Minustako bloggaaja? 10 vinkkiä bloggaamiseen

Rouva Sana on saanut perustettuaan sisältötoimiston lukuisia kyselyjä ja tiedusteluja siitä, kannattaako bloggaaminen ja mitkä ovat vinkkini bloggaamiseen.

Totuus on, että on yhtä monta tapaa blogata kuin on bloggaajaakin. Tavoista valtaosa on yhtä oikeita ja hyviä.

Rouva Sana kirjoitti viime marraskuussa, että bloggaaminen on oman henkilökohtaisen tiedon ja taidon sekä osaamisen esiintuomista.

Olen edelleen samaa mieltä. Bloggaaminen on mukava harrastus. Sen avulla myös voi markkinoida yrityksen palveluja tai tuotteita. Itse sovellan tekemiseeni toimittajan työssä oppimaani.

Yleisön pyynnöstä Rouva Sanan 10 vinkkiä bloggaamiseen.

1. Mieti, mikä on sinun vahvuutesi? Mistä ja miksi bloggaisit?

Mikä on sinun oma henkilökohtainen osaamisalueesi tai vahvuutesi; MIKSI haluat aloittaa bloggaamisen?

Onko sinulla jotain sellaista sanottavaa, jonka haluat jakaa muiden kanssa, säännöllisesti viikottain vai tekisitkö vapaa-ajallasi mieluummin jotain muuta?

Blogi on erinomainen tapa ja väylä nostaa omaa ammattiosaamistaan esiin tai markkinoida tarinoiden avulla omaa tuotetta ja palvelua. Syyt ja näkökulmat tulee kuitenkin miettiä etukäteen.

Toisaalta on ihan ookoo ja hyväksyttyä aloittaa bloggaaminen randomina ilman erityistä syytä tai kirjoittaa sanan varsinaisessa merkityksessä julkista päiväkirjaa. Jos blogi ei kuitenkaan löydä lukijoita tai kosketa heitä mitenkään, tosiasia on syytä hyväksyä.

Helpommalla siis pääsee, kun jo alussa miettii näkökulman, jonka pohjalle blogi on perustettu. Hyvässä, lukijoita kiinnostavassa blogissa on aina punainen lanka, jokin pointti; syy, miksi blogia kirjoitetaan.

Yleensä yhden ihmisen syvä mielenkiinto jotain tiettyä aihealuetta kohtaan kiinnostaa lähes aina muitakin, mutta sen pitää näkyä, nousta teksteissä ja kuvissa esiin.

Bloggaaminen
(Kuva: Pixabay)

2. Miten tuot osaamisesi blogissa esiin?

Mikä on oma vahvuutesi tuoda oma osaamisesi ja tietotaitosi esiin? Muista, että blogin ei aina tarvitse perustua kirjoittamiseen. Valokuviin perustuvat blogit ovat yhä suosituimpia, ja lukijat jumaloivat erilaisia ohjeita, vinkkejä ja reseptejä.

Toisaalta, jos blogisi perustuu kirjoittamiseen, sujuva suomen kieli on arvossa arvaamattomassa. Huonosti kirjoitettua blogia ei lue erkkikään - ja ei ainakaan Rouva Sana.

3. Onko sinulla aikaa?

Onko sinulla aikaa blogata? Oletko valmis sitoutumaan uuteen harrastukseesi kuin lemmikkiin?

Media julkaisee tänä päivänä melkein viikottain juttuja suosikkibloggaajista, jota kuuluttavat harrastuksensa vievän heiltä jopa 10-12 tuntia päivässä aikaa.

Niin tai näin, bloggaaminen on aikasyöppö. Se vie samperisti aikaa. Monilla se vie kaiken vapaa-ajan. Oletko valmis siihen vai tekisitkö sittenkin mieluummin jotain muuta?

Ajassa elävää blogia tulee päivittää vähintään kerran viikossa, mieluiten 2-3 kertaa viikossa. Harvoin päivittyvä blogi jaksaa harvoin kiinnostaa suurta joukkoa lukijoita.

Toisaalta muutama päivitys viikossa myös riittää. Enempää ei tarvitse. Yritysblogeissa sivut voivat päivittyä harvemminkin.

Oletko siis varma, että ehdit, jaksat - tai sinua edes lopulta kiinnostaa?

4. Muista visuaalisuus

Vaikka kirjoittaminen olisi sinun juttusi, yksikään postaus ei ole mitään ilman kuvia. Jokainen juttu pitää aina kuvittaa.

Pidätkö valokuvaamisesta niin paljon, että jaksat heilua jatkuvasti kameran kanssa, purkaa valokuvat tietokoneellesi ja käsitellä ne kauniiksi visuaaliseksi kokonaisuudeksi blogiasi varten (myös tämä vie aikaa, samperisti)?

Ilman kuvia ei yksikään blogi tulee enää toimeen, ja paras tapa kuvituksen hankkimiseen on ottaa ne itse. On olemassa tukku ilmaisia kuvapankkeja (joista tämänkin postauksen kuvat on yhtä lukuun ottamatta poimittu), mutta mikään blogi ei elä ja ruleta pitemmän päälle pelkästään kuvapankkien varassa.

Bloggaaminen
(Kuva: Pixabay)

Nooh, karehtiiko kasvoillasi edelleen hymy? Jos löysit kaikkiin edellä oleviin kysymyksiin myönteisen ratkaisun, sinusta on bloggaajaksi. Tervetuloa bloggaamisen ihanaan maailmaan.

Seuraavassa sinulle vielä muutama jatkovinkki.

5. Valitse blogialusta huolella

Jos tarkoituksenasi on erottua bloggaajana ammatillisesti - haluat korostaa omaa ammattiosaamistasi tai perustat ehkä yrityksellesi blogin -, valitse blogialusta erityisen huolella.

Jos Rouva Sana itse jotain bloggaamisen ensivaiheistaan katuu niin sitä, että en ollut tekniikkatumpelona riittävän sinnikäs blogialustan valitsemisessa.

Jos aiot harrastaa bloggaamista, tämä rouvankin käyttämä Googlen Blogger-blogialusta on ihan ookoo toiminnoiltaan: simppeli ja riittävän helppo, mutta ulkoisesti kovin monipuolisia sivuja tällä ei tee. 

WordPress on tiettävästi maailman suosituin blogialusta tällä hetkellä, ja sitä käyttävät niin ammattilaiset kuin harrastajabloggaajatkin. Aiheesta.

WordPressin päivittäminen ja käyttäminen on yhtä simppeliä ja yksinkertaista kuin Bloggerinkin (tiedän, kun olen sittemmin käyttänyt), mutta ulkoasun luominen voi aiheuttaa hankaluuksia taidon osaamattomille (kuten Rouva Sanalle).

Jos oma ammattitaito ei sivujen tekemiseen riitä, kannattaa teetättää ne alihankintana. Verkkosivuja tekeviä yrityksiä on valtaisa määrä, ja myös lähipiiristä pienen kyselemisen jälkeen voi löytyä riittävää tietotaitoa.

Sivujen hinnat vaihtelevat suuresti tekijöidensä mukaan, mutta noin 200-1500 eurolla saat itsellesi näyttävät blogisivut, jotka eivät kaduta jälkikäteen.

6. Valitse hyvä nimi blogillesi

Hyvä bloginimi on helppo kirjoittaa ja lausua ääneen, ja se jää mieleen. Se ei ole liian pitkä eikä liian kansainvälinen. Jos kirjoitat suomeksi, suomalainen nimi on aina hyvä valinta.

Kun olet bloggannut pari vuotta, tiedät, että nimellä todellakin on väliä.

7. Pohdi aiheita etukäteen

Ei ole väliä bloggaatko harrastukseksesi vai onko bloggaamisesi ammattimaista yrityksen puolesta, hyvä bloggaaja suunnittelee aina postauksiaan etukäteen.

On lopulta makuasia, kuinka pitkälle. Tiedän bloggaajia, joilla on raaka sisältösuunnitelma noin puoleksi vuodeksi eteenpäin ja tiedän bloggaajia, jotka elävät hetkessä eivätkä suunnittele yhtään mitään. Etsi oma tapasi, mutta älä mene jälkimmäisen mukaan.

Itse suunnittelen bloggaukseni noin kuukausi eteenpäin, ja pidän jatkuvasti kirjaa aiheista ja päivän polttavista puheenaiheista, joista voisin kirjoittaa. Kirjoitan myös juttuja jatkuvasti varastoon. Eli käytännössä kirjoitan aina, vaikka julkaisen juttujani 2-3 kertaa viikossa.

Sisältösuunnitelmani on kuitenkin raakile siltä osin, että se sisältää aina sellaisia aiheita, jotka voin tarvittaessa siirtää ja korvata aikaan sidotulla aiheella.

Miksi sitten suunnitella?

Siksi, että koska vaikka kuinka nautit bloggaamisesta, sinulla on myös muuta elämää; sinulla on jossakin vaiheessa kiire ja aika on kortilla. Sisältösuunnitelma antaa sinulle ja blogillesi vapautta ja tilaa hengittää. Stressi vähenee.

8. Näy sosiaalisessa median kanavissa

Yksinomaan pelkkä bloggaaminen ei enää koskaan riitä. Tarvitset tukun sosiaalisen median kanavia, jotta saat näkyvyyttä blogillesi ja erotut. Jakamalla tietoa postauksistasi somessa kerrot, että olet ylipäätään olemassa.

Onko makuasia ja henkilökohtainen valinta, missä kaikkialla näyt. Olitpa harrastaja tai ammattilainen, Facebook on kuitenkin ehdoton ykkönen. 

Voit avata blogillesi tilin myös Instagramissa, Twitterissä, Google+:ssa, YouTubessa, Pinterestissä, Snapchatissa ja missä kaikkialla kanavia nyt onkaan. Jokainen kanava nostaa ennen pitkää hakukonenäkyvyyttäsi, ja bloggaaja kiittää.

some
(Kuva: Pixabay)


9. Ole aktiivinen ja vuorovaikutteinen

Niin, enäähän ei siis riitä edes pelkkä bloggaaminen ja somenäkyvyyskään. Sinun pitää näkyä myös muiden bloggaajakollegojen sivuilla ja somekanavilla: lukea ja kommentoida muiden juttuja, osallistua.

Sama koskee myös blogiisi tulleita vastauksia. Kaikkiin pitää vastata ja reagoida. Se on yksinomaan jo kohteliasta (ja aikaa vievää, kun blogiasi aletaan oikeasti lukea).

Bloggaajille on tarjolla myös lukuisia blogiportaaleja, jotka parhaimmillaan tarjoavat tukun vertaistukea ja hengenheimolaisten kannustusta - joskus jopa työmahdollisuuksia.

Bloggaaminen on siis vuorovaikutteista ja se perustuu vastavuoroisuuteen. Simppeliä, yksinkertaista ja aikaa vievää - jälleen kerran -, mutta ah, vilpittömästi mukavaa.

10. Nauti - bloggaaminen on ihanaa!

Uuden blogin nostaminen yleisön ja lukijoiden tietoisuuteen vaatii verta, hikeä ja kyyneleitä. Oikeasti. Aikaa siihen menee blogista riippuen noin vuodesta kahteen.

Jokaisella on aina sama tie edessään, ja ympärilleen ei siksi kannata vilkuilla liikaa: kilpailevia blogeja on siis turha kadehtia. Kaikki ovat aloittaneet joskus nollasta. Se, miksi yhdellä menee hyvin ja toisella ei, on monen asian summa.

Bloggaaminen on omiaan nostattamaan kollegojen kesken kateutta ja mustasukkaisuutta. Siksi kannattaa keskittyä vain omaan tekemiseen ja siihen, missä on itse hyvä.

Myönteisyys ja positiivisuus sataa aina jossain vaiheessa omaan laariin. Se on asia, josta Rouva Sana on varma.

Loppupeleissä bloggaaminen on - olipa se harrastus tai osa ammattia - suunnattoman antoisaa ja ihanaa. Olen alkuvuoden aikana todennut moneen kertaan, kuinka sydän suurena olen kiitollinen jokaisesta kommentista, jonka saan. Toimittajan ammatistani tiedän, että se ei ole itsestään selvä asia.

Bloggaajakollegoista tulee ennen pitkää myös ystäviä. Hyviä tuttuja, jotka tuntevat minut ja minä heidät, vaikka emme olisi koskaan kuunaan päivänä livenä tavanneetkaan. Tunne on huumaannuttava.

Mitä bloggaaminen on sitten Rouva Sanalle itselleen muuten antanut?

Siitä lisää tarkemmin seuraavalla kerralla, sillä silloin... tsadaa.. juhlitaan blogin 2-vuotissynttäreitä! 

47 kommenttia

  1. Tiukkaa asiaa. Pidin erityisesti kohdasta 10. Näitä kysymyksiähän sitä aloittelevana bloggaajana päässään pyörittelee. Oman tyylin ja fokuksen etsiminen vie aloittelijalta aikansa. Mutta on se myös meilenkiintoista hommaa!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Olet oikeassa, että oman tyylin ja osin pointinkin löytäminen muotoutuu varmasti meistä jokaisella bloggaajalla vähitellen matkan varrella. Kuulun silti siihen koulukuntaan, jonka mielestä mitään mediaa (jollaisena siis blogiakin pidän) ei voi aloittaa kylmiltään ihan hatusta tempaisemalla.

      Punainen lanka ja tapa, jolla blogia toteuttaa, pitää olla etukäteen mietittynä - tai jos ei ole, pitää hyväksyä se tosiasia, että lukijat voivat olla blogia lukiessaan päästään rullalla ja äänestävät sormillaan klikkaamalla toisen blogin puolelle.

      Meistä harva menestyy niin kuin esimerkiksi Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiia, jonka blogi on suloinen sekametelisoppa kaikkea. Mutta tarkemmin katsottaessa hänelläkin on blogissaan pointti: keski-ikäisen naisen elämän avaaminen.

      Minäkö keski-ikäinen -blogin suosiota lisää Tiian avoimmuus ja rehellisyys: henkilökohtaiset tilitykset, jotka selvästi uppoavat lukijoihin.

      Ja tästä päästään jälleen yhteen blogin tärkeään osa-alueeseen: persoona blogin takana kiinnostaa. Persoonaton blogi on kuin äärikuiva viini.

      Hei, miten minusta tuntuu, että kirjoitusvirheiden määrä vain lisääntyy vuosien mukana ;)... Missä on meille keski-ikäisille suunnatut omat oikolukuohjelmat? Ostaisin heti :).

      Poista
    2. Juu, olen samaa mieltä, että fokus kannattaa valita jo ennen kuin yhtäkään sanaa blogiinsa kirjoittaa. Tarkoitin tuolla fokuksen etsimisellä enemmänkin sitä, että aloittelijan on ehkä vaikea arvioida, kuinka tiukka sen fokuksen täytyy olla. Esim. juuri oma blogi: kirjoitan kotikosmetiikasta ja yrtteilystä. Onko siinä toinen aihe jo liikaa? Arvaan, että yhtä oikeaa vastausta ei ole. Se kai riippuu siitä, miten aiheet saa kiedottua toisiinsa. Toinen tapaus (joka ei niinkään koske aloittelevaa bloggaajaa) on fokuksen muuttuminen ajan myötä. Esimerkiksi Ostolakossa -blogin Virve on kiinnostava esimerkki tästä. Blogin fokus muuttui ostolakkoilusta tuote-esittelyiksi, mutta säilytti silti kiinnostavuutensa ja lukijamäärät vain kasvoivat. Voi vitsi, mulla olisi sata ajatusta ja kysymystä bloggailusta, mutta päätän tämän kuitenkin nyt tähän. :)

      Poista
    3. Olet ihan oikeassa pointin kanssa. Ja hyvä blogi, niin kuin mikä tahansa muu media, kasvaa, kehittyy ja muokkautuu ajan saatossa. On siis melkein toivottavaa, että mikään blogi ei ole vuoden kuluttua saman näköinen ja oloinen kuin aloittaessa. Tai ainakin tämä rouva on onnellinen kehityksestään ;).

      Tämäkin blogi on muuttunut kahden vuoden olemassa olonsa aikana aika tavalla, mutta pääpointti on kuitenkin yhä tallella: keskiuusmaalaisen arjen ja elämän taltioiminen. Se näkyy usein erityisesti kuvissa.

      Pitäisiköhän meidän jatkaa tätä bloggailuaihetta vuoroin vieraissa -teemalla eri blogeissa ;)? Tämä on aidosti mielenkiintoinen aihe.

      Poista
    4. Kannatan keskustelun jatkamista. Voisin kirjoittaa lähiaikoina joitakin aloittelevan bloggaajan näkemyksiä Yrtteilyjä -blogiin. Sinne ainakin saa tulla jatkamaan keskustelua!

      Poista
  3. Kiitos Rouva Sana :)

    Allekirjoitan jokaisen sanan tästä postauksesta.

    Minulla tuo suunnitelmallisuus on kausiluonteista. Joskus menen ihan randomina ilman suurempia suunnitelmia ja aikataulutusta. Nyt minulla on ollut kuukauden verran tätä kirjoittamisen tuskaa, joten aloin taas tehdä postaussuunnitelmia. Helpotti todella paljon. Onneksi minulla on tulossa muutama tapahtumia, joten kohta taas päästään vauhtiin.

    Nämä suvantovaiheet kuuluvat myös tähän bloggaamiseen hyvin olennaisesti. Aina tämä ei ole todellakaan kivaa ihan niinkuin ei ole normitöissäkään. Luovassa työssä mennään vuoristorataa.

    Aloittavan bloggaajan on hyvä muistaa, että tämä on pitkäjänteistä työtä. Itselläni tulee nyt pari vuotta täyteen ja nyt voin vasta sanoa, että olen bloggaaja. Tähän prosessiin kuuluu niin monen asian läpikäynti ja kokeminen. Yritysten ja erehdyksien kautta sinä kasvat ja kehityt!

    Blogin sisältö ja visuaalisuusa on tärkeä pointti, kuten sinäkin tuossa painotit! Siitähän tämä kaikki lähtee!

    Päiväkään en vaihtaisi pois ja olen ikionnellinen, kun aikoinaan näillä ikälukemilla lähdin rohkeasti tänne blogimaailmaan.

    Antoisia blogihetkiä ihanuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana hengenheimolaiseni <3!

      Olen omassa työssäni oppinut, että tietyntyyppinen suunnitelmallisuus on luovassakin työssä hyvästä. Tyhjän juttulaarin kohdalla iskee väistämättä stressi ja paniikki - varsinkin, jos on muutoinkin kiire.

      Mutta olet niin oikeassa noissa suvantovaiheissa. Mitään luovaa työtä ei tehdä liukuhihnalta. Kun matalapaine iskee, siinä ei auta mitkään täyteen ahdetut juttulaarit - korkeintaan helpottavat vain pienesti.

      Pitkäjänteisyys on juuri se oikea sana, joka bloggaamiseen kuuluu liittyä. Postaukseni on varmasti tiukkasävyinen, mutta kun tiedän, mitä kaikkea yhden jutun taakse kätkeytyy, en suin surminkaan halua antaa bloggaamisesta liian auvoista kuvaa. Aika usein sitä huomaa miettivänsä, että voisi sitä tehdä muutakin.

      Mutta onhan tämä silti niin mahtavaa <3. Terkkuja Tuulanneli <3!

      Poista
  4. Hieno postaus. Toden totta. Itse tyydyn kyselyjäni saadessani enää vain pyörittelemään silmiäni ja raskaan huokaisun saattelemana kuiskaamaan "älä edes aloita".

    Sen verran se on vienyt minut mennessään, että haluaisin ihan uteliaisuudesta tietää, millainen elämäni olisi, mikäli minulla olisi viikottain n. 30 ylimääräistä tuntia. Huh.

    Vaikka onhan se kyllä aika paljon antanutkin... :-) Niin että on se ehkä sittenkin ehkä ihan paras homma <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos Erja <3! Ihanaa, että kävit kommentoimassa <3!

      Jos tässä voisin kuiskata sinulle takaisin, toteasin, että no niin minäkin ;). Joskus tulee mieleen, että onhan tämä bloggaaminen aika pölhön hommaa. Sitoutua nyt oman päivätyönsä tällaiseen aikasyöppöön.

      Mutta paljon se myös antaa. Kun kirjoittaminen on elämäntapani, ja jos blogia ei olisi, kirjoittaisin sitten varmasti jotain muuta. Ihan paras homma siis, todellakin <3.

      Poista
  5. Rouva Sana - hieno yhteenveto bloggaamisesta ja niin totta joka sana!

    Bloggaus on itselleni todella rakas harrastus, joka vie aikaa mutta en anna sen silti hallita koko elämääni. Olen tehnyt selkeän päätöksen mihin some-kanaviin lähden mukaan ja mistä jättäydyn suosiolla pois. En halua hajottaa itseäni ja tuottaa laadutonta materiaalia vähän kaikkialle vaan mieluummin keskityn muutamaan kanavaan.

    Bloggaaminen on siitä jännä harrastus, että se kyllä vie mukanaan aika totaalisesti ja siitä on tullut osa omaa elämääni. Napsin kuvia varastoon ja liikkuessani bongailen myös erilaisia asioita, joista voisi lähteä syntymään postauksen aihetta. Jotkut nähdyt jutut voivat hautua päässäni pidempääkin kunnes ne jonain päivänä ovatkin blogissa luettava. En koskaan halua tehdä "väkisin tehtyä postausta". Jos inspiraatiota ei löydy en kirjoita ollenkaan. Haluan olla myös ajan hermolla ja jakaa hyviä vinkkejä vaikka taiteen ja kulttuurin saralta, jotta lukijani myös nauttisivat ympäröivästä maailmasta tässä hetkessä.

    Blogin teksti on äärimmäisen tärkeä juttu ja itse syyllistyn siihen, että innoissani painan "julkaise" nappulaa ennen kaikkien virheiden korjaamista ja sitten käyn valmista tekstiä vielä päivittelemässä oikeinkielisyyden osalta. Tässä minulla on parantamisen varaa. Hyvät kuvat toimivat aina joten ei se vanha "hyvä kuva vastaa tuhatta sanaa" ole ihan tuulesta temmattu :)

    Komppaan Tuulannelia siinä, että "päivääkään en vaihtaisi pois".

    Aurinkoisia bloggailuhetkiä Rouva Sanalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Marjo <3!

      Päämottoni lisäksi totean aina, että sanat ovat paitsi elantoni myös elämäntapani. Eli kyllä: myös osa minua tästä bloggaamisesta on tullut. Viimeisen 10 vuoden aikana myös valokuvaaminen. Valokuvaisin ja kirjoittaisin joka tapauksessa.

      Vaikka arvostan ja pidän erittäin tärkeäni visuaalisuutta, itselleni lukijana oikeakielisyys on lähes pyhä asia. Se on silti eri asia kuin kirjoitusvirheet. Niitä sattuu kaikille - tälle rouvalle melkein päivä päivältä enemmän ;).

      Kirjoitusvirheet lukija pystyy silmäilemään ja lukemaan oikein; huonosti kirjoitettua tekstiä ei. Jos kirjoittaminen ei ole oma juttu, rohkaisen ilmaisemaan jollakin muulla, itselle luontevammalla tavalla. Valokuvat ovat eräs erinomainen keino. Pidän valokuvablogeista paljon, vaikka sanojen rakastaja olenkin. Hyvä kuva todellakin vastaa tuhatta sanaa.

      Sinä olet Marjo sananlaskujen ja -parsien ehtymätön aitta <3! Tykkään <3.

      Poista
  6. Oli kyllä hyvä kirjoitus ja monessa kohdassa nyökyttelin päätä. Bloggaamisesta on tullut minulle harrastus, joka vie myös aikaa (valokuvaaminen, valokuvien käsittely ja kirjoittaminen). Aiheet poukkoilevat milloin mistäkin. Nyt vuorotteluvapaallani kirjoitustahtini on ollut tiivis, mutta töihin paluun myötä tahtini varmaan hiipuu normaaliin 2-4 bloggausta viikosta.
    On tässä tullut opittua paljon uusia juttuja ja nyt blogiportaaliin liittymisen myötä tästä on tullut vielä piirun verran hauskempaa...
    Ja tunnustan, olen hieman koukussa koko touhuun!!
    Oikein mukavia maaliskuun alkupäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koukussa ollaan täälläkin, kaikesta bloggaamisen kamaluudesta ja ihanuudesta huolimatta. Ja tuo koukussa oleminen on ihan hyvä tunne. Tämä rouva ei valita ;).

      Ihanaa kevätviikkoa Satu <3!

      Poista
  7. Bloggailu on niin koukuttavaa puuhaa. Vastavuoroisuutta korostaisin paljon siinä vaiheessa kun haluat blogille lukijoita. Kommentteja toisten blogikirjoituksiin paljon, ei tarvitse edes pitkää tekstiä raapustaa. Ikään kuin muisto käynnistäsi toisen blogissa.
    Todella hyviä neuvoja kyllä ♡♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut Outi! Kaikki eivät ole missään vaiheessa edes kiinnostuneita lukijoidensa määrästä ja ovat onnellisia saadessaan vain toteuttaa itseään. Kaikki kunnia sille.

      Tuo muisto käynnistä on kauniisti sanottu. Sinä, jos joku, olet todella taitava siinä. Aurinkoiset viestisi ovat aina yhtä ihania <3!

      Poista
  8. Hyvä kirjoitus! Bloggaaminen on ihan mahtava harrastus. Itse vertaan sitä sulkapallon pelaamiseen - molempia voi tehdä monella tasolla ja monenlaisella sitoutumisella. Sulkapalloa voi lätkiä mökkipihalla ja se on hauskaa. Tekniikkaa kun oppii enemmän, on hauskaa pelata hallilla ja saada jo mukavasti hiki pintaan. Mitä enemmän taitojaan ja kuntoaan haluaa kehittää, sitä enemmän pelaaminen varmasti antaa, mutta toisaalta alkaa tuoda paineitakin. Minusta bloggaaminen on hyvin saman tapaista. Itse olen tuolla hiki pintaan -tasolla, ja nautin kovasti.

    Yksi parhaimmista puolista on tämän harrastuksen sosiaalinen puoli, mikä yllätti minut täysin. Kommentit ja sitä kautta tulleet blogistaniaystävät ja toisaalta ihan live-elämänkin ystäviksi tulleet kollegat - nuo ovat minulle blogimaailman kirsikka kakun päällä :)

    Outi antoi tuossa yläpuolella vinkin, joka on minustakin aivan kullanarvoinen siinä kohtaa kun aloittelevalle blogille haluaa lukijoita. Yksi tehokkaimmista keinoista on käydä kommentoimassa saman tyylisiä blogeja mahdollisimman aktiivisesti ja käyttää kommenteissa omaan blogiin linkittyvää nimimerkkiä. Aurinkoa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska vertaus Anu tuo sinun ajatuksesi sulkapallosta. Toden totta, sellaisena bloggaamista voisi todellakin pitää.

      No, täällä on sitten ainakin kaksi hiki pintaan -bloggaajasulkapalloilijaa :).

      Ihanaa, kun kävit kommentoimassa. Kiitos <3!

      Poista
  9. Oli niin hyvä kirjoitus, että istutin miekkosenkin lukemaan artikkelisi. Niin se bloggaaminen vaan vie mennessään. Enää ei tarvia miettiä, mitähän sitä nyt tekisi. Kaikki vapaa-aika menee, you know :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Peggy, kiitos kauniista sanoistasi <3! Taitaa olla niin, että ne miekkosetkin uskovat monen asian paremmin, kun kuulevat sen myös ulkopuolisen suusta ;)...

      Poista
  10. Eipä voi edellisiin paljoakaan enää lisätä, Rouva Sana kirjoitti kyllä sellaisen tietopaketin bloggaamisen avainkysymyksistä, että sen soisi leviävän joka torppaan ja taloon. Saan itse paljon kysymyksiä mm. kavereilta bloggaamisen aloittamisesta, tässä nyt helposti luettava ja ymmärrettävä vinkkilista, jonka mielelläni jaan eteenpäin.

    Jännittyneenä odotamme blogisi 2-vuotiskarkeloita : ) ja meheviä blogikirjoituksia jatkossakin polttavista aiheista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Heli, isosti kiitos sanoistasi ja kauniista palautteestasi <3.

      Tämä bloggaaminen kiehtoo edelleen monia, ja mielelläni tätä tietoa jaan. Erityisesti haluan rohkaista kaikkia niitä, joilla on ammattiosaamista, jonka voi tuoda blogin kautta esiin. Kirjoittakaa ihmiset siitä! Monelle yrityksellekin blogi sopisi erinomaisesti.

      Bloggaamista ei kannata pelätä silloin, kun taustalla on aito tarve ja kyky kertoa tarinoita, ja halu jakaa omaa osaamistaan muiden iloksi. Ne tuovat blogin myötä paljon muuta hyvää.

      Poista
  11. Blogista on muotoutunut kahdessa vuodessa ja kahdeksassa kuukaudessa olennainen osa elämäämme. Olen onnellinen, että rohkenin ottaa tämän askeleen kohti tuntematonta. Kiitos hyvästä postauksesta! Kaksivuotiskekkereitä odotellen, Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sielläkin on toinen kaksivuotias :)! Olen täsmällleen samaa mieltä. Sinäpä sen todellakin sanoit. Kiitos Tuija <3.

      Poista
    2. Kolmivuotiskekkerit tänään! Kohta pullahtaa juhlapostaus ilmoille! Aurinkoisin ajatuksin Tuija

      Poista
    3. Tico tico Tuija <3! Mahtavia blogisynttärikemuja; kolmivuotiaana jalka vippaa jo - ja kovaa ;) <3!! Onnea!

      Poista
  12. Niin monta kertaa miettinyt, että onko tässä mitään järkeä. Noh harrastus se on tämäkin vaikkakin todellakin niin aikaa vievä. En silti edes miettisi bloggaamisen lopettamista. Olen tutustunut aivan ihaniin kolleegoihin. Saanut käydä ihan mahtavissa tapahtumissa ja elämään on kyllä tullut aivan erilaista sisältöä. Kyllä tää on mun juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopas Tiina muuta, pölhön hommaa tämä järkevästi ajatellen on :). Hattua täytyy nostaa teille ruokabloggaajille, joille bloggaaminen venyy jo ihan toisenlaisiin mittasuhteisiin meihin "lifestylebloggaajiin" verrattuna. Kokkaamista on pakko aidosti rakastaa ja olla elämäntapa.

      Mutta kliseisen sananlaskun mukaan, ihan niin kuin sinäkin Tiina, päivääkään en kyllä vaihtaisi pois <3.

      En edes silloin, kun kiroan hajonnutta kameraa, bittisyövereihin hävinneitä valokuviani tai kolmatta kertaa etusormet verellä kirjoittamaani juttua. Ihanaa on. Uskoo, ken uskoo :).

      Poista
  13. Mielenkiintoinen aihe. Meitä on kyllä monen sortin kirjoittelijoita täällä blogien sekamelskassa. Nykyään tuntuu olevan oletus, että bloggaaminen on myös osa tienestiä tai lahjusten perään nuoleskelua. Itse ilahdun löytäessäni mielenkiintoista sisältöä joko sannallisessa tai kuvallisessa muodossa "hiljaisilta" bloggaajilta, joilla ei ole näitä kaupallisia ja näkyvyyteen liittyviä tavoitteita ollenkaan. Joku voi kirjoittaa terapeuttisesti, joku pitääkseen yllä vapaampaa kirjoitustyyliä, joku on hyvin kiinnostunut kuvaamisesta. Nämä blogit eivät usein loista näkyvyydellä, mutta olen sattumalta törmännyt muutamaan helmeen hyppiessäni joskus blogista toiseen - niin törmäsin nytkin sinun blogiisi. Yhteistä itseäni kiinnostavassa blogissa on minusta kirjoittajan persoonan näkyminen. Ei niinkään se, käykö joku trendikkäässä baarissa, sisustaako skandinaavisesti tai miten kukin pukeutuu tai meikkaa. Itsellä on viimeisen vuoden aikana ollut tosi vähän aikaa blogi-harrastukseen ja se näkyy hitaasti tehdyissä päivityksissä. Pidän blogia kuitenkin toistaiseksi yllä ja odottelen enemmän aikaa tähänkin harrastamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, suuren suuri kiitos kyläilystä blogissani ja kommentistasi <3.

      Sinäpä sen sanoit; en voi muuta kuin olla samaa mieltä kaikesta, mitä toteat.

      Välillä tuntuu, että bloggaajien kesken suorastaan hämärtyy harrastuksen ja ammattimaisen bloggaamisen rajat. On täysin sallittua ja hyväksyttyä blogata harrastuksekseen. Silloin riittää, että on sitä mitä on: ilman suorituspaineita minkään suhteen.

      Karu totuus on, että vain muutamat elättävät itsensä Suomessa, sanan varsinaisessa merkityksessä, bloggaamalla. Tai toisin päin; valtaosalle bloggaaminen jää aina harrastukseksi, joka ei tuo koskaan rahaa. Vaan entä sitten.

      Hiljaiset bloggaajat on sinulta kauniisti ja oivaltavasti sanottu. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Vaikka itse olen saanut monta hyvää vinkkiä elämän eri osa-alueille blogeista, eniten arvostan sellaisia blogeja, joiden tekstit ja kuvat ovat oivaltavia, antavat minulle jotain sellaista, joka saa minut ja ajattelemaan, ja joiden tarinat kulkevat mukanani arjessa pitkään.

      Onneksi sellaisiakin blogeja on.

      Poista
  14. Tuo on kyllä tavallaan sääli, että Bloggerilla aloittaminen on helppoa, mutta sitten sillä jo jonkin aikaa terhakkaasti eläneen blogin siirtämine Wordpress -alustalle hiukan haastavaa. Eli sikäli uusien aloittajien kannattaisi ehkä sittenkin yrittää heti alkuun päästä liikkeelle Wordpressillä.
    Yksi seuraamani kansainvälinen matkabloggaaja kirjoitti äskettäin bloggaamisesta perusteellisesti, mutta teknisemmin ja kaupallisemmin, eli ei mielestäni lainkaan niin innostavasti kuin Sinä!
    Jos haluat katsoa, niin täältä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä visuaalisessa maailmassa ei enää riitä, että pystyy tuottamaan tekstiä. Kaikki pitää osata annostella ja tuoda esiin kauniissa paketissa. Osasin ounastella Bloggerin rajoitteet jo alussa, ja siksi harmitukseni onkin niin suuri, kun luovutin pienten vastoinkäymisten jälkeen.

      Ohoi siis kaikki, jotka vasta mietitte blogin perustamista. Visuaalisuuteen kannattaa satsata ja blogialusta valita ehdottomasti sen perusteella.

      Tämä rouva vaihtaa blogialustaansa vielä tulevaisuudessa, mutta ihan lähikuukausien projekti se ei kuitenkaan ole.

      Kiitos Pirkko <3. Kuten postauksen alussa sanoin, bloggaamiseen on varmasti yhtä paljon oikeita ohjeita kuin on bloggaajiakin. Nämä olivat minun vinkkini alkuun. Monta näkökulmaa olisi edelleen käymättä. Ehkä niistä joskus tulevaisuudessa lisää.

      Terkkuja Meriharakkaan <3!

      Poista
  15. Kiitos Rouva Sana! Postauksesi oli täyttä asiaa. Mielenkiintoisesti oli pohtinut bloggaamisen eri kulmia.
    Tuo blogialusta minuakin nyt mietityttää. Bloggerilla mennään nyt. No, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
    Kivaa viikonloppua <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta sellaiseen perusharrastuskäyttöön Blogger sopii oikein mainiosti, mutta jos haluaa visuaalisuudelta enemmän, Bloggerissa tulee rajat vastaan. Aloittelevan bloggaajan kannattaa miettiä, missä pääpointti bloggaamisessa on ja mitä blogillaan tavoittelee. Blogger voi olla usein monille hyvä vaihtoehto.

      Lämmin kiitos kommentistasi Tuula <3! Ihanaa sunnuntaita!

      Poista
  16. Tuulan blogin kautta tänne eksyin, tosin olen joskus vilkuillut blogiasi aikaisemminkin. Jään nyt tutustumaan paremmin :)
    Näin tuoreena bloggaajana, 10 kk vasta plakkarissa, tykkäsin tekstistäsi ja varsinkin nuo alkupään kohdat ovat kovasti vieläkin mielessäni. En aloittanut bloggaamista hetken mielijohteesta, vaan pitkän, todella pitkän mietinnän, tutustumisen ja suunnittelun jälkeen...mm. usko itseensä, onko minusta tähän ja mitä minulla on oikeasti annettavaa??
    Silti jokapäivä tulee paljon uusia asioita joita ei ehkä osaa huomioida/ajatella aloittaessaan. Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että uskalsin hypätä tähän karuselliin ...aikaahan tämä vie, todellakin, mutta paljon olen saanut takaisin ja moni jo unhoon ja vähemmälle jäänyt osaamisalua on putkahtanut taas pinnalle, esim valokuvaaminen. Kun Blondi olen, niin yhteisymmärrykseni tiekonemaailman kanssa on hyvinkin rajallista, mutta onneksi on taustajoukot, jotka sparraa ja itse olen halukas oppimaan kokoajan uutta. Siis 'vanhakin' oppii.
    Instassa olen, mutta FB:ssa en vielä. Poistin oman henkilökohtaisen profiilinikin jo kohta 3 vuotta sitten. Mietin asiaa, kun vuosi bloggaamista on tullut täyteen. Tiedän, että sitä kautta saisin ehkä lisää huomiota, mutta haluanko, pohjimmiltani kun aika ujo olen :)
    Oikeinkirjoituksesta sen verran, että kun on lukihäiriö ja lieväasteinen ad/hd, niin se tuo oman (positiivisenkin?) lisämausteensa bloggaamiseen.
    Blogialustana minulla on bloggeri ja riittää minulle. Ulkoasun olen jo kertaalleen muuttanut ja nyt ainakin itse tyytyväinen. Tutkin kyllä muiden blogeja ja haen niistä vinkkejä ja ajatuksia.
    Kun taidot kasvaa ja ehkä lukujamääräkin, niin se tuo haastetta, aihetta ja inspiraatiota muutoksiin.
    Kiitos sinulle Rva Sana hyvästä tekstistä <3
    Erinomaista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten tämän rouvan sisin heläjääkään jokaisen uuden bloginlukijan kommentin ja palautteen jälkeen. Lämmin kiitos Satu, kun rohkaistuit kommentoimaan. Ja ihanaa, jos jäät rouvan lukijaksi. Se on Rouva Sanan syntympäiväviikonlopun paras lahja <3.

      Jossain tuolla edellä taisin vastatakin, että tein postauksestani tarkoituksella hieman ehkä provosoivan. Minusta bloggaamisesta annetaan kovin ruusuinen ja kullalla siloteltu jetset-kuva (tosin sen antamiseen taitavat osallistua suurimmaksi osaksi he, jotka eivät itse bloggaa..). Bloggaamista pidetään toisella kädellä hoidettavana harrastuksena ja työnä, ja sitä se ei kuitenkaan millään muotoa ole. Runas työmäärä voi tulla monelle yllätyksenä.

      Mutta kun on käynyt mielessään kaikki bloggaamisen aloittamiseen liittyvät vaiheet läpi, ja sen jälkeen lähtenyt rohkeasti mukaan, kannattaa heittäytyä virran vietäväksi. Kuten kirjoittamaan (tai vaikka soittamaan) oppii parhaiten kirjoittamalla, väitän, että bloggaamaan oppii parhaiten bloggaamalla. Ikä oppia kaikki. Aika tekee mestarin.

      Kun blogin suuret linjat ovat selvillä, ja lukija tuntee ja tietää ne, pienet oikeakielisyysasiat eivät ole enää se tärkein juttu. Jos kirjoittaminen on vaikeaa, joskus on jopa ehkä hyvä avata lukijoille, miksi.

      Luin taannoin pitkään erään aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saaneen bloggaajan blogia. Tekstit olivat monipolveilevia ja kyllä, tässä vielä kirjoitusvirheillä sävytetty, mutta nautin teksteistä kovasti. Niissä oli jotain hyvin omaperäistä ja ainutlaatuista. Sanoin tässä "luin taannoin", sillä sittemmin tekstit yhtäkkiä vain loppuivat ja blogi taitaa olla nyt suljettu.

      Ei siis muuta kuin rohkeasti Satu eteenpäin vain! Luota itseesi. Se näkyy ulospäin ja saa lukijat kiinnostumaan. Olet ainoa laatuaan. Samanlaisia bloggaajia kuin sinä ei ole muita <3.

      Ihanaa sunnuntaita sinulle <3!

      Poista
  17. Todella hyvä kirjoitus/ohjeistus. Itse olen kirjoittanut blogiani vajaan vuoden, eli olen vielä alkutaipaleellani. Kirjoituksesi antoi monta vinkkiä ja ajatusta, miten jatkaa. Katsotaan, tuleeko jotakin muutosta vai jatkanko samalatyylillä eteenpäin. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanaa, jos olen pystynyt tukemaan sinua, jo vuoden ajan blogannutta, ajatuksillani. Huippua kuulla, iso kiitos <3!

      Tulta päin rohkeasti vain Unelmoiden. Hyvä siitä tulee <3!

      Poista
  18. Lukijana en vaadi blogeilta kuvia. Luen säännöllisesti seitsemää blogia, joissa ei ole kuvia joko ollenkaan tai kuvia hyvin harvoin. Mutta minä olenkin "kirja-ajan lukija" - en lue juuri kuvakirjojakaan vaan romaaneja, joissa (nykyisin) äärimmäisen harvoin on kuvitusta ( mutta ehkä tässä kuvien vaatimuksessa ja lukutaidon heikkenemisessä siihenkin mennään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, iso kiitos sinulle! Palautteesi oli virkistävä poikkeus kaikkien joukossa ja kiitos, että nitistit palan aikaasi kertoaksesi sen.

      Ymmärrän hyvin mistä puhut. Olen itse henkilökohtaisesti samanlainen sanojen rakastaja ja asiatekstilukija. Jos aihe kiinnostaa minua, on oikeastaan se ja sama, miten juttu on kuvitettu vai onko se lopulta kuvitettu lainkaan. Tämä rouva tempautuu tarinoiden ja aiheiden mukaan.

      Ympäröivässä maailmassa korostuu kuitenkin tänä päivänä visuaalisuus. Sanojen valta ei ole samanlainen. On olemassa jo lukuisia tutkimuksia siitä, kuinka kuvilla on yhä suurempi voima ja pitkät tekstit ovat out. Pitkiä tekstejä ei lueta - varsinkaan, jos kuviin ei ole satsattu. Keski-ikäisistä nuoremmat sukupolvet eivät lue enää käytännössä juuri mitään: kuvat ja eritoten liikkuva kuva eli videot kaikissa muodoissaan rulettavat.

      Surullista, mutta totta. Väitteeni visuaalisuuden tärkeydestä perustuu siis vain edellä mainittuun, vaikka, no, tällainen sanojen rakastaja joutuu sen sydän verellä vuodattamaankin ;).

      Poista
  19. Voi kiitos tästä hienosta postauksesta. Bloggaus on vienyt minut kertakaikkiaan mennessään ja näin eläkeläisenä minulla onkin aikaa ja suuri halu siihen. Myös blogiystävien seuraaminen tuo uutta ulottuvuutta elämään. Valokuvaus on tullut yhdeksi rakkaimmaksi harrastukseksi blogin myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, onpa mahtavaa kuulla, että olet bloggaamiseen hurahtanut ja vielä eläkeläisenä. Siinä on mallia ja suuntaa meistä monelle.

      Kiitos Kristiina inspiroivasta kommentistasi <3!!

      Poista
  20. Tervehdys uudelta lukijaltasi. Harmittaa nykyisin se, että blogien räjähdysmäinen lisääntyminen on ikävä kyllä laskenut tasoa. Siksi on aina hienoa löytää sisällöltään tasokas, taitavasti ja kiinnostavasti kirjoitettu blogi. Kiitos postauksistasi Rouva Sana :) Olen itse bloggaajana vielä kovin noviisi ja siksi imen mieluusti kaiken opin, mitä voin teiltä konkareilta saada. Vaihdoin vuosi takaperin yrittäjyyden osa-aikatyöhön ja koska aikaa jäi ja kaipuu entistä luovaa työtäni kohtaan, päätin perustaa blogin ja kehittyä samalla sekä kirjoittajana että valokuvaajana. Arvaa vaan, onko enää vapaa-aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rouva Sanan syntymäpäivät jatkuvat monta päivää varsinaisen merkkipäivän jälkeen: liittymisesi blogilukijoiden joukkoon on ihan paras lahja <3. Ihanaa, että olet siellä ja kiitos, että kommentoit!

      Ja lämmin kiitos myös kauniista sanoistasi Anne <3.

      Sinäpä sen sanoit, olen blogien tasosta ihan samaa mieltä kanssasi. Blogien aallonharjaa määrän osalta on tuskin vielä koettu, ja harrastukseksi bloggaavien kirjo on yhtä laaja kuin itse bloggaajienkin. Bloggaaminen on jollakin tapaa ilmeisesti trendikästä ja se houkuttelee aloittamaan ilman sen kummempaa suunnittelemista. Sääli, sillä monelta osin se näkyy valitettavasti laadussa. Vaikka onneksi on huiman upeita ja tasokkaitakin blogeja, jotka haastavat monet suomalaiset aikakauslehdet.

      Vaan ei mitään niin kurjaa, ettei jotain hyvääkin: valtahan on lopulta kuitenkin aina lukijoilla. Lukjoilla on lupa äänestää sormillaan.

      Aikaa, jos jotakin tämä harrastus todellakin vaatii. Kirjoitin tänään postauksen hitaasta bloggaamisesta. Tämän rouvan rajat ovat tulleet hetkeksi aikaa vastaan. Mutta kun ne tunnistaa, on helppo jatkaa hiukan uusin pelimerkein.

      Bloggaamisen iloa Anne sinulle, ja avartavia hetkiä kirjoittamisen ja valokuvaamisen parissa. Valoa ja iloa maaliskuun viikkoosi!

      Poista
  21. Olipa taas niin hieno teksti, Rouva Sana! Koukutit minut ja taas huomaan, miten olen käyttänyt aikaani bloggaamiseen vaikka oikeasti pitäisi opiskelijoiden tekstejä lukea eikä sinun blogiasi :D. Mutta kun sinä nyt kirjoitat niin hyvin… ei tarvitse heilua täällä päässä punakynän kanssa. Tuotat teksteilläsi iloa.

    Minulla on Wordpress mutta ei se oikea, jossa oma domain vaan se ilmainen versio. Pitäisi kai jossain vaiheessa ottaa hyppy eteenpäin. Mutta ei vaan aika riitä kaikkeen.

    Mutta nyt sen sorvin ääreen, joka tuo leivän pöytää. Ihanaa aurinkoista loppuviikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä :). Syyllistyn ihan samaan itsekin säännöllisesti - ja mikä kummallisinta, jos en syyllisty, tunnen syyllisyyttä siitäkin. Voi tätä bloggaamisen ihanuutta ja kurjuutta :D.

      Kiitos Heidi kauniista sanoistasi ja ihanaa viikonloppua! Nautitaan!

      Poista

Jaa blogikirjoitukseen liittyvä ajatuksesi, anna palautetta, lähetä salainen viesti, kerro tarina. Kaikista näistä: iso, lämmin kiitos!