Keski-Uudenmaan Teatterin KUT:n kesäteatteriesityksenä Krapilla Tuusulassa on tänä vuonna Robin Hawdonin Täydelliset häät. 

Hawdon on brittikirjailija, ja se kyllä näkyy ja kuuluu. Jos rakastat klassisia brittifarsseja, rakastat taatusti myös Täydellisiä häitä.

Täydellisten häiden juonikuvio on yksinkertainen. 

On tulevan sulhasen polttarit, joiden jälkeisenä aamuna sulhanen herää omasta hääsviitistään vieraan naisen vierestä ja miettii bestmaninsa kanssa, että mitenhän edellinen ilta ja varsinkin yö nyt oikein menikään - ja miten kaikesta selvitään.

Selvitä nimittäin pitäisi. Morsian saapuu sviittiin hetkenä minä hyvänsä valmistautumaan tulevaan hääjuhlaansa ja vieras nainen on... no, aika lähellä.

Siihen ne yksinkertaisuudet sitten päättyvätkin. Ehtaan brittityyliin farssi on niin juonenkäänteitä täynnä, että hitaampaa hirvittäisi - ellei naurattaisi.

Mietin moneen kertaa, mitähän tässä nyt oikein sanon. KUT:n Täydelliset häät on hauska ja onnistunut, mutta jotenkinhan se pitäisi kyetä perustella. 

Mahdottomalta tuntuva tehtävä.

Todellisuudessa Täydellisten häiden juonikuviossa ei ole päätä eikä häntää. 

Tarinan alun (eli kohtauksen, jossa sulhanen herää hääaamunaan vieraan naisen vierestä) ja lopun (joka jääköön salaisuudeksi; ainakaan minä en sitä sitä paljasta) välissä on niin järjetön määrä erilaisia käänteitä, että niiden avaaminen vaatisi vähintään jatko-osan.

Siksi toistan siis vain, että KUT:n Täydelliset häät on aito brittifarssi - varsin onnistunut ja samalla viihdyttävä sellainen.

Farssi on armoton näyttämötaiteen muoto. Se voi olla tekijöilleen pahimman luokan miina. Esityksen voi joko mokata täydellisesti tai siinä voi onnistua. 

Viihteellisen ohjaustyön kuninkaan Neil Hardwickin tiedetään joskus sanoneen: "Jos farssi ei ole täydellinen, se ei ole mitään." 

Moni muu näytelmälaji antaa paljon anteeksi, mutta farssi ei. 

Farssissa kaiken aa ja oo on ajoitus. Tipahda näyttelijänä hetkeksi tarinan kyydistä ja koko esitys on melkeinpä sitten siinä. 

Just. Ei ihan pieni pala kakkua näyttelijöille.

KUT:n Täydellisisissä häissä katsomoon asti paistaa erityisesti se, kuinka nyt on kuulkaa harjoiteltu. Ajoitukset, taimaukset, on hiottu nyt tappinsa.

Näyttämöllä väkeä tulee ja menee ovista ja melkein ikkunoistakin - ihan niin kuin farssissa kuuluu -, ja välillä osa on näyttämöllä läsnä pitkiäkin aikoja. Näennäisestä kaaoksesta huolimatta jokainen kohtaus etenee sekunnin murto-osan tarkkuudella.

Kun juna työnnetään alkukohtauksen myötä matkaan, sen kulkua ei pysäytä seuraavaan kahteen tuntiin mikään. 

Loistotyötä ohjaaja Anna-Maria Klintrupin ihan koko tiimiltä.

Loistotyötä tekevät näyttelijät myös muuten. Olen moneen kertaan peräänkuuluttanut KUT:n näyttämölle uusia kasvoja, ja nyt heitä todellakin nähdään.

Tykkään! 

Morsianta esittävä Emilia Sinisalo ja Se Vieras Nainen Marika Huomolin sekä anoppi Eija Vilpas ovat näyttämöllä tervetulleita kasvoja. He tekevät onnistuneen roolityön. 

Hyvää työtä farssissa tekevät myös peruskuttilaiset: sulhasta esittävä Kalle Tahkolahti, siivooja Anna-Leena Sipilä ja hotellin johtaja Seppo Halttunen. Ei niin mitään vikaa.

Yksi on kuitenkin tänä kesänä ylitse muiden: bestman Jari Vainionkukka. 

Palaan hetkeksi takaisin farssin ominaispiirteisiin eli runsaisiin vuorosanoihin ja kaiken rytmitykseen ja ajoitukseen. Tässä Vainionkukka on tänä kesänä vain ihan ilmiömäinen. 

En voi katsomossa välttyä ajattelemasta, kuinka veikkaan farssin olevan näyttelijälle ammatillinen maraton. 

Jos näin on, Vainionkukka juoksee Täydellisissä häissä oman ennätyksensä - ja jättää muut onnistumisista huolimatta armottomasti taakseen.

Bestman on tämän rouvan esityksen ylivoimainen suosikkihahmo.