Kun Strömsö muutti päiväksi Porvooseen
Kaikki ei mene bloggaajallakaan kuin Strömsössä, vaikka joskus se saattaa ehkä tuntua siltä.
Mitä Rouva Sanalle kävi, kun hän pääsi kesäpäivän viettoon Porvooseen? Kamera ei inahtanutkaan.
Astuin ulos autosta ja halusin ottaa ensimmäisen kuvan jokivarresta kohti vanhan kaupungin keskustaa, ja kamera ei tehnytkään enää mitään.
Ei mitään, vaikka se oli toiminut edellisenä päivänä kuin rasvattu!
No joo, myönnettäköön. Kamerassa on ollut viimeisen kahden kuukauden aikana hiipumisen merkkejä.
Vanha Olympukseni on yrittänyt tehdä parhaansa ja palvella rouvan kiivassa tahdissa. Kevät on ollut kuitenkin ilmeisen liikaa.
Käytin kameraani kesäkuun alussa kerran jo huollossa, ja latausongelmien vuoksi siihen päädyttiin vaihtamaan uusi akku. Se ei kuitenkaan auttanut.
Kun pääsin retkeltä kotiin, rassasin kameraa itku silmässä. Mitä ihmettä tekee kirjoittamisen ja kuvaamisen sekatyöläinen, jolla ei ole kameraa?
Ja kas, yhtäkkiä - tosin vasta seuraavana päivänä - vanha palvelijani inahti ja innostui näyttämään parastaan, mutta miten.
Sen asetukset muuttuivat kiinankielisiksi (juu-u, luit ihan oikein...) ja päiväys hyppäsi 11. heinäkuuta vuoteen 2049!
Toivon sydämestäni, että se ei ollut mikään enne. Sillä selvää on, että kamerakaupoille tässä on vielä mentävä, ja pian.
Mutta se ei olekaan mikään ihan helppo juttu, sillä kameroiden valikoima on, sanotaanko ihan pikkuisen, muuttunut siitä, kun tämä rouva on viimeksi ollut ostamassa kameraa.
Miten sitä osaisi ostaa itselleen sopivan?
No, mutta muutama sananen vielä Porvoostakin.
Porvoo lienee erityisesti pääkaupungin ympäristössä asuville kestomatkailukohde. Niin se on Rouva Sanallekin.
Parasta kaupungissa on... itse kaupunki. Sen mukulakiviset kadut, vanhat talot ja fasadit, pienet ikkunat, joista osasta näkee sisälle. Pitkä jokiranta, joka houkuttelee luokseen samaan tapaan kuin Turussa.
Kaupungin tunnelma ja henki, jonka tavoittaa parhaiten vanhassa kaupungissa - ja leppoisena kesäpäivänä -, vaikka tunnelmallinen kaupunki on myös lumisena joulukuun päivänä.
Kesä ei ole kuitenkaan kesä eikä mikään ilman kesäretkeä Porvooseen, vaikka rehellisyyden nimissä Rouva Sana on kolunnut vuosien aikana kaupungin nähtävyksiltään loppuun: jopa kansallisrunoilija Runebergin kodissa ja Tuomiokirkossa on tullut käytyä sen useamman kerran.
Mutta jokin taika erityisesti Porvoon vanhassa kaupungissa on. Kun sitä on vain astellut suvisia mukulakivikatuja muutaman tunnin ajan ja nauttinut seudun tunnelmasta, olo on hyvin voimaantunut.
Tulee tunne, että sitä jaksaa taas hetken melkein mitä vain.
PS. Hätä keinot keksii - varsinkin, jos omistaa luotettavan älypuhelimen. Nämä kuvat on ikuistettu Porvoosta IPhone 4S:llä.