* Yhteistyössä Keski-Uudenmaan Teatteri KUT

 No, johan nyt on näytelmä.

Keski-Uudenmaan Teatteri KUT on valinnut syyskauden avaukseensa esityksen, joka onnistuu lyömään ainakin minut ällikällä. 

Lainavaimo on outo, suoraan sanottuna alkuun aika ärsyttäväkin näytelmä, joka onnistuu parituntisen aikana kääntämään kaikki alkuasetelmat päälaelleen. 

Esityksen jälkeen vain miettii, että hei siis hetkinen, mitä tässä nyt oikein tapahtui.

Lainaa vain

Lainavaimo on katalonialaisen näytelmäkirjailijan Jordi Galceran käsialaa. Hän on saanut näytelmästään parhaan näytelmäkirjailijan Ceres-palkinnon vajaat kymmenisen vuotta sitten.

Lainavaimon alkuasetelma on yksinkertainen. 

On mies, asiakas, joka hakee pankista lainaa, koska hän nyt kuumeisesti vain tarvitsee sitä; kukapas nyt ei joskus elämänsä aikana.

Ja on mies, pankinjohtaja, joka ajattelee työnantajansa parasta ja kieltäytyy myöntämästä asiakkaalleen lainaa. Sillä ei kai hän nyt niin hullu olisi, että myöntäisi lainaa - kenellekään - ilman minkäänlaisia vakuuksia. 

Kun en onnistu, niin ei. 

Niinhän sitä luulisi.

Sanaleikki

Lainavaimo on sanaleikki. Vaimosta muodostuu näytelmässä lainan pantti, kohde, josta lainaa hakeva asiakas ja lainan myöntämisestä kieltäytyvä pankinjohtaja alkavat hieman yllättäen neuvotella.

Voiko pankinjohtajan vaimo oikeasti hetken lainaa asiakkaalle? 

Tai onko vaimo pantti (tai vakuus?), jota voidaan heitellä neuvottelussa pöydän yli puolelta toiselle ilman mahdollisuutta saada vaikuttaa häntä itseään koskeviin päätöksiin.

Vai onko hän objekti, jota voidaan kohdella miesten välisissä keskusteluissa ihan miten vain?

Häviäjät ja voittajat

Ensimmäinen näytös on todellista sanatykitystä asiakkaan ja pankinjohtajan välillä. Se alkaa pienestä ja rauhallisesta keskustelusta ja päättyy ronskiin huutamiseen, jossa räkä roiskuu ja henkilöt tulevat lähes pöytiensä yli.

Tahdin kiivastuessa katsomossa mietin, että voi luoja, päästä minut pois täältä, jos tahti vielä yhtään tästä kiihtyy. 

Tulee melkein paha olo. Vähän asiakkaankin, mutta erityisesti vaimon puolesta.

Näytös on kuitenkin vain toisen näytöksen alkulämmittelyä. Kun näytelmä myöhemmin päättyy, sitä katsojana vain miettii, miten ihmeessä tässä nyt oikein näin kävi.

Kuka oikeastaan onkaan tarinan voittaja ja kuka häviäjä? Ja onko vaimo sittenkään sellainen objekti kuin asetelma antaa aluksi ymmärtää.

Sukellus ihmismieleen

Lainavaimo on sukellus ihmismielen syövereihin. 

Näytelmä kuvaa oivallisesti, miten me arvotamme kanssaihmisiämme heidän ulkoisen olemuksen ja päässämme laatimiemme ennakko-olettamusten perusteella.

Ja miten nopeasti olemme valmiita vaihtamaan mielipidettämme, jos oma tilanteemme on vaakalaudalla.

Elämä ei ole aina sitä, miltä se ulospäin näyttää. Kenelläkään. Meillä kaikilla on omat elämänkohtalomme.

Sanallista tykitystä

Näyttämöllä nähdään kaksi suosikkimiesnäyttelijääni: Seppo Halttunen ja Jari Vainionkukka. He molemmat loistavat.

Eikä näyttämöllä muita sitten nähdäkään. Lainavaimo on dialogi, kahden näyttelijän sanalliseen tykitykseen perustuva komedia. 

KUT ei olisi voinut valita parempaa roolitusta. Repliikkien osalta näin vaativassa parituntisessa avainasemassa on näyttelijöiden ammattitaito, kyky oivaltaa käsikirjoituksen nyanssit - ja ajoitus.

Ohjaustyöstä vastaa Milko Lehto.

Näytelmässä olisi kaikki mahdollisuudet ajaa satasella seinään. KUTin Lainavaimo ei aja. 

Lainavaimo on laatukomedia: erilainen, puhutteleva ja oikeasti hauska (eikä todellakaan mitään sovinistisontaa).

Lainavaimo Keski-Uudenmaan Teatteri KUT:ssa Keravalla pe 3.11. asti. Lisätiedot www.kut.fi.

* Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla.

Uhkaus on joskus paras puolustus, tietää asiakas (Seppo Halttunen, vas.), kun lainaa pankinjohtajalta (Jari Vainionkukka) haki. Kuva: KUT/Tuomas Schultz.