Maailma on kaunis eli viikon parhaat
Aurinkoista viikkoa Rouva Sanan ystävät!
Tämä rouva ei ole Irwin Goodman -fani, mutta höristin kyllä korviani, kun bongasin aikanaan hänen Maailma on kaunis -biisinsä. Oletko kuullut?
Siinähän on oikeasti ihan järjettömän kauniit ja koskettavat sanat (kiitos taas Vexi Salmi)!!
Liikunta, hyvä olo, Tuusulanjärven Maratonin Rantatien kymppi. Jes, mä tein sen taas, Rouva Sana tuuletti lauantaina Tuusulanjärven Maraton -tapahtumassa juoksemani Rantatien kympin jälkeen. Oli turkasen hyvä olo. Kuumasta juoksusäästä huolimatta tuntui, että olisin voinut pienen alkukankeuden jälkeen juosta maailman ääriin asti.
Olen usein miettinyt, olenko vinksahtanut päästäni. En ole kiinnostunut liikunnan tuloksista tai suorituksista pätkän vertaa. Liikun (juoksu, jooga ja jumppa - kolme kovaa jiitä) ilman tavoitteita. Liikun, koska liikunnan on tavoitteena on tuottaa minulle vain hyvää mieltä, pitää ikääntyvää kroppaani kunnossa - ja tuulettaa ajatuksiani ja päätäni. Ei mitään muuta.
Silti ilman tavoitteita, ilman päämäärätietoista ohjelmaa, kalenteriin pakkomerkitttyjä päiviä ja usein jopa ilman sykemittaria, huomaan, että liikun 3-4 kertaa viikossa, ja kuntoni nousee yhä kohisemalla. Paransin kympin virallista aikaani yli kuudella minuutilla, ja paljon jäi hampaankoloon.
Lauantain juoksupäivän kruunasi savusaunan lämpö ja upea järvimaisema. Elämä ihan oikeasti voi olla joskus aika täydellistä.
Ystävät, perhe, kohtaamiset, yhteisöllisyys. Vaikka erakkoluonteeni aika ajoin suorastaan huutaa mahdollisuutta vetäytyä hetkeksi hiljaisuuteen, arjen parhaisiin hetkiin kuuluvat ehdottomasti kohtaamiset toisten kanssa: omien läheisten, ystävien, yhteistyökumppaneiden, toisten ihmisten kanssa.
Kulunut viikko oli tulvillaan aurinkoisia, iloisia, tuttuja ja uusia kohtaamisia. Osa oli iloisia jälleennäkemisiä, osa turvallisia - kaikki kuitenkin yhtä onnellisia. Osa kesti vain hetken, osa täytti monta tovia viikosta.
Onnesta, ilosta ja yhteisöllisyyden tunteesta syntyi viime viikolla myös Kiitos lähtee lapasesta -yhteisö.
Kaikki kohtaamiset jäävät sisimpään ja kulkevat mukana matkassa.
Joutilaisuus; kesän eka. Ei niin kiireistä viikkoa, ettei ehtisi välillä myös hellittää. Rouva Sana on miettinyt omaa elämäänsä (paikoin kiitollisuuden huumassa) ja tehnyt jännittäviä, sydäntä lämmittäviä havaintoja.
Suureksi kasvanut raparperipuska on menneellä viikolla vihdoin korkattu. Kesän eka raparperipiirakka katosi kahvittelijoiden suihin yhdellä kahvituksella.
Toukokuinen luonto. Paras aika vuodesta on juuri nyt. Se alkoi parisen viikkoa sitten, ja se päättyy juhannukseen. Luonto on hulppeimmassa väriloistossaan; se jakaa pitkän talven jälkeen nyt kaikkein kauneintaan.
Ja ainakaan tämä rouva ei kyllästy kaiken ihanan tarjoiluun. Maailma on todellakin kaunis.
Jos et ole kuullut kappaletta, lämpimästi suosittelen. Löydät sen Vesa-Matti Loirin esittämänä Rouva Sanan bloggauksesta viime juhannukselta täältä.
Biisi kumpusi mieleeni kuluneen viikon aikana lukemattomia kertoja. Nimittäin todellakin -
Maailma on kaunis ja hyvää elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus.
Ja kun aamuinen aurinko kultaa kallioita. - Ja samalla elää vain elämäänsä.
Omaa arkea ja elämää on osattava vain katsoa oikein silmin, ja arvostaa. Simppelisti, siinäpä se.
Menneen viikon parhaat eli miksi maailma on oikeasti niin kaunis
Liikunta, hyvä olo, Tuusulanjärven Maratonin Rantatien kymppi. Jes, mä tein sen taas, Rouva Sana tuuletti lauantaina Tuusulanjärven Maraton -tapahtumassa juoksemani Rantatien kympin jälkeen. Oli turkasen hyvä olo. Kuumasta juoksusäästä huolimatta tuntui, että olisin voinut pienen alkukankeuden jälkeen juosta maailman ääriin asti.
Olen usein miettinyt, olenko vinksahtanut päästäni. En ole kiinnostunut liikunnan tuloksista tai suorituksista pätkän vertaa. Liikun (juoksu, jooga ja jumppa - kolme kovaa jiitä) ilman tavoitteita. Liikun, koska liikunnan on tavoitteena on tuottaa minulle vain hyvää mieltä, pitää ikääntyvää kroppaani kunnossa - ja tuulettaa ajatuksiani ja päätäni. Ei mitään muuta.
Silti ilman tavoitteita, ilman päämäärätietoista ohjelmaa, kalenteriin pakkomerkitttyjä päiviä ja usein jopa ilman sykemittaria, huomaan, että liikun 3-4 kertaa viikossa, ja kuntoni nousee yhä kohisemalla. Paransin kympin virallista aikaani yli kuudella minuutilla, ja paljon jäi hampaankoloon.
Lauantain juoksupäivän kruunasi savusaunan lämpö ja upea järvimaisema. Elämä ihan oikeasti voi olla joskus aika täydellistä.
Ystävät, perhe, kohtaamiset, yhteisöllisyys. Vaikka erakkoluonteeni aika ajoin suorastaan huutaa mahdollisuutta vetäytyä hetkeksi hiljaisuuteen, arjen parhaisiin hetkiin kuuluvat ehdottomasti kohtaamiset toisten kanssa: omien läheisten, ystävien, yhteistyökumppaneiden, toisten ihmisten kanssa.
Kulunut viikko oli tulvillaan aurinkoisia, iloisia, tuttuja ja uusia kohtaamisia. Osa oli iloisia jälleennäkemisiä, osa turvallisia - kaikki kuitenkin yhtä onnellisia. Osa kesti vain hetken, osa täytti monta tovia viikosta.
Onnesta, ilosta ja yhteisöllisyyden tunteesta syntyi viime viikolla myös Kiitos lähtee lapasesta -yhteisö.
Kaikki kohtaamiset jäävät sisimpään ja kulkevat mukana matkassa.
Joutilaisuus; kesän eka. Ei niin kiireistä viikkoa, ettei ehtisi välillä myös hellittää. Rouva Sana on miettinyt omaa elämäänsä (paikoin kiitollisuuden huumassa) ja tehnyt jännittäviä, sydäntä lämmittäviä havaintoja.
Suureksi kasvanut raparperipuska on menneellä viikolla vihdoin korkattu. Kesän eka raparperipiirakka katosi kahvittelijoiden suihin yhdellä kahvituksella.
Toukokuinen luonto. Paras aika vuodesta on juuri nyt. Se alkoi parisen viikkoa sitten, ja se päättyy juhannukseen. Luonto on hulppeimmassa väriloistossaan; se jakaa pitkän talven jälkeen nyt kaikkein kauneintaan.
Ja ainakaan tämä rouva ei kyllästy kaiken ihanan tarjoiluun. Maailma on todellakin kaunis.
Ihanaa toukokuun viikkoa!
Blogipostauksen idea on lainattu bloggaajakollegalta Tuulannelilta.
Kurkkaan hänen viikon parhaimpiaan täältä.