Parasta, mitä keskiuusmaalaisessa luonnossa on tapahtunut pitkään aikaan on Tuusulanjärven rannalla sijaitsevan Sarvikallion viimeaikaiset kunnostustoimenpiteet.

Ja parasta, mitä syksyisenä päivänä tiedän, on retki Sarvikalliolle.

Joko sinä tunnet Sarvikallion?

Se ei yleensä juuri esittelyjä kaipaa. Silti lähiseudulta löytyy tukku asukkaita, jotka eivät ole alueesta koskaan kuulleetkaan.

Sarvikallio oli aikaisemmin nimensä mukaisesti oikeastaan vain kallio, tukku korkealta kalliolta avautuvaa järvimaisemaa ja tiheä metsä.

Ja siinä se sitten olikin. 

Ei sillä, että Sarvikalliossa olisi silloinkaan ollut vikaa. Ei todellakaan. Se oli kuitenkin ehkä vain hieman... no, yksiulotteinen.

Sarvikallion omistava Uudenmaan virkistysalueyhdistys ja Tuusulan kunta ovat tehneet viimeisen vuoden aikana mittavaa työtä alueen yleisilmeen kohentamiseksi, ja hups. 

Yhtäkkiä alueesta on tullut monia käyttäjäryhmiä palveleva monipuolinen lähiretkeilykohde. 

Kunnostustöiden ja paikan arvo on merkityksellinen. 

Vaikka keskisellä Uudellamaalla on lähiluontokohteita, kuten Sipoonkorpi, Lemmenlaakso ja Nukarin kosken alueet, vaihtoehtoja ei ole yhtään liikaa.

Kotimaan matkailu ja lähiluonnossa retkeileminen nostaa päätään lentohäpeän kasvaessa, ja stayactionista eli lähilomailusta ennustetaan uutta matkailutrendiä.

Uudistettu Sarvikallio on tullut tarpeeseen.
Sarvikallio, Tuusula, Tuusulanjärvi, Rouva Sana

Sarvikallio on loistava syysretkikohde

Sarvikallio on loistava päiväretkikohde, ehdottomasti myös näin syyslomalla. Se sopii helppokulkuisuutensa ja kompaktin kokonsa vuoksi hyvin myös lapsiperheille. 

Aurinkoisena syyspäivänä Sarvikallion uudistettu pysäköintialue on täynnä. Portin pieleen jätetyt polkupyörät paljastavat, että paikalle on saavuttu naapurin kunnan Scandic-hotellista asti.

Ylhäällä kallioilla on lähes ruuhkaa. Alueelle tuodut penkit on kansoitettu, ja ilman istuinpaikkaa jääneet ovat asettautuneet rinteelle istumaan. 

Järvinäkymät kohti Onnelaa ja Halosenniemeä aina järven yli Järvenpäähän asti ovat laajat. Jokaiselle retkeilijälle löytyy oma paikkansa.

Nuotiopaikalla paistetaan makkaraa ja syödään eväitä. Itse kaivan repusta kuksan ja termospullollisen kahvia. 

En ole makean ystävä, mutta tällainen arjen juhlahetki vaatii korvapuustin kahvin kanssa.

Suomen Pikku-Koli

Sarvikallio ei ole mikään uusi löytö. Alueen juuret ulottuvat reilun sadan vuoden päähän aikaan, jolloin Tuusulanjärven taiteilijayhteisön jäsenet perheineen viettivät seudulla aikaansa.

Kun tylsä arkielämä vaati hetken irrottautumista, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Jean Sibelius pakkasivat kimpsut ja kampsut ynnä perheensä veneeseen ja soutivat Tuusulanjärven länsirannalle Sarvikalliolle hengittämään raitista ulkoilmaa.

Erityisesti Pekka Halonen myös maalasi Sarvikalliolla paljon. Se ei ole ihme. Sarvikallio sijaitsee lähes Halosenniemeä vastapäätä. Kalliolle pääsi talvisin järven yli hiihtämällä.

Ihme ei ole sekään, että Sarvikalliota kutsutaan Suomen Pikku-Koliksi. Itärajan tuntumassa sijaitseva Koli tuli tunnetuksi kultakauden taiteilijoiden retkeily- ja työskentelykohteena.

Sarvikallio on kuin Koli, mutta pienemmässä mittakaavassa, ja kultakauden taiteilijoiden suosikki siis sekin.

Sarvikalliolta Seittelinlahdelle ja takaisin

Uutta Sarvikalliolla on myös kunnostettu ja maastoon merkitty Seittelinreitti. Reitti johtaa reilun kolmen kilometrin päähän Seittelinlahdelle.

Lahdella sijaitseva Rantamo-Seitteli on Suomen suurin vesiensuojelukosteikko, ja suosittu lintujen levähdys- ja pesimisalue. 

Seittelinreitin sanotaan olevan helppokulkuinen millä tahansa keinoin kuljettavaksi, myös lastenvaunuilla.

Omalla kohdallani reitin korkkaaminen saattaa ajoittua vasta ensi kevään muuttolintuaikaan. 

Sitä ennen juon Sarvikalliolla kahvia vielä monta kuksallista. 

Lue lisää Sarvikalliosta ja sen toiminnoista

Kuvat on ikuistettu Sarvikalliolla tänä vuonna alkusyksyn viikonloppuna 
ennen luonnon värjäytymistä syysväreihin.