No joo, myönnettäköön, tämä seuraava on varmasti vähintään paatoksellista, mutta en voi sille mitään. Rouva Sanan rinnassa läikähtää lämpimästi aina, kun on kyse Halosenniemestä.

Ensimmäiset muistikuvani 150-vuotisjuhlavuottaan tänä vuonna viettävän taiteilijan Pekka Halosen ateljeekodista ovat ajalta, jolloin en osannut aavistaakaan asuvani vielä joskus keskisellä Uudellamaalla.

Siis kirjaimellisesti jostain hyvin kaukaa.

Halosenniemestä tutun julkisivun sijaan tässä vain palanen siitä ja ateljeen  ikkunasta.

Merkitykselliseksi paikan on tehnyt muun muassa se, että Halosenniemi on avoinna, saavutettavissa aina, ympäri vuoden. Se on upea kulttuuriteko Tuusulan kunnalta, joka vaalii taiteilijan perintöä taloudellisen kurjimuksen paineessa edelleen kunnianhimoisesti ja pieteetillä. Semminkin, kun talo sisältä päin on vielä lähes joka käyntikerralla erilainen.

Vuosien varrella, seudulle juurtuneelle keskiuusmaalaiselle Halosenniemi on muodostunut merkitykselliseksi yhä vahvemmin myös luontonsa - ja takavuosina entistetyn, Tuusulanjärven rannassa sijaitsevan Maija Halosen keittiöpuutarhan - vuoksi.

Se on samanlainen kuin talo itse: joka käynnillä eri näköinen. Ei siis ihme, että Halonen maalasi siellä suuren (ja ehkä jopa tärkeimmänkin) osan teoksistaan.

Jos kaipaat loppukesästä perinteistä ja oikeasti vanhaa kurkkujen säilöntäohjetta, kipaise Halosenniemen puutarhaan ja katso, millä ohjeella emäntä Maija säilöi kurkkunsa.

Näistä samoista aiheista kertoo myös viime viikolla Halosenniemessä avautunut taiteilijan juhlavuotta kunnioittava vuoden päänäyttely Luonnonlyyrikko, jonka avajaisissa Rouva Sana sai kunnian olla paikalla.

Halonenhan tunnetaan ennen kaikkea luontoaiheisista kuvauksistaan, ja nyt jos joskus niitä toden totta on esillä. Ja juu kyllä, Halosfanit löytävät seiniltä tuttuja, moneen kertaa näyttelyissä koettuja ja nähtyjä teoksia.

Halosenniemi ei olisi kuitenkaan Halosenniemi, jos ei tekisi tutkijansa Johanna Rinta-ahon johdolla suurena merkkivuonna ihmeitä. Yhä 150 vuoden jälkeen ateljeehen on löydetty yksityisistä kokoelmista teoksia, joita ei ole nähty julkisesti esillä vielä koskaan.

Mikä täydellinen syy saapua vaikka hieman kauempaakin kesäksi Halosenniemeen ja Tuusulaan.

Löytyy Halosenniemestä tänä kesänä hieman muutakin. Maijan puutarhaa koristaa kuvataiteilijan Tero Annanollin yhteisötaideteos Sateenvarjojen leikki, joka julkistettiin avajaisjuhlassa.

Annanolli sanoo saaneensa idean teokseen jokunen vuosi sitten sateisessa Venetsian biennaalissa, jossa sateenvarjot olivat turisteille kertakäyttötavaraa.

Kuvataiteilija piti sitä täydellisenä luonnonvarojen tuhlaamisena. Halosenniemeen yhteisötaideteos, joka elää ja kasvaa kesän aikana, on saanut alkunsa kierrätetyistä sateenvarjoista.

Tero Annanolli, kuvataiteilija.

Sateenvarjojen leikki, yhteisötaideteos.

Nuotteja pihapuussa. Huom! Oli vain avajaisissa.

Eikä tässäkään vielä ihan kaikki.

Avajaisissa juhlayleisö sai kokea ja aistia säveltäjä Mikko Kervisen Tuusulan kunnalta tilaaman teoksen Kirjoitin sinulle muutaman sanan, joka juhlistaa Pekka Halosen ja hänen aikalaistensa Jean Sibeliuksen ja Akseli Gallen-Kallelan yhteistä 150-vuotisjuhlaaa eli SHG150-teemavuotta.

Luonnon helmassa, missäs muuallakaan, kun Halosenniemessä kerran ollaan keskellä kukkeinta kesää.





























Luonnonlyyrikko - Pekka Halonen 150 vuotta -juhlanäyttely on avoinna Halosenniemessä Tuusulassa 30.8. asti. Lisätiedot www.halosenniemi.fi.

Halosenniemi kesänäyttely kulttuuri Pekka Halonen SHG150 taide Tuusula