vielä kaikki. Naapurissa sijaitsee pieni luonnonsuojelualue.

Kyllä. Luit ihan oikein. Todellakin luonnonsuojelualue.

Ramsinniemen lehto Ramsinniemen kärjessä on pieni ja piskuinen luonnonsuojelualue pääkaupungin kainalossa: keskellä kaikkea ja silti lähes kuin unohduksissa keskellä ei-mitään.

Marraskuun usvaisena ja sumuisena päivänä vastaan ei tullut kuin yksi pariskunta.

Alue on suojeltu lehtonsa vuoksi. Se ei pääse oikeuksiinsa marraskuun nihkeässä säässä, mutta hiukankaan luonnossa tottunut liikkuja kykenee kyllä kuvittelemaan, millainen tienoo on varhain toukokuussa.

Päätän retkellämme, että viimeistään luonnon puhjetessa uudelleen vehreyteensä toukokuussa vierailen täällä toistamiseen.

Luonnonsuojelualue käsittää myös pätkän kallioista rantaviivaa. Rannalla on vaikea käsittää olevansa keskellä pääkaupunkia.

Helsingin keskusta siintää kaukana horisontissa. Ohi ajaa syyskauden viimeinen veneilijä.

Hänen jälkeensä rannalla on niin hiljaista, että korviin sattuu.

Edes mustarastaat eivät mekasta.

Käy testaamassa vaikka joulunaikaan. Mindfulnessia parhaimmillaan.

                                                                       Kaupallinen yhteistyö: Hotel Rantapuisto

Joskus kaipuu jotakin kohtaan voi olla niin viiltävää, että se tuntuu konkreettisesti luissa ja ytimissä asti. Naura sinä tälle rouvalle vain, mutta sellainen minulla oli Hotel Rantapuistoa kohtaan.

Tein ensimmäisen kerran tuttavuutta hotellin kanssa vajaat kolmisen vuotta sitten Steinerin Fridan valokuvauskurssilla.

Olin hieman häkeltynyt kurssipaikasta, mutta kun pääsin hotelliin sisälle, ymmärsin valinnan - ja olin myyty.

Menin näkemästäni jo tuolloin niin pyörälle, että halusin vielä joskus kokea kaiken saman uudestaan - rauhassa, ajan kanssa. Ilman mitään muita velvoitteita.

Löydät edellisen tarinani Fridan valokuvauskurssista ja Rantapuistosta yhä täältä.

Vuodet vierivät, kaipuu Rantapuistoon jäi.

Kunnes kuin kohtalon oikusta minulle tarjoutui marraskuussa mahdollisuus tutustua hotelliin uudestaan.

Hotel Rantapuisto on unelmakohde - tai nooh, sanotaan jo heti tässä kärkeen, että täydellinen napakymppi - luontoon JA kulttuuriin hurahtaneelle.

Huomaa siis kaksi määritettä. Molemmat ovat yhtä tärkeitä.

Jos etsit lomasi ajaksi pääkaupungin trendinähtävyyksiä lyhyen kulkumatkan päästä, sykkivää ja vilkasta iltaelämää sekä hittibiisien tasaista rytkettä, petyt. Sinun kannattaa suunnata lähemmäksi ydinkeskustaa.

Mutta jos arvostat ulkoilun, hyvän ruoan, perinteikkään arkkitehtuurin sekä rauhallisen ja levollisen oleilun yhdistelmää, teet suuren synnin, jos jätät Rantapuiston lomallasi väliin.

Rantapuisto on minilomakohde eli staycation parhaimmillaan.
Rantapuiston historia on pitkä.

Se alkaa 1940-luvun lopulta, kun Pohjoismaiden Yhdyspankki, joka opittiin tuntemaan myöhemmin nimellä Suomen Yhdyspankki eli SYP, osti Rantapuiston naapurissa olevan upean, jugendtyylisen huvilan Villa Furuborgin. Villa Furuborg oli rakennettu 1900-luvun alussa muuan pankinjohtajan kesäviettopaikaksi.

Huvila sijaitsee yhä samoilla sijoillaan. Kiinteistö on tätä nykyä Nordea Pankin edustustila. Pääset katsomaan sitä Rantapuisto-lomallasi vaikka rannasta käsin.

On muuten hulppea kiinteistö.

Siis sekin.

Vuosikymmenet vierivät. SYP sai omistukseensa maa-alueita Villa Furuborgin naapurista, ja pankissa syntyi idea oman koulutuskeskuksen rakentamisesta.

Unitas-opiston nimellä tunnettu rakennus valmistui vuonna 1963 uusien pankkitoimihenkilöiden ja pankinjohtajien koulutuskeskukseksi.

Unitas eli omaa koulutuselämäänsä 1990-luvulle saakka, jonka jälkeen kurssitukset siirrettiin vähitellen toisaalle, koulutuskeskukselle etsittiin muuta käyttöä, ja sittemmin se myytiin.

Hotelliksi kunniakas kiinteistö muutettiin vuonna 2006, ja se sai samalla nimen Rantapuisto.
Maamme on pullollaan kiinteistöjä, jotka ovat vaihtaneet vuosikymmenten saatossa käyttötarkoitustaan. Se ei ole se juttu.

Rantapuisto ei olisi The Rantapuisto, jos siellä ei olisi ymmärretty alusta saakka vaalia oman aikansa arkkitehtuuria ja kulttuurihistoriaa.

Hotellia ei kutsuta turhaan kokonaistaideteokseksi. Se elää edelleen 60-lukua.

Esimakua saat tarttuessasi Rantapuiston ovenkahvaan. Siis ihan kirjaimellisesti. Ovenkahva on muisto pankin ajoilta. Se on iso messinkinen SYP:n logo.

Sama idea ja ajatus toistuu kaikkialla Hotel Rantapuiston julkisissa tiloissa: hotellin aula- ja oleskelutiloissa, käytävillä ja ravintolassa.

60-luvun huonekaluja, vanhaa nostalgista tunnelmaa kaiuttimista kuuluvaa musiikkia myöten.

Paljon suomalaista designiä Marimekosta, Iittalasta ja Artekista lähtien. Jopa ruokalistassa ja astioissa on viiden, lähes kuuden vuosikymmenen takaista henkeä.

Yksinkertaista, selkeää, kotimaista.

Vaikka astiat eivät ole vanhoja, nerokasta on, että ne henkivät aikaansa.
Paljon hoettu slogan vähemmän on enemmän toteutuu Rantapuiston ravintolassa. Ravintolan ruokalista on lyhyt ja simppeli, mutta maukas.

Nelihenkinen perheemme ei ole ruokahifistelijä, mutta voi apua, miten kotimaisista raaka-aineista valmistetut annokset maistuivat - jopa nuorimmillekin.

Erikseen on nostettava esiin vielä hotellin aamiainen.

Sitten matkatoimittajavuosieni olen reissannut enää harvakseltaan. En ole kuitenkaan missään suomalaisessa hotellissa syönyt niin maittavaa aamiaista kuin Rantapuistossa.

Huhujen mukaan myös Rantapuiston viikonloppubrunssi on supersuosittu. Pääsin testaamaan sitä kerran edellä mainitulla Fridan kurssilla.

Jos brunssi on entisensä (taatusti on: isänpäivänä Rantapuisto oli nimittäin turvoksissa...), pökerryt siitä. Lämmin suositus siis.

Jo ravintolan antimissa olisi kylliksi, mutta kun sen liittää Rantapuiston huikeaan ravintolainteriööriin, kokemus on kirjaimellisesti kokonaisvaltainen.

En olisi halunnut lähteä ravintolasta aamulla lainkaan pois vaan olisin voinut viipyillä siellä tunteja aamun Hesaria lukien, takkatulen loimua katsellen ja usvaista merta seuraten.

Ihanaa.

Ihan liian ihanaa.


Rantapuistoa on laajennettu kolme vuosikymmentä sitten, ja muun muassa osa hotellin huoneista sijaitsee laajennusosassa.

Laajennuspuoli ei pääse kehumaan nostalgialla vaan se on pikemminkin aikansa kuva, mutta tilat tarjoavat ihan kelpo majoituksen.

Ei mitenkään kulttuurifriikin sisintä hivelevää, mutta perushyvää ja asiallista. Harva tuskin muutenkaan matkustaa vain huoneessa viipyilemään.
Hotel Rantapuisto sai alkunsa arkkitehtipariskunta Martta ja Ragnar Ylpyän kynästä ja ajatuksista, eikä hotellista voi puhua ilman voimakkaasti läsnä olevaa luontoa. Se korostuu ihan kaikkialla.

Luonto kuului Ylpyän pariskunnan suunnitteluideologiaan. Metsä ja kivenheiton päässä sijaitseva meri rantoineen olivat suunnitteluvaiheessa kiinteä osa Rantapuistoa, ja samaa henkeä on vaalittu yhä.

Kun Rantapuistoa ympäröi joukko Helsingin komeimpia luontoalueita, ei ole ihme, että hotelli on kulttuurin ystävän JA luonnossa liikkujan must-valinta ilmastoystävälliselle lähimatkailuminilomalle.