"No kun kerran niin halvalla sain" eli ihmisiä kesähuoltamolla

19 kesäkuuta 2017

Juuri syvämmälle suomalaisuuden ytimeen ei Krapin kesäteatteri olisi onnistunut ilmeisesti enää iskemään.

Kesäteatteri toi keskisellä Uudellamaalla, Krapin idyllisillä mailla Tuusulassa sijaitsevalle suviselle näyttämölleen lähes ikonisen Tankki täyteen -näytelmän, ja mitä tekivät katsojat?

Menivät alta aikayksikön pähkinöiksi.

Tankki täyteen
Näytelmän ensimmäiset esitysviikot myytiin ennätyspikaisesti loppuun ennen kuin näyttelijät olivat hädin tuskin saaneet potkista persauksilleen tulevan ensi-illan kunniaksi.

Mitä Krapin kesäteatterin Tankki täyteen -joukkohurmoksesta voi sitten päätellä?

Ainakin sen, että 70-luvulla ensiesityksensä saanut tv-sarja elää selvästi uutta tulemistaan. Tankki täyteen -sarjan ensimmäisestä esityksestä tulee ensi vuonna kuluneeksi pyöreät 40 vuotta.

Klassikon ensihetkistä televisiossa on kulunut ilmeisesti tarpeeksi pitkä aika, jotta 60-70-luvulla varttuneet ja tv-sarjan parissa kasvaneet, viittä kymppiä lähestyvät teatterikatsojat kokevat esityksen riittävän nostalgiseksi.

Esitys uponnee yhä vanhempaan väkeen, joka ei voi olla muistamatta Sulo Vilénin ja Artturi Reinikaisen ikimuistoisia kohtaamisia.

Ja ehkä esitys uppoaa nyt myös nuorempaan sukupolveen, joka haluaa silkasta mielenkiinnosta ottaa selvää, mistä hokemassa "kun kerran niin halvalla sain" on oikein kysymys.

Krapin kesäteatterin Tankki täyteen on hauska, raikas ja jollakin tapaa hieman erilainen, siis hyvällä tavalla erilainen esitys.

Teatterin katsomossa pitkään istuneena en voi välttyä ajatukselta, että Jarkko Pajusen valinta Sulo Viléniksi ja Sanna Saarijärven Emmi Viléniksi on ollut teatterilta loistava veto.

Molemmat paitsi istuvat täydellisesti omiin rooleihinsa (ja ovat hieman yllättäenkin alkuperäisten esikuviensa oloisia), mutta pääosissa on nyt myös teatterin säännölliselle katsojalle uutta, piristävää katsottavaa.

Kaikki kunnia Keski-Uudenmaan teatterin näyttämöllä säännöllisesti nähdyille, tutuille kasvoille, joita tässäkin näytelmässä onneksi riittää. He ovat kaikki rautaisia näyttelemisen ammattilaisia, joilta taittuu lähes rooli kuin rooli.

Mutta pienessä teatterissa samojen kasvojen kierrättäminen roolista toiseen voi olla joskus myös taakka. Siis nimenomaan katsojan näkökulmasta. Asiakas kaipaa vaihtelua muuallakin kuin ravintolan ruokalistoja selatessa.

Krapin kesäteatterin Tankki täyteen on oivallista ja mainiota kesäteatteria. Ne, jotka ovat varanneet itselleen lipun esitykseen, tulevat tuskin pettymään.

Pettyneitä ovat korkeintaan ne, jotka jäävät Tuusulanjärven rannalle huhuilemaan, jos Krapin Vilén-hurmos jatkuu läpi kesän samankaltaisena.

Tarinassaan Krapin kesäteatterin esitys on uskollinen esikuvalleen.

Sulo Vilén (Jarkko Pajunen) on ostanut huoltamon korjaamoineen, kun kerran halvalla sai. Huoltamon ainoa ongelma on, että siellä ei käy asiakkaita. Se sijaitsee hiljan avatun ohikulkutien ulottumattomissa.

Huoltamon baaria emännöi Sulon vaimo Emmi (Sanna Saarijärvi) sekä Ulla-apulainen (Inka Kallén).

Vilénien aikamiespoika Juhana (Kalle Tahkolahti) toimii isänsä apuna ja siinä sivussa kipuilee "jäädäkö kotiin vaiko eikö jäädä" -syndooman kanssa.

Vaikka asiakkaat eivät löydä Vilénien huoltamoon, pitkäksi aika ei siellä käy.

Tutuin vieras on tietysti konstaapeli Artturi Reinikainen (Seppo Halttunen) - joka muuten osoittautui alkuperäissarjassa niin suosituksi hahmoksi, että hänelle tehtiin 80-luvulla oma tv-sarjakin.

Tankki täyteen on saanut ohjaaja Milko Lehdon käsissä napakan ja hyvin eteenpäin soljuvan otteen. Lehto vastaa myös näytelmän sovituksesta.

Näytelmässä eniten viehättääkin peräti neljän kertojan voimalla eteenpäin viety, dravikas ote, jonka ansiosta näytelmään ei jää yhtään tyhjää kohtaa.

Esitys on yhtä aikaa nostalginen puvustustaan ja lavastustaan (kiitos Heini Maarasen) myöten ja silti uusi.

Pajunen ja Saarijärvi ovat napakymppejä Tankki täyteen -näytelmän päärooleissa, mutta onnistuvat esityksessä muutkin.

Kun Halttunen avaa Renikaisena suunsa, sieltä ei tule yhtään omaan rooliin harkitsematonta repliikkiä. Tämä rouva tykkää.

Suuri synti olisi jättää mainitsematta ilmiömäisen Johannes Korpijaakon viidestä roolista suorituminen.

Näytelmän perusteella Korpijaakkoa olisi helppo pitää Suomen virallisena pellekoomikkona, ellei tietäisi, että hän taitaa mestarillisesti myös draaman eri vivahteet.

Mainio valinta on myös Kalle Tahkolahti Juhanan rooliin. Tahkolahti vetää sen hyvin, vaikka Tankki täyteen kuuluu hänelle ikänsä puolesta good grief -osastoon.

Tankki täyteen
Kari (Johannes Korpijaakko) yrittää tehdä Juhanasta (Kalle Tahkolahti) miehen.
(Kuva: Krapin kesäteatteri/Jussi Virkkumaa)

Ja hei, tähän loppuun vielä yksi asia: kesäteatteri ja sää on suvisesta teatterista keskusteltaessa aina valtakunnan ikuisuusaihe.

Varatako lippu etukäteen vaiko eikö varata, jos esityspäivänä sittenkin sataa?

Kerron seuraavan kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Tankki täyteen -kutsuvierasesityksessä satoi kaatamalla sen ensiminuuteista loppuminuutteihin asti. Näytelmässä eivät kastuneet mistään ketkään muut kuin näyttelijät.

Jos siis jätät  Tankki täyteen -lippusi varaamatta, tee se korkeintaan myötätunnosta näyttelijöitä kohtaan, älä itsesi kastumisen pelosta.

Krapin kesäteatterin katsomo on katettu - ja tiiviisti vasta onkin.

Tankki täyteen Krapin kesäteatterissa (Rantatie 1, Tuusula) 13.8.2017 asti.
Katsojia palvelee alueella idyllinen Krapihovi ja Krapin Paja.

Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla.

Jutun pääkuva:
Vilénien huoltamolla ei ole huolta ruuhkasta, joten Sulo (Jarkko Pajunen) ehtii hyvin Emmin (Sanna Saarijärvi) herkuille.
(Kuva: Krapin kesäteatteri/Jussi Virkkumaa)

4 comments

  1. Voi, muistan sarjan lapsuudestani. Itsekin käytän muuten tuota kun halvalla sain-sanontaa :)
    Tämä olisi varmasti näkemisen arvoinen nostalgia pläjäys!
    Ihanaa viikkoa sinulle Rouvaseni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Tankki täyteen todellakin meidän ikäluokkamme tv-maailman yksi ikoneista. Kukapa ei muistaisi liikuttavan suoraviivaista Vilénin Suloa, hänen hokemaansa sekä yksinkertaista ja simppeliä elämänasennetta.

      Sillä hätäkös tässä, valmiissa maailmassa. Huomenna on aina päivä uus :D.

      Poista
  2. Kävin katsomassa esityksen tämän kritiikkisi perusteella ja kyllä voi ihmetellä miten erilaisesti näytelmää katsoo eri ihminen! :D Minusta muuten järkyttävän tylsän näytelmän suola olivat Heini Inkeri ja Anna-Leena Sipilä joita sinä et artikkelissa maininnut ollenkaan, kun taas Juhanan roolissa ollut Kalle Tahkolahti ei innostanut minua ollenkaan! Jarkko Pajusesta ollaan samaa mieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sinäpä sen sanoit. Arvio, kritiikki, ja varsinkin blogikirjoitus - mitä nimitystä haluaa sitten käyttääkin - on aina yhden ihmisen subjektiivinen (mutta perusteltu) mielipide. Rippumatta siitä, oliko kyseessä sitten kirja tai elokuva-, musiikki- tai vaikka teatteriesitys.

      Ja koska teksti on arvio, moni muu voi olla sen ja siinä esitettyjen mielipiteiden kanssa täysin toista mieltä.

      Juuri se onkin kulttuurin sokeri ja suola: kulttuuri uppoaa kuluttajajiin eri tavalla. Kulttuuri tarjoaa jokaiselle jotain. Onneksi, sanon minä.

      Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että Heini Inkeri ja KUT:n riveissä usein nähty Anna-Leena Sipilä onnistuivat Tankki täyteen -esityksessä myös. Sitä ei käy kiistäminen.

      Kiitos, kun kävit kertomassa mielipiteesi. Ja iloinen olen erityisesti siitä, että kirjoitukseni provosoi sinut teatteriesitykseen. Silloin tekstini toimi juuri siten, miten sen pitikin.

      Kulttuuririkasta loppukesää!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram