Rouva Sana, vapaalla

                                                                                     Yhteistyössä Krapin kesäteatteri *

Mitä olisi kesä ilman kesäteatteria? Ei mitään.

Lyhyen empiirisen haastattelukierroksen perusteella totean, kuinka suomalaiset ovat kesäteatterikansaa.

Kesäteatterifanit ujuttavat suveensa vähintään yhden teatterikäynnin, vaikka eivät muuten koko vuoden aikana teatterissa koskaan kävisikään (minulle tämä ilmiö on henkilökohtaisesti täysi mysteeri - kokonainen vuosi pelkän kesäteatterin varassako?.. omituista - mutta ei tässä siitä enempää).

Kesäteatterilla on valtava voima ja merkitys suomalaisten suvisten tapahtumien ohjelmistossa.

Krapin kesäteatteri on jo useiden peräkkäisten vuosien ajan luottanut koko kansan kesäisiin näytelmiin, ja niin se totta vie tekee tänäkin vuonna.

Ensi-iltansa viime viikolla sai Tankki täyteen 2- Maallamuuttajat, joka on yhtä aikaa paitsi jatkoa kahden vuoden takaiselle Tankki täyteen -esitykselle myös täysin itsenäinen näytelmä.

Et ole menettänyt siis mitään, vaikka et ensimmäistä osaa olisi nähnytkään.

Kun kerran halvalla sain

Tankki täyteen 2 käynnistyy, kun Vilenin huoltoasema on myyty (ja TVH, vai-mikä-se-nyt-olikaan, jyrää huoltsikan moottoritien alle), ja Emmi ja Sulo tekevät muuttoa kaupunkiin.

Mikään ei ole koskaan täysin mahdotonta. Samassa yhteydessä aikapoika Juhana ilmoittaa riuhtaisevansa itsensä erilleen vanhemmistaan.

Emmiltä on loppunut huoltoaseman kahvilan sulkeutumisen myötä työ, ja hän suunnittelee ompelimon perustamista kaupunkiin. Sulo lupaa lähteä huutokauppaan huutamaan Emmille ompelukoneen.

Vaan kuinkas sitten käykään.

Vilenin pariskunta huomaa yllättäen olevansa maatilallisia. Siis kun kerran halvalla sai... 

Sulo!

Roolitus on napakymppi

Tankki täyteen kakkosen ehdotonta plussaa on roolitus. Näytelmässä nähdään samat tutut kasvot kuin ykkösosassakin, ja se luo mukavaa tuttuuden tunnetta ykkösen nähneille.

Semminkin, kun muistan pari vuotta sitten kehuneeni roolitusta.

Jarkko Pajunen Sulona ja Sanna Saarijärvi Emminä ovat molemmat napakymppejä  - edelleen.

Myös Kalle Tahkolahti jatkaa Juhanana, Inka Kallén Ullana ja Seppo Halttunen Reinikaisena.

Onneksi. Jokainen sopii omaan rooliinsa kuin kukka suvisen puvun napinläpeen. Oivaa näyttelijän työtä ihan jokaiselta.

Päähahmojen taustalta löytyy trio, Anna-Leena Sipilä, Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki, jotka taiteilevat monen roolin välissä tarinaa eteenpäin vievistä kertojalampaista aina meklariin, poliiseihin, eläinlääkäriin ja kauppiaaseen asti - vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Ällön inhorealistinen saksanpaimenkoira

Kolmikosta on nostettava esiin muutama roolityö. Vainionkukka tekee pienen, mutta vaikuttavan ja aika ällöttävän inhorealistisen roolin todennäköisesti kesän hulvattomimpana saksankielisenä saksanpaimenkoirana.

Jotain huumorintajuni pimeistä puolista kertoo myös se, että Vainionkukka saa minut lähes tipahtamaan naurusta penkiltä herra Korpelana. Seuraa hänen rooliasunsa (huom! erityisesti hiukset, ah) ja näyttelijätyön yhdistelmää.

Herran roolityötä tahdittaa yhtä onnistuneesti Varjomäen samaan aikaan esittämä rouva Korpela omine hokemineen.

Osuu ja uppoaa.

Näytelmän ohjaus on Milko Lehdon. Saman kasvon kuin ykkösessäkin.

Ykkönen vai kakkonen?

Kaikki onnistuneen keitoksen ainekset ovat siis kasassa Tankki täyteen kakkosessa, ja näytelmä on ehdottomasti ammattilaisten laatutyötä.

Silti monta päivää esityksen jälkeen mietin, miksi se ei uponnut minuun yhtä syvälle kuin ykkönen.

En keksi mitään muuta syytä kuin ystäväni ääneen lausuman toteamuksen: "Kakkonen on nyt vain aina kakkonen."

Ehkä.

Käy katsomassa, ja kerro, oletko kanssani samaa mieltä.

Muista, että Krapilla ei haittaa, vaikka sataisi. Kesäteatterin kunnon katos pitää rankemmatkin vesisateet pois katsojan niskasta.

"Nooo, nyt saatoi ehkä käydä niin, että ostin maatilan... Mutta ihan pienen. Ja kaukaa. Kun kerran halvalla sain." Tankki täyteen 2 - Maallamuuttajat -näytelmän päärooleissa ovat Emmi Vileninä Sanna Saarijärvi ja Sulona Jarkko Pajunen. Kuva: Kapina Oy.

Juuri syvämmälle suomalaisuuden ytimeen ei Krapin kesäteatteri olisi onnistunut ilmeisesti enää iskemään.

Kesäteatteri toi keskisellä Uudellamaalla, Krapin idyllisillä mailla Tuusulassa sijaitsevalle suviselle näyttämölleen lähes ikonisen Tankki täyteen -näytelmän, ja mitä tekivät katsojat?

Menivät alta aikayksikön pähkinöiksi.

Näytelmän ensimmäiset esitysviikot myytiin ennätyspikaisesti loppuun ennen kuin näyttelijät olivat hädin tuskin saaneet potkista persauksilleen tulevan ensi-illan kunniaksi.

Mitä Krapin kesäteatterin Tankki täyteen -joukkohurmoksesta voi sitten päätellä?

Ainakin sen, että 70-luvulla ensiesityksensä saanut tv-sarja elää selvästi uutta tulemistaan. Tankki täyteen -sarjan ensimmäisestä esityksestä tulee ensi vuonna kuluneeksi pyöreät 40 vuotta.

Klassikon ensihetkistä televisiossa on kulunut ilmeisesti tarpeeksi pitkä aika, jotta 60-70-luvulla varttuneet ja tv-sarjan parissa kasvaneet, viittä kymppiä lähestyvät teatterikatsojat kokevat esityksen riittävän nostalgiseksi.

Esitys uponnee yhä vanhempaan väkeen, joka ei voi olla muistamatta Sulo Vilénin ja Artturi Reinikaisen ikimuistoisia kohtaamisia.

Ja ehkä esitys uppoaa nyt myös nuorempaan sukupolveen, joka haluaa silkasta mielenkiinnosta ottaa selvää, mistä hokemassa "kun kerran niin halvalla sain" on oikein kysymys.

Krapin kesäteatterin Tankki täyteen on hauska, raikas ja jollakin tapaa hieman erilainen, siis hyvällä tavalla erilainen esitys.

Teatterin katsomossa pitkään istuneena en voi välttyä ajatukselta, että Jarkko Pajusen valinta Sulo Viléniksi ja Sanna Saarijärven Emmi Viléniksi on ollut teatterilta loistava veto.

Molemmat paitsi istuvat täydellisesti omiin rooleihinsa (ja ovat hieman yllättäenkin alkuperäisten esikuviensa oloisia), mutta pääosissa on nyt myös teatterin säännölliselle katsojalle uutta, piristävää katsottavaa.

Kaikki kunnia Keski-Uudenmaan teatterin näyttämöllä säännöllisesti nähdyille, tutuille kasvoille, joita tässäkin näytelmässä onneksi riittää. He ovat kaikki rautaisia näyttelemisen ammattilaisia, joilta taittuu lähes rooli kuin rooli.

Mutta pienessä teatterissa samojen kasvojen kierrättäminen roolista toiseen voi olla joskus myös taakka. Siis nimenomaan katsojan näkökulmasta. Asiakas kaipaa vaihtelua muuallakin kuin ravintolan ruokalistoja selatessa.

Krapin kesäteatterin Tankki täyteen on oivallista ja mainiota kesäteatteria. Ne, jotka ovat varanneet itselleen lipun esitykseen, tulevat tuskin pettymään.

Pettyneitä ovat korkeintaan ne, jotka jäävät Tuusulanjärven rannalle huhuilemaan, jos Krapin Vilén-hurmos jatkuu läpi kesän samankaltaisena.

Tarinassaan Krapin kesäteatterin esitys on uskollinen esikuvalleen.

Sulo Vilén (Jarkko Pajunen) on ostanut huoltamon korjaamoineen, kun kerran halvalla sai. Huoltamon ainoa ongelma on, että siellä ei käy asiakkaita. Se sijaitsee hiljan avatun ohikulkutien ulottumattomissa.

Huoltamon baaria emännöi Sulon vaimo Emmi (Sanna Saarijärvi) sekä Ulla-apulainen (Inka Kallén).

Vilénien aikamiespoika Juhana (Kalle Tahkolahti) toimii isänsä apuna ja siinä sivussa kipuilee "jäädäkö kotiin vaiko eikö jäädä" -syndooman kanssa.

Vaikka asiakkaat eivät löydä Vilénien huoltamoon, pitkäksi aika ei siellä käy.

Tutuin vieras on tietysti konstaapeli Artturi Reinikainen (Seppo Halttunen) - joka muuten osoittautui alkuperäissarjassa niin suosituksi hahmoksi, että hänelle tehtiin 80-luvulla oma tv-sarjakin.

Tankki täyteen on saanut ohjaaja Milko Lehdon käsissä napakan ja hyvin eteenpäin soljuvan otteen. Lehto vastaa myös näytelmän sovituksesta.

Näytelmässä eniten viehättääkin peräti neljän kertojan voimalla eteenpäin viety, dravikas ote, jonka ansiosta näytelmään ei jää yhtään tyhjää kohtaa.

Esitys on yhtä aikaa nostalginen puvustustaan ja lavastustaan (kiitos Heini Maarasen) myöten ja silti uusi.

Pajunen ja Saarijärvi ovat napakymppejä Tankki täyteen -näytelmän päärooleissa, mutta onnistuvat esityksessä muutkin.

Kun Halttunen avaa Renikaisena suunsa, sieltä ei tule yhtään omaan rooliin harkitsematonta repliikkiä. Tämä rouva tykkää.

Suuri synti olisi jättää mainitsematta ilmiömäisen Johannes Korpijaakon viidestä roolista suorituminen.

Näytelmän perusteella Korpijaakkoa olisi helppo pitää Suomen virallisena pellekoomikkona, ellei tietäisi, että hän taitaa mestarillisesti myös draaman eri vivahteet.

Mainio valinta on myös Kalle Tahkolahti Juhanan rooliin. Tahkolahti vetää sen hyvin, vaikka Tankki täyteen kuuluu hänelle ikänsä puolesta good grief -osastoon.

Kari (Johannes Korpijaakko) yrittää tehdä Juhanasta (Kalle Tahkolahti) miehen. (Kuva: Krapin kesäteatteri/Jussi Virkkumaa)

Ja hei, tähän loppuun vielä yksi asia: kesäteatteri ja sää on suvisesta teatterista keskusteltaessa aina valtakunnan ikuisuusaihe.

Varatako lippu etukäteen vaiko eikö varata, jos esityspäivänä sittenkin sataa?

Kerron seuraavan kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Tankki täyteen -kutsuvierasesityksessä satoi kaatamalla sen ensiminuuteista loppuminuutteihin asti. Näytelmässä eivät kastuneet mistään ketkään muut kuin näyttelijät.

Jos siis jätät  Tankki täyteen -lippusi varaamatta, tee se korkeintaan myötätunnosta näyttelijöitä kohtaan, älä itsesi kastumisen pelosta.

Krapin kesäteatterin katsomo on katettu - ja tiiviisti vasta onkin.